Pihtiputaan seurakunnan kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa ensimmäistä kauttaan vaikuttava Karri Paananen, 44, saa aivan pian ensimmäisen lapsenlapsensa. Papaksi tuleminen tuntuu henkiseltä ylennykseltä.
– Varmaan se lisää humanismia ja lähimmäisenrakkautta entisestään. Ajattelen aina sekä seurakunnan että kunnan luottamustoimissa, miten päätös tulee vaikuttamaan lapsiperheisiin.
Pihtiputaan seurakunnassa on reippaat 3 600 jäsentä. Jäsenmäärä on vähentynyt hiljalleen, ja kirkkovaltuustoa pienennettiin viime kauden 19 edustajasta nykyiseen viiteentoista.
Lapsiperheitä Pihtiputaalla on Paanasen mielestä kuitenkin mukavasti. Hänen omassa perheessään on neljä lasta.
Kirkkoneuvosto on valtuustoa parempi näköala seurakuntaan
Lasten ja nuorten asioista Paananen kantaa huolta myös Pihtiputaan ja Viitasaaren kuntien yhteisessä sivistyslautakunnassa, jonka jäsen hän on ollut kuluvan vaalikauden ajan.
Seurakuntavaaleihin hän lähti ehdokkaaksi, kun pyydettiin.
– Perusteet eivät olleet pelkästään poliittiset. Seurakunta ja kirkko edustavat minulle tiettyjä perusarvoja. En kovin monta kertaa vuodessa ehdi käydä kirkossa, mutta kirkko kuuluu mielestäni suomalaiseen yhteiskuntaan vahvana elementtinä.
Paananen on kiitollinen, että pääsi myös kirkkoneuvostoon.
– Neuvostossa kuullaan, nähdään ja tiedetään eniten asioita, pystytään niitä valmistelemaan ja niihin reagoimaan.
”Valtuustossa keskityn kuuntelijan rooliin”
Kirkkoneuvoston työskentelyä Paananen kuvaa keskustelevaksi ja sosiaaliseksi. Puoluepolitiikka ei keskustelussa nosta päätään.
– Vaikka tullaan erilaisista aatemaailmoista, niin aina on päästy kompromissiin. En usko, että kenellekään on jäänyt mitään hampaankoloon.
– Kaikki jotka haluavat, saavat ottaa puheenvuoroja, pitkiäkin. Pyritään kuitenkin siihen, että aina puhutaan seurakunnasta ja seurakuntalaisista, vaikuttaako jokin päätös tai linjaus heihin negatiivisesti tai positiivisesti.
Kirkkovaltuuston kokouksissa Paananen ei ota mielellään pitkiä puheenvuoroja, lähinnä vain jos joku suoraan kysyy perusteluja jollekin esitykselle.
– Asiat on neuvostossa taputeltu jo niin moneen kertaan, että mielelläni keskityn valtuustossa kuuntelijan rooliin. Kuuntelen, mitä mieltä muut valtuutetut näistä meidän päätösesityksistä ja linjauksista ovat.
Luottamushenkilöt vaikuttavat konkreettisiin asioihin
Paananen on kahden luottamushenkilövuotensa aikana ehtinyt olla mukana jo monissa päätösprosesseissa.
– Nyt on menossa sisäänajo, nythän tässä vasta pääsee pikkuhiljaa systeemiin sisään, hän iloitsee.
Seurakunnan nettisivut on uusittu, ja niille on löydetty innostunut päivittäjä. Julkisivuremontti eteni hyvällä yhteistyöllä toteutukseen. Seurakuntaan on valittu pastori, kanttori ja nuorisotyöntekijä.
– Juuri haastattelutilanteissa on tullut mieleen, mitenkä kirkkoneuvostossa onkin näköalapaikka ja vaikuttamisen paikka, että pääset itse yhtenä jäsenenä vaikuttamaan siihen, kuka valitaan.
Ammattiyhdistystoiminnassa mukana oleva Paananen osaa katsoa seurakuntaa myös työntekijöiden näkökulmasta.
– Pihtiputaan seurakunnassa on hyvä henkilöstö. Jokainen tekee omalla alallaan työtään kiitettävästi ja puhaltaa yhteen hiileen. Totta kai sekin sitten seurakunnan sykkeeseen vaikuttaa.
”Tärkeintä on jumalanpalvelustyö”
Paananen työskentelee työtoiminnan ohjaajana Pihtiputaan kunnan työkeskuksessa, jossa asiakkaina on muun muassa kehitysvammaisia, mielenterveyskuntoutujia ja syrjäytyneitä nuoria.
Erityisryhmien huomiointi seurakunnassa saa häneltä kiitosta.
– Pihtiputaan seurakunta on ottanut hyvin vastaan erityisryhmät. Joka joulu ja pääsiäinen heille järjestetään oma jumalanpalvelus, ja se on monelle ainoa mahdollisuus päästä kirkkoon.
Seurakunta ja kirkko pitäisi saada pysymään elinvoimaisena ja kiinnostavana. Kirkkokonsertit, joissa esiintyy tunnettuja artisteja, vetävät hyvin väkeä. Ne madaltavat kirkon kynnystä ja tekevät kirkkoa ja seurakuntaa ihmisten mielestä kiinnostavaksi. Se ei kuitenkaan yksinään riitä.
– Tärkeintä on kuitenkin jumalanpalvelustyö, uskonnollinen puoli, sehän se seurakunnan idea on, sanoo Paananen.