Brittitoimittaja Sophie Gilbertin kirjassa Tytöt vs. tytöt käydään läpi vuosituhannen vaihteen populaarikulttuuria naisten näkökulmasta. Kirja on kylmäävää luettavaa. Gilbert kuvaa lukuisin esimerkein, kuinka 1990-luvun voimakkaat naishahmot Madonnasta Janet Jacksoniin korvattiin uudelle vuosituhannelle tultaessa passiivisilla nuorilla naisilla, joiden tehtävä oli olla haluttava ja kuluttaa rahaa.

Naisvihamielinen muutos näkyi kaikilla kulttuurin aloilla. Yhtäkkiä valkokankailla saivat tilaa komediat, joissa naisia kohdeltiin kyseenalaisesti. Julkisuudessa olleita naisia haukuttiin julmasti ja kuvattiin salaa hameiden alta. Tätä kaikkea pidettiin täysin normaalina.

Gilbert näkee kaiken taustalla kulttuuriin valuneen, aina radikaalimmaksi kehittyneen pornokuvaston. Kun muotikuvissa alettiin leikitellä paljaalla pinnalla, oli pornoteollisuudessa mentävä pidemmälle, naisia esineellisetävään ja alistavaan kuvastoon.

Pian myös elokuvateattereihin tulvi kauhuelokuvia, joissa naiskehoja käsiteltiin mitä julmemmilla tavoilla. Samaan aikaan porno brändättiin naisille vapauttavaksi seksuaalisuuden haltuunotoksi.

Populaarikulttuurin tuotteilla oli valtava vaikutus siihen, miten naiset ylipäätään nähtiin, ja miten tytöt ja naiset oppivat suhtautumaan itseensä. Kirjassa käsitellyt ilmiöt ja kulttuurituotteet keskittyvät yhdysvaltalaiseen populaarikulttuuriin, mutta ovat kyllä tuttuja myös suomalaiselle lukijalle. Väitän, että jokainen vuosituhannen vaihteessa aikuistunut tunnistaa yhteiskunnallisen ilmapiirin kuvauksen omasta nuoruudestaan.

Nyt tuo naisviha on palannut, uuden teknologian siivittämänä, kuten Gilbert toteaa. Sosiaalisessa mediassa suosiota niittävät naisvihamielistä viestiä tuuttaavat vaikuttajat ja sukupuolittunutta roolijakoa korostava tradwife-sisältö. Mitä tälle kaikelle voisi tai tulisi tehdä? Sitä kirja ei kerro.