Kirkko ja minä: Alavuden kirkossa on vahvasti esillä kolminaisuus

Alavuden kirkko tuli tutuksi Jouni Pollarille, 67, kun hän lomautuksen jälkeen vaihtoi työtä autonkuljettajasta suntioksi. Kuva: Tiia Monto / Wikimedia commons

Jouni Pollari kertoo kotikirkostaan näin: Alavuden kirkosta tuli kotikirkkoni nelisenkymmentä vuotta sitten muutettuani perheeni kanssa kaupunkiin. Kirkko ja seurakunta muotoutuivat vähitellen tutuiksi muun muassa lasten kerhojen kautta. Kirkossa minuun teki alussa vaikutuksen ulkomuoto, joka on varsin erilainen moniin muihin kirkkoihin verrattuna.

Alavuden kirkossa on myös vahvasti esillä kolminaisuus, mikä ilmenee monissa kohdissa kuten esimerkiksi ikkunoissa. Kirkossa ollessani mieleni valtaa rauhallisuus ja kunnioitus, sillä kyseessä on pyhä paikka, minun on siellä hyvä olla.

En Alavudelle muuttaessani vielä osannut arvata, miten tärkeä kirkosta tulisi minulle niin seurakuntalaisena kuin myös seurakunnan työntekijänä. Tein suurimman osan elämäntyöstäni ratin takana, sillä ajoin ensin linja-autoa kolmetoista vuotta, minkä jälkeen siirryin rekkahommiin lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Tein ajohommia kuusikymmentävuotiaaksi. Silloin jouduin lomautetuksi.

Ollessani lomautettuna tapasin entisen suntion, joka kehotti minua ryhtymään suntioksi. Ajattelin, että sehän vasta hurja homma olisi, sillä minulla ei ollut mitään tietoa sellaisesta työstä. Mietiskelin asiaa jonkun aikaa ja juttelin sen jälkeen kirkkoherran kanssa. Päätökseni oli alan vaihto.

Jouni Pollari. Kuva: Tomi Olli

Olin ensin harjoittelijana ja kävin sen jälkeen erillisen suntiokoulutuksen. Isoin muutos uudessa ammatissa olivat ihmiset ja heidän kohtaamisensa. Aiemhmassa työssäni olin ajanut autoa suurimman osan ajasta yksin. Ympäristö oli täysin erilainen. Tottuminen uuteen ammattiin sujui kuitenkin hyvin, koin muutoksen johdatuksena. Tein lopulta suntion töitä eläkeikään saakka. Nyt olen jälleen mukana samoissa kuvioissa tuntisuntiona.

Laulaminen on minulle tärkeä harrastus, aloitin sen ystäväni ansiosta. Istuin hänen kanssaan eräässä kirkkokonsertissa, jossa lauloimme mukana. Hän sanoi, että kokeillaan joku kerta laulamista yhdessä, ja siitä harrastus lähti käyntiin. Laulan nykyisin kirkkokuorossa ja Virsiveljet-lauluryhmässä.

Olen esiintynyt kirkossa erilaisten kokoonpanojen kanssa, kuin myös yksin laulaen. Kirkossa esiintyminen on todella hienoa, on antoisaa kertoa sanaa laulujen kautta. Esiintyminen synnyttää myös juhlallisen ja kunnioittavan olon.

Kuorot ovat minulle tärkeitä, erityisesti Virsiveljet on hyvin merkityksellinen ryhmä. Kokoonnumme kerran viikossa ja samalla vaihdamme kuulumiset laidasta laitaan. Tapoihimme kuuluu rukoilla ennen harjoitusta, silloin kaikki voivat kertoa avoimesti minkä asian puolesta haluavat
rukoiltavan.

Alavuden kirkko

– Valmistui vuonna 1914

– Rapatun tiilikirkon on suunnitellut Kauko S. Kallio. Alavuden kirkko on muodoltaan pitkäkirkko, jota kattaa korkea aumakatto.

Oskari Paatelan maalaama alttaritaulu esittää Jeesuksen ottamista ristiltä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliYhdysvaltojen suurimman luterilaisen kirkon ELCA:n jäsenmäärä sukelsi alle kolmen miljoonan
Seuraava artikkeli”Takerruin siihen, että lyökää, mutta älkää hylätkö” – vuoden 2024 Yhteisvastuu-piispa Kaisamari Hintikka koki teininä yksinäisyyttä

Ei näytettäviä viestejä