Opiskellessani diakoniatyöntekijäksi Sisälähetysseuran oppilaitoksessa Pieksämäellä osallistuin rovastikunnalliseen Yhteisvastuu-tapahtumaan. Sen yhteydessä vierailin Virtasalmen vanhassa puukirkossa. Myöhemmin otin kuvan nuorimmasta siskostani palaneen kirkon raunioilla.

Muuttaessani Virtasalmelle 1978 uuden kirkon ulkoseinien maalaustyö oli kesken. Moni suri vielä vanhan kirkon kohtaloa. Uusi kirkko oli suuri asia, ihmiset olivat innoissaan.

Piispa Paavo Kortekangas vihki uuden kirkon käyttöön kesäkuussa, samalla hän siunasi minut diakoniatyöntekijän virkaan. Oli kaunis kesäpäivä. Äitini ja vanhin siskoni olivat juhlassa mukana. Läheskään kaikki tulijat eivät mahtuneet sisälle kirkkoon, pahvimukitkin taisivat loppua kesken. Tunnelma oli juhlallinen. Nuorena työntekijänä olin siitä hulinasta hieman pyörryksissä.

VIRTASALMEN KIRKKO on minulle rakas. Oman pitäjän Ankeleen dolomiittikalkkikivi on sen materiaalina erikoisuus. Kirkko on kaunis, siinä on paljon valoisuutta. Silmä lepää, kun katson ikkunoista ulos lumisia oksia. Siellä on erityisen hyvä akustiikka, penkit ovat ihanat istua. Olen esitellyt kirkkoa niin missiehdokkaille, seurakuntien ryhmille kuin matkailijoillekin.

Alussa ollut mosaiikkikrusifiksi olisi voinut jäädäkin, se oli kaunis. Entinen kirkkoherramme Pertti Repo antoi hyvän nimityksen alttarinäkymälle ”sekalainen seurakunta”. Joku pala on mustunut, toinen lohjennut.

On ollut rikkaus järjestää tilaisuuksia. Olin perustamassa Huiluupaekka-toimintaa, viime vuonna siitä tuli 30 vuotta täyteen. Keksin myös aikoinaan Ihmissuhdeiltamat. Pyysin juvalaista tenavatähteä Katja Puolakkaa kirkkoon laulamaan Yhteisvastuun kiitosjuhlaan 1990-luvulla. Nykyisin Katja Hietala työskentelee Pieksämäen seurakunnan kanttorin viransijaisena.

”Muuttaessani Virtasalmelle 1978 uuden kirkon ulkoseinien maalaustyö oli kesken.”

TÄYTTÄESSÄNI VIISIKYMMENTÄ runoilija Maaria Leinonen tuli lausumaan syntymäpäiväjuhlaani runoja Virtasalmen kirkkoon. Siellä myös Risto Tapionlinna vihki minut ja mieheni Veikon 1995. Tutustuimme Kotimaa-lehden kirjeenvaihtoilmoituksen kautta.

Järjestäessäni retkiä eri puolille Suomea, tein tulitikkulaatikoihin kirkon marmorimurusista päällyksen ja annoin niitä ruokailu- ja majoituspaikoissa kiitokseksi kirkon kuvakortin kera. Kirjoitin myös runomuotoisen kronikan kirkostamme.

Jäin eläkkeelle vuonna 2006. Vieläkin joku seurakuntalainen saattaa soittaa. Käyn joskus Huiluupaekassa ja lähetyspiirissä. Taivaan Isä yllättää metkasti. Hyvä sana saattaa tulla eri tilanteista, kuten liturgian yksittäisestä kohdasta.