Vireon pääkaupungista Tallinnasta noin 40 kilometriä länteen sijaitsee luonnonkaunis Kloogan alue. Siellä sijainneella keskitysleirillä murhattiin syyskuussa 1944 noin 2 000 juutalaista. Teloittajat olivat saksalaisia SS-vartijoita sekä heidän virolaisia apureitaan. Suomalaiset eivät hirmutekoon osallistuneet, mutta epäsuora yhteys tapahtumiin löytyy.
Samalla paikalla sijainneella työ- ja pakolaisleirillä asui ennen joukkomurhaa myös inkeriläisiä, joiden siirtoa hallinnoitiin suomalaisesta Kloogan toimistosta. Siellä työskenteli pieni joukko suomalaisia reserviupseereita, lääkäreitä, lottia ja sotilaspastoreita. Taustalla oli suomalaisten organisoima noin 64 000 tuhannen inkeriläisen siirto-operaatio. Sen keskeinen tavoite oli saada lisää työvoimaa Suomeen, jonka miehistä suuri osa oli rintamalla.
TT, SM Reetta Kallanteen kirkkohistorian alaan kuuluva väitöskirja Holokausti lähellä – Kloogan työ- ja keskitysleiri Virossa suomalaisen sivussatoimijuuden paikkana 1941–1944 tarkastettiin 24.4. Itä-Suomen yliopistossa.
Kallanteen mukaan Kloogan eri leirien väliset yhtymäkohdat ovat kansainvälisessä tutkimuksessa jääneet aikaisemmin vähälle huomiolle.
– Eri leireissä vaikutti osin samoja toimijoitakin. Suomalaiset olivat tekemisissä muun muassa SS-lääkärin kanssa.
Suomalaiset kuvasivat Kloogan leirialuetta esimerkiksi päiväkirjoissaan tarkkuudella, jollaista mikään muu aineisto ei tarjoa.
TÄRKEITÄ HAVAINNOITSIJOITA olivat laajalla alueella liikkunut körttitaustainen sotilaspastori Jussi Tenkku ja hänen lottana toiminut Liisa-vaimonsa.
Heidät oli lähettänyt inkeriläisten pariin Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliiton (SKSK) diasporatoimikunta.
– Yhtenä perusteluna inkeriläisten siirrolle oli se, että Suomella ei ollut enää varaa menettää tätäkin ”kansamme osaa” sodissa kärsittyjen kuolemien jälkeen.
Reetta Kallanteen mukaan suomalaisten kokemuksissa inkeriläisten asuminen Kloogalla jäsennettiin pelastuskertomuksen loppuvaiheeksi ennen Suomeen pelastautumista.
– Mitä ankarampaa paikan päällä todistettu inkeriläisten kärsimys ja kurjuus oli, sitä suuremmaksi hyväksi teoksi heidän pelastamisensa tulkittiin.
Tenkut olivat oman aikansa isänmaallisia ja heimohenkisiä nuoria. Heidän asenteensa saksalaisiin oli lähtökohtaisesti positiivinen.
– Kloogassa tähän suhteeseen tuli ristiriitoja, koska saksalaisten huomattiin kohtelevan työleiriläisiä huonosti.
SAKSA PERUSTI kesällä 1943 Viron koillisosan Vaivaraan keskitysleirin, jonka yksi alaleiri sijoitettiin Kloogalle.
– Näille leireille kuljetettiin juutalaisia muun muassa Latvian ja Liettuan ghetoista. Klooga ei kuitenkaan ollut tuhoamisleiri, vaan työleiri, Kallanne täsmentää.
Kloogan suomalaisilla ei ollut tietoa juutalaisten joukkotuhonnasta, vaikka Saksan juutalaisvastaiset asenteet olivat suomalaisille tuttuja.
– Esimerkiksi Liisa Tenkku kuitenkin kuvasi päiväkirjassaan huhuja, jotka kertoivat juutalaisten tulosta. Hänen mukaansa siellä vallitsi ”omituinen tunnelma”.
Inkeriläisten siirrot Suomeen jatkuivat vielä vuoden 1944 puolella. Niitä organisoinut toimisto siirtyi ahtaaksi käyneeltä Kloogalta läheiseen Paldiskin kaupunkiin.
Kloogan yli kahta tuhatta juutalaista ei kukaan kuljettanut turvaan. Puna-armeijan panssarien lähestyessä heidät teloitettiin.
Reetta Kallanteen mukaan suomalaisten erityinen näkökulma – sivussatoimijuus – suhteessa holokaustiin näkyi Kloogan leirimaailmassa monella tavalla.
– Suomalaiset eivät olleet holokaustin toteuttajia tai silminnäkijöitäkään. Sen toteuttajissa saattoi kuitenkin olla suomalaisille tuttuja henkilöitä.
HISTORIAN HALLINTA on yksi mahdollinen valtapoliittinen työkalu.
Esimerkiksi Venäjällä on tarvetta korostaa eurooppalaisten valtioiden mahdollisimman suurta roolia natsien toteuttamassa holokaustissa.
Reetta Kallanne pitää tästä huolimatta tärkeänä laadukkaan historiantutkimuksen tekemistä myös vaikeista aiheista.
– On sallittava myös kaikenlaiset tulkinnat, eikä vain sitä omaa. Silloin yksiääninen historian käyttäminen lopulta vähenee, vaikka hetkellisesti sellaista voikin ilmetä.
Nykymaailmassakin tämän päivän hyvä kumppani voi jatkossa syyllistyä pahoihin tekoihin. Moraalisen kompassin asetusten kanssa Suomen kaltainen pieni maa saa olla ehkä erityisen tarkkana.
Kallanne lähtisi hakemaan eettisesti kestävää suuntaa kristillisen näkemyksen kautta. – Vaikeissakin tilanteissa toisen ihmisen kärsimyksen huomaaminen, kuuleminen ja tuominen esille on äärimmäisen tärkeää.
Lue myös:
Maailman holokaustimuseot rohkaisevat meitä sanomaan: nyt riittää!
Ilmoita asiavirheestä