Kirkolliskokouksessa vilkasta keskustelua herätti edustaja-aloite, jossa halutaan vahvistaa maallikkoedustusta seurakunnissa. Käytännössä tämä tapahtuisi niin, että seurakuntia muistutettaisiin käyttämään varapuheenjohtajaa eli maallikkoa kirkko- ja seurakuntaneuvostojen puhetta johtamassa kirkkoherran sijasta.
Aloitetta perustellaan esityksessä sillä, että seurakuntien toiminta on liian työntekijävetoista eikä idea kirkosta yhteisönä toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.
– Maallikkojen aktiivisuuden lisääminen on kirkon kohtalonkysymys, totesi aloitetta täysistunnossa esitellyt edustaja Olli Löytty.
Löytyn laskujen mukaan tällä hetkellä noin 24 seurakunnassa kirkko- ja seurauntaneuvostojen puhetta johtaa maallikko. Seurakuntia Suomessa on 354.
Piispa Seppo Häkkinen asettui puheenvuorossaan puolustamaan kirkkoherran asemaa puheenjohtajana. Hän muistutti, että kirkko- ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajuus on ollut kirkolliskokouksen kestoaloitteita. Piispatkin ovat antaneet siitä lausuntoja useamman kerran.
– Pohjimmillaan kirkkoherran puheenjohtajuudessa on kyse kirkon hallinnon omaleimaisuudesta, joka perustuu teologisiin argumentteihin. Yleensä tämä keskeisin näkökohta unohtuu. Kirkkoherran aseman rajoittaminen vain jäseneksi ja esittelijäksi ei riittävässä määrin vastaa kirkkomme käsitystä siitä, että kirkkoherralle kuuluu kokonaisvastuu seurakunnan hengellisestä johtamisesta, Häkkinen sanoi.
Kirkkoherran hengellistä johtajuutta korosti puheenvuorossaan myös edustaja Erkki Puhalainen.
– Meillähän on synodaalinen hallinto lähes läpi koko kirkon. Hengellinen johtajuus sisältää myös hallinnollisen johtajuuden, Puhalainen totesi.
Edustaja Tarja Välimäki puolestaan totesi toimineensa useita vuosia Kuopiossa seurakuntaneuvoston puheenjohtajana.
– Kokemuksemme ovat yksinomaan myönteiset. Kun luottamushenkilöt johtavat puhetta, seurakuntaneuvostossa on sellainen henki, että meitä arvostetaan. Keskustelu on osoittautunut olevan tasa-arvoisempaa, ja yhteinen visio kirkkoherran ja luottamushenkilöiden kanssa on löytynyt vaivattomasti, Väkimäki sanoi ja huomautti, että luottamushenkilöillä on laaja osaamispohja ja oman siviilityönsä perusteella vahvempi hallinnollinen kokemus kuin kirkkoherralla.
Myös edustaja Jouko Ylinen nosti esiin luottamushenkilöiden arvostuksen.
– Muutos vahvistaisi maallikoiden asemaa. Kunnallisella puolella luottamushenkilöiden arvostus on ihan erilainen kuin kirkon puolella, Ylinen sanoi.
Edustaja Marja Heltelä ihmetteli käytävää keskustelua.
– On kuin ainoa kristitty neuvostossa olisi kirkkoherra.
Kirkkoherrana Heltelällä on kahdesta helsinkiläisestä seurakunnasta kokemus maallikoiden toimimisesta seurakuntaneuvoston puheenjohtajana.
– Katson että se on paljon helpompi toimintatapa kirkkoherralle. Teologista osaamista, vastuuta ja arvovaltaa minulta ei ole viety. Toisaalta asioiden valmistelu on ollut parempaa. En näe, että asioiden puheenjohtaminen veisi pois teologista valtaa tai että se olisi teologinen tehtävä.
Heltelä muistutti myös, että kirkkoherralla asioiden esittelijänä on iso valta.
Edustaja Patrik Hagman ja piispa Jari Jolkkonen puolestaan olivat huolissaan siitä, että maallikon puheenjohtajuus ei aina toimi.
– Se toimii, kun kirkkoherra ja varapuheenjohtaja toimivat hyvin yhteen. Valitettavasti tässä esiintyy myös ongelmia. Ruotsissa on siitä esimerkkejä, Hagman sanoi.
– Kun ajat ovat hyvät, ei ole suurta merkitystä sillä, kuka on puheenjohtaja. Fiksu kirkkoherra osallistaa. Mutta asiat voivat mennä vaikeaksi. Tilanteissa, missä voimaan astuu valvontarooli, on merkitystä kuka johtaa tilanteita virkavastuulla, Jolkkonen muistutti.
Edustaja Wiking Vuori totesi tähän, että myös luottamushenkilö toimii virkavastuulla luottamustehtävää hoitaessaan.
Vilkkaan keskustelun jälkeen aloite lähetettiin käsiteltäväksi kirkolliskokouksen hallintovaliokuntaan.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!