Kolumnit
Kolumni: Kiinnostus ihmisiä kohtaan roihahti rakkaudeksi
Kun muutin pääkaupunkiseudulle, joku kysyi, olenko päässyt "piireihin". Kyllä olen. Paikallisjunan kahdeksan istuttavassa piirissä saattaa olla yhtä aikaa lappilainen, afganistanilainen, eestiläinen, pohjoiskarjalalainen, somali ja joskus harvoin myös syntyperäinen helsinkiläinen, Satu Kreivi-Palosaari kirjoittaa.
Kolumni: Pelot ja sairaudet saavat lähestymään varovasti Jumalaa
Minulla on ikoni, jossa kolme tyyppiä istuu pöydässä, yksi paikka on vapaana. Se on kutsu. Menemme Ticon kanssa tyhjälle paikalle ja sanon: Herra, minua pelottaa! kirjoittaa Teemu Rinne.
Kolumni: Kymmenen sentin Jeesus
Kolme päivää ravasin pitkin sairaalan käytäviä ja mietin Ticoa. Soitinkin sille kerran. Tico oli noussut takajaloilleen ja ottanut puhelimen tassujensa väliin. Höpötin sille meidän juttuja ja vastaukseksi sain koiran itkua.
Kolumni: Saman kokenut ymmärtää myös rivien välit
Elettiin maaliskuuta 2009. Oli kulunut kolme kuukautta siitä, kun minusta oli yllättäen tullut leski. Selviytyisinkö kaikesta siitä, mistä nyt piti selviytyä? Tulevista töistä, taloudesta, yksinhuoltajuudesta, talonrakentamisesta, päälle vyöryvistä tunteista?
Kolumni: Voiko juuriinsa kompastua?
Vastarintaliikkeessä toimiminen saa Bonhoefferin luopumaan ehdottomana pitämästään rehellisyydestä ja toimimaan kristityn omaatuntoaan ja viidettä käskyä vastaan. Hänelle viereen katsominen on tärkeämpää kuin siitä maksettu hinta.
Kolumni: Hoitajakoira valvoo
Menen nukkumaan. Unen rajamailla Tico hyppää viereeni. Ottaa tassullaan kädestäni kiinni ja painaa poskensa poskeani vasten. Liun jonnekin syvälle., Teemu Rinne kirjoittaa.
Kolumni: Punaiset puusukset ja sankarimyytti
Katselen siskon puusuksia. Ajattelen kiitollisena heitä, jotka koulutusta, sosiaaliturvaa ja kansanterveystyötä koskevilla päätöksillään kerran mahdollistivat meille maalaislapsillekin tien opiskelemaan ja maailmalle, Juha Tanska kirjoittaa.
Kolumni: Lämpimät onkittelut!
Mitäpä sanoisi tähän Jeesus? Että entä jos menette ihan jalan onnittelemaan niitä, jotka siellä sosiaalisessa mediassa eivät edes hillu! Se kaukaista sukua oleva tyyppi, joka pikkupäissänsä soittelee ympäriinsä joka perjantai, tarvitsee huomiotasi oikeasti.
Kolumni: Hengästyminen ei ole hengettömyyttä
Lenkkipolulla moni jäsentää elämäänsä ja huojentaa arjen kuormiaan. Pyhiinvaellusta sekin. Itse liikun ennen muuta matkanteon synnyttämien ajatusten ja oivallusten vuoksi. Parasta on, kun onton kuoren alla tunnistaa elämää. Juoksu on sisäistä katselua, kuin rukous, joka voi viedä sisäiseen aarrekammioon, Risto Leppänen kirjoittaa.
Kolumni: Viisi pientä kirjainta
Kirjeessä oli suora ja kirkas kysymys: Lähdetkö kanssani luostariin? Melko suorilta vastasin kyllä. Vasta sitten aloin ajatella. Minä olen niitä, jotka innostuvat vähästä mutta yhtä aikaa varjelevat ulkopuolisuuttaan, Kaisa Raittila kirjoittaa.
