Kerttu Venäläinen vertaa eläkeläisen olotilaansa suvantopaikkaan, jossa tunturipuron juoksu vaimenee. Hän jäi lokakuussa eläkkeelle hoidettuaan Kittilän seurakunnan kirkkoherran virkaa vuodesta 2002. Kittilään hän tuli Levin tunturikappelin papiksi 16 vuotta sitten.
Hän haluaa viipyä suvannossa jonkun aikaa, ehkä jäädäkin siihen.
– Nyt kysyn uudelleen itseltäni, kuka olen ja mitä haluan.
Tunturipuron nopea juoksu on tahdittanut menoa siitä lähtien, kun Kerttu Venäläinen syyskuussa 1998 tuli upouuden, Kittilän seurakunnan Levin tunturikappelin, Marian kappelin papiksi ja aviomies Jaakko Venäläinen lähellä sijainneen kristillisen lomakeskuksen Atrinmajan isännäksi.
Kappelia ja sen pappia oli kylällä kovin odotettu – Kittilän Sirkankylän seurakuntalaiset jo 1950-luvulta alkaen. Kappeli oli kasvavan matkailijajoukon hentoinen toive, Venäläinen kertoo.
Kunta ”myi” tontin yhdellä eurolla, Levin yrittäjät lähtivät yhteistyöhön ja matkailukeskuksessa kerrottiin rukoillun, että kappelille saataisiin hyvä pappi.
Tunturipapin oli hyvä aloittaa työt.
Venäläisen siunasi Marian kappelin papin tehtävään Turun tuomiorovasti Jukka Paarma, joka oli kappelin tuolloin omistaneen Suomen Kirkon Sisälähetysseuran hallituksen ja valtuuskunnan jäsen.
Naispappeutta vastustanut Oulun piispa Olavi Rimpiläinen vihki seuraavana päivänä 20. syyskuuta 1998 juhlallisin menoin kappelin, mutta sen pappi Kerttu Venäläinen seurasi takaovella vihkimismessua, jonka oli itse valmistellut ja ystävällisessä hengessä tarkistanut piispan kanssa.
Venäläinen muistaa, että koki tilanteen pikemminkin koomisena kuin loukkaavana. Hän muistaa myös, että samana päivänä tuli julkisuuteen tieto Paarman valinnasta Suomen arkkipiispaksi.
Papin työssään Venäläinen sai toimia vapaasti.
– Piispa Rimpiläinen ei pyrkinyt lainkaan päsmäröimään.
Maallistuminen näkyy tunturissa
Tunturipuro ryöppysi: Kerttu Venäläisen päivät olivat työtä täynnä Marian kappelissa, muussa seurakuntatyössä ja lomakeskus Atrinmajalla.
– Kun puoliltapäivin laittoi kappelin ovelle lapun illan rukoushetkestä, talo tuli täpötäyteen väkeä. Lapinlauluilloissa istuttiin lattialla, kun penkit eivät riittäneet. Seurakunnat järjestivät Lapin retkiä, kappelissa saattoi päivittäin vierailla 5-6 bussilastillista väkeä, Venäläinen kertoo.
Alkuvuosista kävijämäärä on hiljalleen vähentynyt.
Kun Venäläinen nyt jäi eläkkeelle, maallistuminen ja seurakuntien varojen väheneminen näkyy tunturikappelin kävijämäärissä. Levi on profiloitunut bailaavan väen paikaksi. Seurakunnat ovat karsineet Lapin retkiä, kun rahat ovat huvenneet, Venäläinen arvioi, ja kertoo monesti kaipaavansa entisiä aikoja.
Kappeli siirtyi huhtikuussa 2006 Kittilän seurakunnan omistukseen. Marian kappeli on edelleen joka päivä avoinna, nyt vapaaehtoisten päivystäjien voimin.
– Keskellä kylän hulinaa kappeli on syvää elämää sykkivä sielu, Venäläinen sanoo.
Venäläinen siirtyi Kittilän seurakuntapastoriksi vuonna 2003, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin Kittilän kirkkoherraksi ainoana virkaan kelpoisena hakijana.
Kirkkoneuvosto oli yksimielinen päätöksessään, joka teki Kerttu Venäläisestä hiippakunnan ensimmäisen naiskirkkoherran.
Tällä kertaa hänet asetti virkaan Oulun piispana tuolloin nelisen vuotta toiminut Samuel Salmi. Toimitusta oli jouduttu siirtämään piispan loukkaantumisen takia, mutta tämä halusi itse hoitaa tehtävän.
– Hiippakunnan kirkkoherrojen kokouksissa olin ainoa nainen ikämiesten keskellä, Venäläinen muistelee. Tällä hetkellä Oulun hiippakunnassa on yhteensä 59 kirkkoherraa, joista seitsemän on naisia.
Paimenen pitää haista laumaltaan
Venäläinen on opiskellut teologian ohella sosiologiaa, sosiaalipolitiikkaa ja kasvatustiedettä ja tehnyt sosiaalityötä koko opiskeluaikansa. Tätä osaamista hän on tarvinnut seurakuntatyössä, samoin Atrinmajalla saamaansa kokemusta.
– Olimme mieheni kanssa kustannusvastuullisia. Mielestäni jokaisen kirkkoherran pitäisi tehdä jonkin aikaa sellaista työtä, jossa on vastuuta myös tulopuolesta, ei vain menoista!
Venäläinen ajattelee köyhiä ihmisiä, jotka antavat rahaa kirkon toimintaan. Kittilän kunnan keskimääräiset verotulot asukasta kohden ovat olleet paljon alle naapurikuntien tason. Kultakaivoksen tulo paikkakunnalle on viime vuosina tasoittanut tätä eroa.
Työväentalolla Kittilän keskustassa on kokoontunut kuuden vuoden ajan Uskontoa pohtiva ryhmä, jossa ruoditaan kristinuskon suuria kysymyksiä. Ryhmään kuuluu viitisenkymmentä kittiläläistä, yksi heistä on edelleen Kerttu Venäläinen.
– Ryhmässä on paljon purettu työväenliikkeen, kirkon ja lestadiolaisen herätysliikkeen vastakkainasettelua.
Hän on tuonut esille kirkon kantaa, mutta tuntee myös lestadiolaisuutta.
– Olen maalta kotoisin, pohjoisen hengenelämä ei ole minulle vieras. Kotiseurakuntani Merikarvian vanhalestadiolaiselta kirkkoherralta opin lestadiolaista teologiaa.
– Lapin ihminen on kuin poro tai villieläin; nuuhkaisee ensin tietääkseen, voiko tulla lähelle, hän kuvailee ja siteeraa paavi Franciscusta: Paimenen pitää haista laumaltaan, muuten lauma pakenee.
– En osaa itse arvioida ’hajuani’ mutta kahveilla lähtösaarnani jälkeen sain kuulla, että olen haissut laumaltani, hän hymyilee.
Omaishoitaja rukoilee käsillään
Venäläinen jäi lokakuun alussa eläkkeelle virastaan, mutta tekee työtä miehensä omaishoitajana. Tällä todettiin kymmenisen vuotta sitten ALS, sairaus joka rappeuttaa lihasten toimintaa. Ensin hävisi puhekyky. Viimeiset kolme vuotta hän on ollut pyörätuolissa.
– Sairausaika on opettanut meille, että elämä on tässä ja nyt, Kerttu Venäläinen kertoo ja jatkaa: – Ajattelen kaikkia meitä läheistään hoitavia kun sanon: Tämä työ on käsillä rukoilemista.