Historiallinen dekkari on vaikea taiteenlaji. Jollain tavalla pitäisi saada ujutettua historiallisiin puitteisiin tekijöitä, joihin olemme tottuneet omaan aikaamme sijoitetuissa dekkaritarinoissa – tapahtuu se sitten vaikka antiikin Roomassa. Pitää myös olla jokin rikos, jonka nykyaikainen lukija voi tunnistaa. Lisäksi lukija on tottunut odottamaan myös jotain loppukliimaksia, ratkaisua, joka yllättää ja myös selvittää teoksen aikaisemmat vaiheet.

Samaan aikaan pitää kuitenkin pystyä kirjoittamaan niin, että tarinan sijoittaminen historiaan tuntuu myös lukijasta perustellulta ratkaisulta.

Kaiken lisäksi historiallisten romaanien kiihkeimmät ystävät ovat äärimmäisen tarkkoja löytämään pieniäkin virheitä, jotka eivät kyseisenä aikana voineet pitää paikkaansa. Tätä viimeistä en ole itse pitänyt koskaan kovin tärkeänä. Minulle yleensä riittää, että ajankuva ja henkilöt ovat uskottavia.

Turun Paattisten seurakunnan kirkkoherra Jukka Järvensivu on julkaissut kolmannen historialliseen Rooman valtakuntaan sijoittuvan dekkarinsa. Sarjamaiseen tyyliin kaikissa kirjoissa päähenkilönä on roomalainen poliisiupseeri ja murhatutkija Gnaeus Tullius.

Vain yö vapauttaa varjot -teoksessa eletään vuotta 36 jKr. eli Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta on kulunut vain muutama vuosi, ja Tien kulkijat -nimisestä ryhmittymästä on vasta vähitellen muodostumassa kristillisen kirkon varhaisvaihe.

Tunnelma Jerusalemissa on jännittynyt. Ylipappi Kaifas luuli jo saaneensa tilanteen haltuunsa, kun Nasaretilaiseksi kutsuttu mies ristiinnaulittiin. Saul Tarsolainen teki tämä jälkeen parhaansa lopettaakseen orastavan liikehdinnän ennen kääntymystään. Mutta sittemmin Tarsolainen oli hävinnyt jonnekin Kaifaan tavoittamattomiin.

Kaifaan ei auta muu kuin pyytää Roomasta apua Tarsolaisen löytämisessä. Samalla roomalaisen palkkamurhaajan tehtäväksi annetaan myös päähenkilön Gnaeus Tulliuksen murhaaminen tämän aikaisempien tekostensa takia. Mitä nämä teot ovat, se jää tosin lukijalle valitettavan epäselväksi.

Tarina kulkee nopeaan rytmiin Rooman valtakunnan itäisellä alueella. Etäisyydet eivät haittaa – onhan tämä fiktiota – ja siirtyminen kaupungista toiseen tapahtuu hyvinkin ketterästi.

Sivuille mahtuu paljon käänteitä, kuten dekkarilta sopii odottaa. Ajoittain tosin tuntuu siltä, että kaikkea ei olisi tarvinnut kertoa. Mukana on paljon tapahtumia, joiden merkitys tarinan kokonaisuuden kannalta jää lukijalle epäselväksi.

Loppuratkaisua olisi voinut terävöittää. Ongelma tietysti on siinä, että koko kirjan ajan lukija tietää, että Saul Tarsolaista ei saada kiinni ja tuskinpa päähenkilöäkään tapetaan. Mukaan ympätty kiristysteema tuntuu väkinäiseltä eikä se oikein riitä nivomaan tarinaa yhteen.

Tarina kerrotaan Gnaeus Tulliuksen kautta. Läpi kirjan on kuitenkin sellainen kutina, että suurin motiivi on ollut kertoa Saul Tarsolaisesta eli Paavalista. Ajoittain myös se häiritsee, että historiaa lähestytään nykylukijan tietämyksen valossa. Aikalaisilla ei voinut olla samaa tietoa jota meillä on nykyisin.

Järvensivu kirjoittaa sujuvasti ja on selvästi perehtynyt ajankohtaan, josta kirjoittaa. Lukijan on helppo luottaa siihen, että kirjoittaja osaa asiansa eikä yksityiskohtiin ole tarvetta takertua. Kirja – ja koko sarja – on selvästi pitkäaikaisen harrastuksen ja epäilemättä kovan uurastuksen tulos.

Jukka Järvensivu: Vain yö vapauttaa varjot. Väyläkirjat 2026. 368 sivua.

Lue myös:

Kirja-arvio: Horinaa uskosta ja vähän siitä sun tästä

TV-vinkki: Yle Areenassa papit ratkovat rikoksia