Hengellisyydestä puhuessaan Ulla Kosonen haluaa olla ”myytinmurtaja”. Helsinkiläisen Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra miettii kriittisesti ja itsereflektiivisesti, ovatko puhutut ja saarnatut sanat totta myös omassa elämässä.

Kosonen tottui jo lapsena kysymään, kyseenalaistamaan ja keskustelemaan haastavistakin teologisista teemoista. Viidennestä herätysliikkeestä ja evankelisuudesta virikkeitä saaneet vanhemmat tukivat ajattelun kehitystä.

Myös molemmat isoäidit olivat vahvoja hengellisiä vaikuttajia.

– Mummeilla oli hengellisyys voimavarana arjessa, vaikka he eivät puhuneetkaan Jeesuksesta tai taivastiestä. Toivon, että omakin uskoni näyttäytyisi samanlaisena voimavarana.

Mikkelin mummi lauloi leipoessaan virsiä. Hän suhtautui uteliaasti Raamattuun uskon lähteenä ja peilauspintana.

– Varmaan se tunneilmasto vaikutti minuun. Mietin joskus, lähdinkö näiden turvallisten ja miellyttävien mummolan muistikuvien takia opiskelemaan teologiaa.

Lapsena Kososelle avautui jumalakuva, jossa on samaan aikaan ”suurta ja syvää kauneutta ja jotain kauhistuttavaa”.

– Vasta aikuisena tajusin, että kauhistuksen tunne liittyy ihmistä paljon isompaan ja aika käsittämättömään Jumalaan.

Uskonnollista asennetta ruokki kokemus omasta yksinäisyydestä kosmoksessa.

– Olen kamppaillut sen kanssa, että kun maailma on monella tavalla tosi ruma ja raaka, miten Jumala on siinä mukana?

Lapsena perheen ulkopuolella koetut turvattomat tilanteet jättivät luottamuspulan ihmisiin ja vaikuttivat epävarmuuteen ihmissuhteiden rakentamisessa.

– Halusin nuorena liittyä ihmisiin, mutta pidin muut mielellään käsivarren päässä. En pystynyt puhumaan kipeimmistä asioista. Tämä johti joskus itsetuhoisiin elämänvaiheisiin.

Ahdistuksissaan Ulla Kosonen sai rauhaa ja lohtua Jumalasta.

– En ajatellut infantiilisti, että Jumala olisi kiiltokuvamainen valkopartainen ukko, joka ratkaisee ongelmani, vaan koin hänen läsnäoloaan: Minun ei tarvitse olla yksin maailmassa, ja maailmassa on mahdollista nähdä myös jotain hyvää.

Jumala tuntui toimivan läpinäkyvästi ja reilusti, toisin kuin monet ihmiset, Kosonen kertoo liikuttuen.

– Jumala ei johtanut minua täydellisyyden vaatimusten kehään tai moralistiseen tapaan katsoa maailmaa, vaan ymmärrystä etsivään uskoon.

Kaikkien tapaamieni kivojen nuorten yhteystiedot piti tuhota, kun yksi nunna selitti Stasin agenttien toiminnasta.

ULKOPUOLISUUDEN KOKEMUSTEN vastapainoksi seurakunta tarjosi yhteyden mahdollisuuden Siilinjärvellä koulunsa käyneelle Kososelle.

Hän pitää taustaansa papille ”kliseenomaisena”: pyhäkoulussa ja seurakunnan kerhoissa käynti sekä isosen, kerhonohjaajan ja pyhäkoulun vetäjän tehtävät tekivät kristilliset käsitteet tutuiksi.

Kristillinen maailma avartui entisestään Taizén ekumeenisessa yhteisössä Ranskassa, jossa nuori Kosonen vieraili viitenä kesänä. Hengellisenä äitinä toimi sisar Agnes, joka työskenteli teologian professorina.

Ensimmäisellä kerralla 1980-luvulla Kosonen meni yhteisöön ilmoittautumatta, mutta sai viipyä puolitoista kuukautta.

– Minut otettiin vastaan vähän pitkin hampain, mutta kai he tajusivat, että tuo ihminen tarvitsee tätä paikkaa.

Taizén väki piti yhteyttä Itä-Euroopan kristittyihin, jotka joutuivat piilottelemaan vakaumustaan. Kosonen muistaa matkan DDR:ssä, vierailun keskitysleirillä ja yöpymisen kirkossa alttaripöydän alla.

– Kaikkien tapaamieni kivojen nuorten yhteystiedot piti tuhota, kun yksi nunna selitti Stasin agenttien toiminnasta.

Humanistisen herätyksen lukiossa kokenut Kosonen opiskeli ensin yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta.

Isän peruja puoleensa veti evankelisten opiskelijoiden porukka, jonka meno tuntui armolliselta, iloiselta ja avaralta.

– Kun naispappeus hyväksyttiin, evankelisuuden ilmapiiri muuttui kireäksi. Tuntui, että keskustelunvapaus loppui. Ajatuspoliisit vahtivat, kuka ajattelee liberaalisti.

Kosonen vaihtoi lukemaan teologiaa ja koki pappiskutsumuksen.

– Välillä keskeytin opinnot, koska tunsin olevani ihan liian keskeneräinen ihminen ja elämäni oli liian repaleista.

Läheinen suhde uskoon ja Raamattuun ei järkkynyt.

– Minulla ei ollut myöskään järisyttäviä ahaa-elämyksiä, joita joillakin opiskelukavereilla oli fundamentalismista ääriliberalismiin.

Kosonen seurasi opiskelutoveriensa löytöjä vierestä ja mietti, että oma uskonelämä on aika väritöntä.

– Hengellinen tieni on tavanomainen ja tylsä, mutta sen varrella on ollut paljon upeita kukkaketoja. Yhteys Jumalaan on opettanut näkemään kauneutta kaikkialla luomakunnassa.

ISÄ TYÖSKENTELI erityisopettajana, ja Ulla Kosonen kävi vammaisten lasten kerhossa. Erilaisten ihmisten parissa kasvaminen kirkasti kristillistä ihmiskuvaa: Jumala katsoo kaikkia meitä hyväksyvästi ja rakastavasti niin kuin äiti sylilastaan.

– Tämän tajuaminen on tasoittanut kriittisyyttäni ja kärsimättömyyttäni ihmisiä kohtaan.

Jo lukioikäisenä Kososelle selvisi, ettei hän pystyisi saamaan lapsia.

– Tämä tarjosi toisenlaisen tulkintahorisontin siihen, miten erilaisilla tavoilla elämänkulku voi toteutua. Jos olen rehellinen, olin nuorena huojentunut siitä, että voisin tehdä hyvin itsenäisiä valintoja.

Myöhemmin lapsirakas Kosonen tunsi kaipausta, kun lähipiirissä ystävät alkoivat saada lapsenlapsia.

– Ihminen pysähtyy miettimään uudestaan elämäänsä, kun nuoruuden dynamo alkaa hiipua ja vauhti hiljenee. Olenko tärkeä ihminen tuleville sukupolville?

Merkityksellisen elämän rakentamisessa tärkeintä on lähimmäisenrakkaus. On arvostettava ja kuunneltava muita ihmisiä ja omaa itseä.

Hengellisyys voi toimia mittatikkuna sille, miten elää arjessa hyvää elämää, joka on merkityksellistä ja arvokasta.

– Meitä viedään ja vedätetään niin moneen suuntaan, että on mietittävä tarkasti, mihin käytän aikani. Ulkopuolisten agendat valtaavat helposti mielen.

Hiljaisuus on muodostunut niin tärkeäksi osaksi hengellisyyttäni, että jos se otettaisiin pois, hengellisyydestäni saattaisi jäädä jäljelle helmikuinen joulukuusen ranka.

TEOLOGIN ENSIMMÄINEN työpaikka oli merimiespappina. Se tuntui oikealta tavalta tehdä työtä – olla tasa-arvoisesti ihmisten rinnalla.

– Kirkkotiloissa pappi on herra ja hidalgo, mutta laivassa ollaan toisten tilassa, joka asettaa raamit olemiselle.

Nykyisessä työssään Kosonen on enemmän ”actiontyyppi” kuin hillitty hiljaisuuden ihminen. Hän tarvitsee kuitenkin tilaa rauhoittumiselle ja yksin olemiselle.

– Olen sosiaalinen, tykkään ja olen kiinnostunut ihmisistä, mutta sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa ja vie energiaa.

Hiljaisuuden harjoittaminen auttaa kiireistä kirkkoherraa maadoittumaan. Hiljaisuus yhdistyy rakenteelliseen hengellisyyteen, seurakuntaan ja kirkkoon.

– Jumalayhteys ei ole yksin oman kokemukseni varassa. Sitä kannattelee kirkon pitkä perinne.

Kalliisti varjeltu vapaa-aika ei riitä retriitteihin, vaan hengellisyys toteutuu arjen keskellä.

Nuorempana teologi käytti monta tuntia päivässä lukemiseen ja ajattelemiseen. Nykyään klassisen musiikin kuunteleminen tarjoaa monesti vastaavan hiljentymisen tilan.

Kosonen ottaa tilaisuuden tullen vaikkapa kymmenen minuutin oman ajan, jolloin hyppää musiikin virtaan ja katsoo tyhjyyteen.

– Hiljaisuus on muodostunut niin tärkeäksi osaksi hengellisyyttäni, että jos se otettaisiin pois, hengellisyydestäni saattaisi jäädä jäljelle helmikuinen joulukuusen ranka.

VUODEN OULUNKYLÄLÄISEKSI valittu Ulla Kosonen on lämmin ja pidetty pappi. Hän kehuu vuolaasti seurakuntaansa, joka on ”hengellisesti avara, muttei laiska, leväperäinen tai välinpitämätön”.

– Oulunkylässä on vahva perinne siihen, että saamme olla täydesti ihmisiä ja kasvaa vapaasti kristittyinä. Hengelliselle ja älylliselle tutkailulle on tilaa.

Ymmärtääkseen nuorten ihmisten maailmaa Kosonen raivaa aikaa rippikoulutyöhön ja keskusteluihin nuorten teologien kanssa.

– Ilman kosketusta nuoriin ymmärrys elämästä kapenee. Minua kannattaneet uskontotuudet ja virret voivat olla itselleni loppuun asti tärkeitä, mutta ne eivät ole sitä välttämättä muille.

Kummilastensa kanssa Kosonen on nähnyt, miten lapsi ja nuori luo maailman mielessään aina uudelleen.

– Uhkakuva oli joskus, että alan toistaa oppimiani totuuksia papukaijana. En halua joutua sellaiseen luuppiin enkä vaipua hengelliseen horrokseen!

Vaikka Ulla Kosonen pitää hengellistä tietään tyypillisenä, hän on kokenut eläneensä aina vähän erillisenä muista, erilaisten yhteisöjen rajalla.

Helsingissä on puolet yhden hengen talouksia ja ihmisten moninaisuuden kirjo on laaja, joten yksin asumisessakaan ei ole mitään ihmeellistä.

– Jos jonkun elämä menee eri tavalla kuin enemmistön, sen ei tarvitse olla huono asia – eikä se ole mikään erityisdiakonian kysymys!

Lue myös

Evoluutiobiologi Aura Raulo: Jumala maalaa maailman merkityksen värein

Ilmoita asiavirheestä