Jos Jumalanäiti katsoi poikaansa näin, miksemme mekin voisi katsoa lempeästi, hyväksyvästi ja ymmärtäen läheisiämme, ystäviämme ja naapureitamme – myös heitä, joiden kanssa emme ole samaa mieltä, Risto Leppänen kirjoittaa.

Pitkään näyttää siltä, että mitään ei tapahdu. Mutta kerran tulee kevät, siemenet pimeässä alkavat itää, versot puhkeavat näkyviin ja jotain elämässä muuttuu, kuin ihmeenä, Juha Tanska kirjoittaa.

Usein mietimme varjelusta vain silloin, kun jotain on tapahtunut. Mutta varjelusta tapahtuu todennäköisesti päivittäin, niissäkin tilanteissa, joissa emme tule sitä edes ajatelleeksi, Hanna Ekola kirjoittaa.

Kun muutin pääkaupunkiseudulle, joku kysyi, olenko päässyt "piireihin". Kyllä olen. Paikallisjunan kahdeksan istuttavassa piirissä saattaa olla yhtä aikaa lappilainen, afganistanilainen, eestiläinen, pohjoiskarjalalainen, somali ja joskus harvoin myös syntyperäinen helsinkiläinen, Satu Kreivi-Palosaari kirjoittaa.

Minulla on ikoni, jossa kolme tyyppiä istuu pöydässä, yksi paikka on vapaana. Se on kutsu. Menemme Ticon kanssa tyhjälle paikalle ja sanon: Herra, minua pelottaa! kirjoittaa Teemu Rinne.

Kolme päivää ravasin pitkin sairaalan käytäviä ja mietin Ticoa. Soitinkin sille kerran. Tico oli noussut takajaloilleen ja ottanut puhelimen tassujensa väliin. Höpötin sille meidän juttuja ja vastaukseksi sain koiran itkua.

Elettiin maaliskuuta 2009. Oli kulunut kolme kuukautta siitä, kun minusta oli yllättäen tullut leski. Selviytyisinkö kaikesta siitä, mistä nyt piti selviytyä? Tulevista töistä, taloudesta, yksinhuoltajuudesta, talonrakentamisesta, päälle vyöryvistä tunteista?

Vastarintaliikkeessä toimiminen saa Bonhoefferin luopumaan ehdottomana pitämästään rehellisyydestä ja toimimaan kristityn omaatuntoaan ja viidettä käskyä vastaan. Hänelle viereen katsominen on tärkeämpää kuin siitä maksettu hinta.

Menen nukkumaan. Unen rajamailla Tico hyppää viereeni. Ottaa tassullaan kädestäni kiinni ja painaa poskensa poskeani vasten. Liun jonnekin syvälle., Teemu Rinne kirjoittaa.

Katselen siskon puusuksia. Ajattelen kiitollisena heitä, jotka koulutusta, sosiaaliturvaa ja kansanterveystyötä koskevilla päätöksillään kerran mahdollistivat meille maalaislapsillekin tien opiskelemaan ja maailmalle, Juha Tanska kirjoittaa.