Ruotsin katolinen piispa Anders Arborelius nimitetään keskiviikkona kardinaaliksi. Asiasta päätti paavi Franciscus toukokuussa.
Arborelius on kautta aikojen ensimmäinen ruotsalainen, jopa ensimmäinen pohjoismaalainen, joka tulee nimitetyksi katolisen kirkon korkean hallintoelimen, kardinaalikollegion jäseneksi.
Arborelius on itse kertonut ruotsalaismedian haastattelussa kardinaaliksi nimittämisen olleen hänelle itselleen täydellinen yllätys, josta hän itsekin luki vasta internetissä olleesta uutisesta.
Arboreliuksen valinta on yhtäältä yllättävä mutta toisaalta myös paavi Franciscuksen nimityspolitiikan mukainen. Näin arvioi Helsingin yliopiston kirkkohistorian yliopistonlehtori Mikko Ketola, joka on perehtynyt katoliseen kirkkoon.
– Franciscus on luonut kardinaaleiksi katolisen kirkon näkökulmasta aika marginaalisista paikoista tulevia piispoja. Siellä on monia sellaisia maita, joista ei ole koskaan ollut yhtäkään kardinaalia. Uusia kardinaaleja on valittu esimerkiksi Karibian Saint Luciasta, Myanmarista ja Papua-Uudesta-Guineasta. Samalla tavalla Ruotsikin on katolisen maailman periferiaa, vaikka siellä on yli satatuhatta katolilaista.
Ketolan mukaan paavi haluaa tietoisesti laajentaa sitä joukkoa, joka osallistuu katolisen kirkon korkeimpiin hallintotehtäviin ja myös seuraavan paavin valintaan.
– Uusverbiä käyttäen voisi sanoa, että paavi osallistaa piispoja mahdollisimman laajasta katolisuuden piiristä.
Paavi nimittää kardinaaleiksi oman linjansa mukaisia miehiä
Arborelius on Ruotsin ja Pohjoismaiden ulkopuolella tuntematon piispa. Toisaalta hän saattaa Ketolan mukaan olla Franciscuksen mielen mukainen piispa. Lisäksi Ruotsi nousi esille viime vuoden reformaatiojuhlallisuuksissa Lundissa ja Malmössä.
– Arboreliusta on kuvattu pehmeäksi. Mutta ehkä juuri siksi hän on kiinnittänyt Franciscuksen huomion, koska hän ei ole liian konservatiivinen. Nykyinen paavi haluaa ympärilleen sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole koko ajan puhumassa abortista tai tuomitsemassa sitä tai tätä seksuaalisuuteen liittyvää asiaa.
Ketola käyttää uuden kardinaalin valinnasta perinteistä tarkkaa sanontaa ”kardinaali luodaan”. Sanan taustalla on vanha latinankielinen termi. Sen rinnalla käytetään myös tutumpia ilmaisuja ”nimittää” tai ”vihkiä virkaan”.
Kardinaalien ”ykkösketjuun” eli paavin valintaan oikeutettuihin kardinaaleihin kuuluu tällä hetkellä 116 kardinaalia. Huomenna keskiviikkona luku nousee Arboreliuksen ja neljän muun uuden kardinaalin luomisen myötä 121:een.
– Jos lukuun otetaan vielä yli 80-vuotiaat kardinaalit, kokonaismäärä on nyt 220, Ketola sanoo.
Osa kardinaaleista työskentelee Vatikaanissa katolisen kirkon kuuriassa erilaisissa korkeissa hallintotehtävissä. Osa työskentelee hiippakuntien piispoina tai muissa tehtävissä eri puolilla maailmaa.
Nykyisin kardinaaliksi nimitettävä on käytännössä aina piispa. Menneinä aikoina oli toisin.
– Muinoin kardinaalin ei tarvinnut olla edes pappi. Mutta nykyisin käytännössä ovat piispoja. Periaatteessa kai nykyäänkin riittäisi, että on papiksi vihitty, Mikko Ketola toteaa.
Anders Arborelius ja neljä muuta uutta kardinaalia vihitään keskiviikkona kardinaalikonsistorissa Vatikaanissa.
Kuva: Katolska kyrkan i Sverige. Paavi Franciscus ja piispa Anders Arborelius Malmössä loppuvuodesta 2016.