Kirjailija Sofi Oksanen on jo vuosia analysoinut teräväkatseisesti putinismin nousua. Hän on käsitellyt erityisen paljon informaatiovaikuttamista. Kirjailija ei ole lainkaan yllättynyt Venäjän helmikuisesta hyökkäyksestä naapurimaahansa.

– Putinin hallintohan on pitkään ollut menossa tätä kohti monenlaisella aggressiolla.

Oksaselle Ukraina on varsin läheinen maa. Hänen kolme vuotta sitten ilmestynyt Koirapuisto-romaaninsakin sijoittuu sinne.

Kirjailijaa ei ihmetytä ukrainalaisten joka tasolla osoittama ankara vastarinta miehittäjää kohtaan. Myös Oksasen omia ystäviä osallistuu siihen.

– Ukrainallahan on takanaan vuosisatoja kestänyt vastarinnan traditio. Jos ottaa vertailukohdaksi vaikka Venäjän, niin mailla on tässä suuri ero.

Kirjailija huomauttaa, että ukrainalaiset ovat myös oppineet organisoimaan asioita.

– He ovat nykyisin aktiivisia kansalaisia, jotka ovat käytännössä huomanneet, että asioihin voi vaikuttaa. Vuosien 2013–14 omanarvontunnon vallankumousta ja Euromaidanin protesteja seurasin tarkkaan.

”Venäjälle sanat ovat kuin luoteja”

Suomalaisia Sofi Oksanen kannustaa pitämään ääntä Ukrainan tukemiseksi. Pienilläkin puroilla on merkitystä.

– Pitää kuitenkin muistaa käyttää ääntään niin, ettei pelaa Putinin hyväksi. Venäjälle sanat ovat kuin luoteja.

Oksanen on ilahtunut siitä, kuinka laajasti maassamme on herätty toimimaan Ukrainan puolesta. Kirkollisista toimijoista hän mainitsee Kirkon Ulkomaanavun.

– Nyt henkinen kanttimme on koetuksella, ja on hyvä, että kirkkoja pidetään auki. Kannatan kaikenlaista matalan kynnyksen toimintaa.

Sofi Oksanen puhuu lämpimästi myös uskottavan maanpuolustuksen puolesta. Ukraina näyttää nyt konkreettista esimerkkiä siitä, miten koko kansa on mukana puolustamansa vapauttaan.

– Jos aikani riittäisi, niin voisin itsekin osallistua esimerkiksi naisten valmiuskurssille. Toki teen omalla kirjailijantyölläni jo nyt maanpuolustusta.

Entäpä sitten Ukrainaan hyökännyt osapuoli? Sofi Oksanen painottaa, että on syytä erottaa toisistaan putinistit ja muut venäläiset.

Putinin kannattajia kohtaan hän ei kerro tuntevansa minkäänlaista myötätuntoa.

– Tutkimusten mukaan heitä on suurin osa Venäjän kansalaisista. Eihän yksikään diktaattori pysy edes autoritaarisessa järjestelmässä vallassa, ellei hänellä ole jonkinlaista tukijoukkoa.

Osa suomalaisista näyttää ajattelevan, että Venäjällä on syntymässä laajoja oppositioliikeitä ja Putinin klikin kukistuminen on enää vain ajan kysymys. Sofi Oksanen ei ole lainkaan yhtä optimistinen. Hän pitää epätodennäköisenä, että Venäjällä tapahtuisi vielä pitkään aikaan siirtymistä demokraattiseen hallintoon.

– Mutta jos olen tässä asiassa väärässä, niin olen iloisesti yllättynyt.

”Venäjän kansalla on traditio kestää kärsimyksiä”

Putinin hallinto on jo pitkään aivopessyt kansalaisiaan, Oksanen muistuttaa. Ihmisille toistetaan vain tietynlaista viestiä, kuten esimerkiksi, että ”ukrainalaiset ovat eläimiä”.

– Kyseessä on etniseen vainoon tähtäävä toiminta, jossa myös Putinin kannattajat ovat mukana.

Kirjailijan mukaan tämä on mahdollista, koska venäläiset haluavat ostaa iPhonensa.

– Tosin iPhoneja ei nyt ole saatavilla, mutta he odottavat tiettyä elintasoa ja sen mahdollistavaa vakautta.

Sofi Oksanen huomauttaa yhdestä taustatekijästä: Venäjän kansalla on traditio kestää kärsimyksiä.

– Sitä ei nyt voi tietää, missä menee siedettävän kärsimyksen raja.

On koko ajan huomioitava myös Venäjän oppositio, joka on vainosta huolimatta ollut koko ajan olemassa Putinin vastapoolina. Osa siitä toimii kotimaassa ja osa ulkomailla.

– Tätä oppositiota Suomen ja suomalaisten kannattaa tietenkin kaikin tavoin tukea.

Imbi Paju harmittelee sitä, että länsimaat eivät ole kuunnelleet tarpeeksi esimerkiksi Puolan ja Baltian maiden toistuvia varoituksia putinismin uhasta. Kuva on otettu Tallinnan Patarein vankilassa, missä Imbi Pajun äiti oli ennen kuin hänet vuonna 1948 siirrettiin neuvosto­liittolaiselle vankileirille. Kuvaus­paikka on nykyisin vankila­museo. Kuva: Erlend Staub

”Suuri pahuus pääsi irralleen”

Virolainen kirjailija ja elokuvaohjaaja Imbi Paju on perehtynyt syvällisesti Neuvostoliiton ja Venäjän olemukseen. Suomessa hänet tunnetaan muun muassa kirjoistaan Torjutut muistot ja Suomenlahden sisaret.

Paju sanoo, että 24. helmikuuta erittäin suuri pahuus pääsi irralleen. Venäjän hyökkäys järkytti häntä.

– Edesmennyt suomalaisdiplomaatti ja ystäväni Max Jakobson totesi jo vuonna 1997, että jos Venäjä ei ala kunnolla käsitellä stalinismia ja historiansa aikana tapahtuneita rikoksia, niin on olemassa vaara siitä, että maailma vielä joskus kohtaa katastrofin.

Pajun mukaan Virossa on herännyt valtava solidaarisuuden aalto Ukrainaa kohtaan.

– Pian sodan alettua Tallinnan Vapaudenaukiolle kokoontui kymmeniätuhansia ihmisiä osoittamaan solidaarisuuttaan ukrainalaisille.

Voimakkaaseen myötätuntoon vaikuttaa sekin, että etelänaapurissamme asuu kymmeniä tuhansia ukrainalaisia.

– Ukrainasta on tullut meille jo aika paljon pakolaisia valmiisiin verkostoihin. He ovat päässeet majoittumaan sukulaistensa ja ystäviensä luokse.

Virossa kansanliike Ukrainan tukemiseksi

Imbi Pajun mukaan virolaisilla on nyt suuri tarve kanavoida hyökkäyksen aiheuttamaa ahdistusta toiminnaksi. Maassa onkin syntynyt laaja kansanliike ukrainalaisten humanitaariseksi tukemiseksi.

– Tällainen lähimmäisenrakkauden osoittaminen ei ole virolaisille välttämättä helppoa. Neuvostoajan perintönä meillä on ollut tapana olla hieman vetäytyneitä.

Kirjailija arvioi, että Ukrainan auttaminen on yksi tapa osoittaa vastarintaa hyökkääjää kohtaan.

– Jokainen voi myös omassa elämässään olla ystävällinen toisia kohtaan, se on yksi vahvuutemme. Nyt kriisin hetkellä meillä kaikilla on mahdollisuus kasvaa ihmisinä.

Monien tutkimusten mukaan virolaiset ovat melko välinpitämättömiä kristinuskon suhteen. Imbi Paju on viime viikkojen aikana kuitenkin huomannut asiassa tietynlaista muutosta.

– Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa virolaiset pyytävät nyt toisiaan rukoilemaan Ukrainan puolesta. Tällaisena aikana kirkon sanomalle ollaan ehkä herkempiä kuin muuten.

”On tärkeää, että me kaikki neuvostoajan kokeneet käsittelemme tuota aikaa”

Imbi Pajullakin on yhteyksiä Ukrainaan. Torjutut muistot käännettiin ukrainaksi muutama vuosi sitten, ja Paju kävi maassa puhumassa kirjansa teemoista.

– Kirjani on puhutellut erityisesti nuorempia ukrainalaislukijoita. Minusta on hyvin tärkeää, että me kaikki neuvostoajan kokeneet käsittelemme tuota aikaa, koska silloin nousi esille ihmisyyden pimeä puoli. Sitä on avattava rohkeasti.

Viime viikkoina Imbi Paju on pitänyt yhteyttä sodan jaloissa oleviin ukrainalaisiin ystäviinsä. Pajun kustannustoimittaja on paennut Kiovasta maan länsiosiin.

– Hänen 18-vuotias poikansa jäi vapaaehtoisena puolustamaan pääkaupunkia. Kääntäjäni tytär puolestaan palvelee Ukrainan armeijassa sairaanhoitajana. Ukrainalaisilla on nyt valtava taistelutahto.

Paju arvioi, että Venäjän härskin ja kyynisen hyökkäyksen aiheuttaman kärsimyksen seurauksena on syntymässä uudenlainen ukrainalaisuus.

– Se ilmenee käytännön solidaarisuudessa eikä kysy, oletko ukrainalainen vai venäläinen. Ukrainassahan on perinteisesti paljon eri kansallisuuksista koostuvia perheitä.