Kirkko- ja seurakuntaneuvostojen puheenjohtajuuden siirtämiselle maallikoille ei ole oikeudellisia esteitä. Teologisesti asiasta on kuitenkin keskenään erilaisia näkemyksiä.
Näin arvioidaan Kirkkohallituksen selvityksessä, joka koskee kirkko- ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajuuden muuttamista.
Kirkkohallitus laati selvityksen kirkolliskokouksen toimeksiannosta. Taustalla on edustaja-aloite, jossa haluttiin vahvistaa maallikkojen roolia päätöksenteossa ja lisätä hallinnon läpinäkyvyyttä. Aloitteessa kyseenalaistettiin myös se, että nykymallissa kirkkoherra on samaan aikaan valmistelija, esittelijä ja toimeenpanija.
Nykyisin paikallisseurakuntien luottamuselinten eli kirkko- ja seurakuntaneuvostojen puheenjohtajana toimii kirkkolain mukaan kirkkoherra. Kokouksissa puhetta voi johtaa varapuheenjohtaja, mutta järjestely edellyttää kirkkoherran hyväksynnän, neuvoston enemmistöpäätöksen ja varapuheenjohtajan suostumisen tehtävään.
Kirkolliskokouksen hallintovaliokunta päätyi aloitetta koskevassa mietinnössään esittämään, että luottamushenkilön tulisi voida toimia kirkkoneuvoston ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajana.
Mietinnön ja täysistunnossa käydyn keskustelun jälkeen kirkolliskokous pyysi kirkkohallitusta laatimaan nyt valmistuneen selvityksen.
Aiheesta on käyty vilkasta keskustelua myös menneinä vuosikymmeninä.
AIHEESTA ON käyty vilkasta keskustelua myös menneinä vuosikymmeninä. Myös kirkolliskokous on käsitellyt useita asiaa koskevia aloitteita. Kirkkohallituksen selvityksessä käydään läpi tätä taustaa.
Kirkkoherran asemaa luottamuselinten puheenjohtajana on perusteltu muun muassa sillä, että kirkkoherra on seurakunnan hengellinen johtaja.
Lisäksi on pidetty tärkeänä sitä, että pappisvirka on edustettuna kaikilla hallinnon tasoilla. Kirkkoherran puheenjohtajuuden on katsottu turvaavan yhteyden piispaan ja tuomiokapituliin.
Sitäkin on pelätty, että puheenjohtajuuden siirtäminen maallikoille tekisi puheenjohtajasta jonkinlaisen ”puolipäivätoimisen ammattiluottamushenkilön”.
Myös pitkä perinne on puoltanut kirkkoherran asemaa puheenjohtajana. Kirkkoherra on toiminut kirkkoneuvoston puheenjohtajana ainakin 1600-luvulta lähtien.
MONISSA LUTERILAISISSA sisarkirkoissa on silti päädytty toisenlaisiin ratkaisuihin.
Tanskan, Ruotsin ja Norjan luterilaisissa kirkoissa kirkko- tai seurakuntaneuvoston puheenjohtaja on yleensä vaaleilla valittu luottamushenkilö. Yhdysvalloissa ELCA:ssa puheenjohtajana voi toimia joko pappi tai maallikko.
Suomessa papin rooli puheenjohtajana on siten selvityksen mukaan poikkeuksellisen vahva.
Oikeudellisia esteitä puheenjohtajuuden siirtämiseen maallikoille ei selvityksen mukaan ole. Selvityksen mukaan vastuu päätösten laillisuudesta kuuluu joka tapauksessa kaikille luottamushenkilöille. Hyvä hallintotapa ei edellytä, että puheenjohtaja on viranhaltija.
Kirkkoherran keskeiset hengelliset ja hallinnolliset tehtävät säilyisivät edelleen kirkkoherralla.
Teologisesti kirkkoherran puheenjohtajuudesta on esitetty selvityksen mukaan erilaisia ja osin keskenään ristiriitaisia näkökulmia.
Piispainkokous on puoltanut tilanteen säilyttämistä nykyisellään. Vuonna 2013 antamassaan lausunnossa se korosti erityisen viran merkitystä paikallisseurakuntien hallinnossa. Kirkolliskokouksen valiokuntien näkökulmat ovat olleet joustavampia.
Siitä ei selvityksen mukaan ole erimielisyyttä, että kirkkoherra on itseoikeutetusti seurakunta- tai kirkkoneuvoston jäsen.
Suomessa papin rooli puheenjohtajana on poikkeuksellisen vahva.
SELVITYKSESSÄ ESITELLÄÄN lopuksi erilaisia tapoja, joilla maallikkojen asemaa kirkko- tai seurakuntaneuvostojen puheenjohtajina voitaisiin vahvistaa.
Mahdollista olisi siirtyä malliin, jossa puheenjohtajaksi valittaisiin aina joku kirkko- tai seurakuntaneuvoston luottamushenkilöjäsenistä. Toinen vaihtoehto on malli, jossa puheenjohtajaksi valittaisiin joku kirkko- tai seurakuntaneuvoston jäsenistä. Valituksi voisi tulla yhtä lailla kirkkoherra tai vaaleilla valittu luottamushenkilö.
Mikäli muutoksia puheenjohtajuuteen tehdään, tulisi niiden yhteydessä tarkastella selvityksen mukaan myös joitain kirkkoherralle säädettyjä tehtäviä muun muassa järjestelytoimikunnassa, hiippakunnallisissa vaaleissa sekä päätösten laillisuusvalvojana.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä