Kirkon erityisnuorisotyö alkoi vuonna 1967 Helsingissä jengityönä. Nykyään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on noin sata täyspäiväistä tai osa-aikaista erityisnuorisotyöntekijää.
– Työn päämääränä on, että jokainen nuori löytäisi paikan, jossa hän tulee nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi juuri sellaisena Jumalan ihmeenä, millaiseksi hänet on luotu, sanoo Kirkkohallituksen asiantuntija Mikko Mäkelä.
Hänen yhtenä vastuualueenaan on nuoret ja syrjäytyminen.
Kirkon erityisnuorisotyö juhlii 50-vuotista olemassaoloaan neuvottelupäivillä Helsingin Vuosaaressa tällä viikolla tiistaista torstaihin.
”Seurakunnan työntekijät ovat arjen takiaisia”
Mikko Mäkelä korostaa läsnäolon ja vuorovaikutuksen tärkeyttä. Nuorilla on turvallisten aikuisten kaipuu.
– Joku sanoi joskus hienosti, että seurakuntien työntekijät ovat arjen takiaisia. He eivät ole viranomaisia, joiden kanssa tarvitsee olla tekemisissä. Mutta he tarjoavat mahdollisuuden kohtaamiseen.
Mäkelän mukaan monet nuoret kokevat ulkopuolisuutta. Yksinäisyys on tämän päivän suurimpia haasteita. Nuoret haluavat löytää ystäviä ja yhteisön, jossa heidät hyväksytään.
– Lisäksi vuosittain Suomessa on noin 18 000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Kysymys ei ole enää mistään marginaalista vaan suuresta joukosta.
Mäkelä toteaa erilaisten tilastojen kertovan, että 70 prosentilla suomalaisnuorista menee erittäin hyvin, mutta kymmenellä prosentilla erittäin huonosti.
– Joskus voidaan luulla, että nämä erot selittyvät suoraan sosiaali-ekonomisilla tekijöillä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden tunnetta on monenlaisista taustoista tulevilla nuorilla.
– Tietysti materiaalisillakin asioilla on vaikutusta. Joku voi tulla vaikkapa hiihtoloman jälkeen kouluun nälissään, kun joku toinen on ollut lomallaan esimerkiksi Saint Moritzissa, Mäkelä havainnollistaa.
Uusi linjaus: Erityisnuorisotyö on asenne joka kuuluu kaikille
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on noin sata erityisnuorisotyöntekijää. Varsinaisia erityisnuorisotyön virkoja on isoimmissa seurakunnissa. Monissa muissa seurakunnissa erityisnuorisotyö on määritelty jonkun viranhaltijan yhdeksi vastuualueeksi.
Äskettäin kirkossa tehtiin uudenlainen erityisnuorisotyön strateginen linjaus. Erityisnuorisotyö nähdään nyt laajemmin työotteena ja asenteena, joka kuuluu jokaiselle kirkon työntekijälle ja laajemmin ajatellen jokaiselle kristitylle.
– Luonnollisesti jatkossakin tarvitaan myös erityisvirkoja. Kukaan yksittäinen työntekijä tai mikään työntekijäryhmä ei voi hoitaa kaikkia asioita yksin.
Kirkon erityisnuorison toimintamalleina ovat muun muassa erilaiset pienryhmät, avointen ovien toiminta, kohdennettu harrastetoiminta, pienryhmäkoulut sekä yksilötuki. Live-elämässä tapahtuvan toiminnan rinnalle on tullut jo ajat sitten netti.
– Nykyäänhän terminä ei ole enää niinkään sosiaalinen media, vaan digitaalinen media. Joka tapauksessa nuoret ovat netissä aktiivisesti ja valitettavasti myös kiusaamista tapahtuu siellä paljon.
Seurakuntien työntekijöiden lisäksi nuorten suosimilla sivuilla päivystää NettiSaappaan vapaaehtoisia. Toimintamalli on tullut katupartioinnin ja festivaalipäivystyksen rinnalle. Niin live-elämässä kuin netissä tarkoituksena on toimia nuorten keskustelukumppaneina ja antaa tarvittaessa apua.
”Pioneerihahmot saivat taistella”
Kirkon erityisnuorisotyö täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Toiminta alkoi vuonna 1967 Helsingin seurakuntien jengityönä.
– Olen ymmärtänyt niin, että uuden työalan pioneerihahmot ja uudisraivaajat saivat taistella, jotta heillä olisi kirkossa toimintamahdollisuudet. Onneksi alusta asti oli paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka auttoivat ja ymmärsivät tämän työn tärkeyden, Mikko Mäkelä sanoo.
Mäkelä toteaa työmuodon kokeneen muutoksia vuosikymmenten mittaan. Jengityö-termi ei ole enää käytössä ja niin kohderyhmä kuin toimintamuodot ovat monipuolistuneet.
– Työn alkuvaiheissa ongelmat olivat aika näkyviä, oli pussikaljaporukoita ja jengitappeluita. Sittemmin toimintaa on laajennettu. Ei yritetä tavoittaa vain niitä, jotka oirehtivat isommin. Nyt etsitään myös niitä ujoja ja hiljaisia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä.
Yhteistyön ja kohtaamisen edelläkävijä
Mikko Mäkelän mukaan erityisnuorisotyö on ollut monessa asiassa edelläkävijä. Sen käyttämät toimintamallit ovat siirtyneet myös muun kirkollisen nuorisotyön toimintaan.
– Ja nythän kirkon kokonaisstrategian otsikkona on kohtaamisen kirkko eli ajatus, joka kirkon erityisnuorisotyöllä on ollut jo 50 vuoden ajan. Mennään sinne, missä ihmiset ovat.
Mäkelä korostaa laajan yhteistyön tärkeyttä. Kirkko tekee yhteistyötä esimerkiksi kotien, koulujen, kuntien, poliisin ja nuorisotalojen kanssa.
– Nuoria voidaan auttaa parhaiten yhteistyöllä. Työn hyvällä koordinoinnilla voidaan välttää päällekkäistä työtä. Kirkko tekee työtä omasta missiostaan käsin. Huomionarvoista on myös se, että uudessa nuorisolaissa seurakunnat mainitaan yhteistyökumppaneina nyt ensimmäistä kertaa.
Mikko Mäkelän kuva: Kirkkohallitus. Kuvankäsittely: Emilia Karhu
Lue myös:
Arkistojuttu: Nuori saa moottoripajasta vääntövoimaa elämään
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***