Seurakunnan ja sitä kautta koko kirkon jäseneksi tullaan kasteen kautta. Kaste perustuu Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn. Kasteessa Jumala ottaa ihmisen yhteyteensä.
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa kastetaan sekä lapsia että aikuisia. Yleisin on lapsikaste. Viime vuonna Suomessa kastettiin 46 723 lasta.
Aikuiskasteen saa henkilö, joka haluaa liittyä kirkon jäseneksi ja jota ei ole kastettu. Jos joku siirtyy luterilaiseen kirkkoon sellaisesta yhdyskunnasta, jonka kastetta kirkko pitää oikeana, häntä ei kasteta uudelleen. Aikuiskasteita oli viime vuonna 859.
Kastettujen osuus pienentynyt
Kastettujen osuus kaikista syntyneistä on vuosien ajan laskenut. Vielä vuonna 2000 kaikista syntyneistä kastettiin 88,7 prosenttia, mutta viime vuonna enää 77,9 prosenttia.
Kastettujen lasten osuuden lasku näkyy varsinkin suurissa kaupunkiseurakunnissa, erityisesti niissä, joissa on runsaasti maahanmuuttajia tai joissa on viime vuosina tapahtunut paljon kirkosta eroamisia. Helsingissä kaikista syntyneistä kastettiin viime vuonna 52,5, Espoossa 62,9, Vantaalla 65,9 ja Tampereella 68 prosenttia.
Tutkija Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta arvelee kastettujen osuuden syntyneistä vähenevän edelleen, koska kirkosta eronneista suurimman ryhmän muodostavat perheen perustamisiässä olevat pari-kolmekymppiset nuoret aikuiset.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella on vielä suuriakin seurakuntia ja seurakuntayhtymiä, joissa viime vuonna kastettiin yli 80 prosenttia kaikista syntyneistä, esimerkiksi Oulun seurakunnissa kastettiin 89, 6, Kuopion seurakunnissa 82,5 ja Mikkelin seurakunnissa 83 prosenttia syntyneistä. Niitäkin seurakuntia löytyy, joissa kastettujen osuus kaikista syntyneistä oli yli 90 prosenttia. Sellaisia ovat esimerkiksi Saarijärvi ja Kauhajoki.
Kirkon tilastoissa kastettujen osuuksia ilmaisevat luvut tosin poikkeavat joskus todellisuudesta, sillä kuntien syntyneiden ja seurakunnan kastettujen tiedot eivät aina kulje samaan tahtiin. Loppuvuodesta syntynyt voidaan kastaa seuraavan vuoden puolella, jolloin hänet lisätään seuraavan vuoden tilastoihin. Tästä syystä joidenkin seurakuntien kohdalla kastettujen osuus kaikista syntyneistä on yli sata prosenttia.
Kastamatta jättäminen harkittua
Seurakunnissa on herättänyt suurta huolta, etteivät kaikki kirkkoon kuuluvat kastata lastaan. Viime vuonna Helsingissä jäi 429 evankelis-luterilaisten seurakuntien jäsenten lasta kastamatta. Tilanne on kuitenkin edellisvuodesta parantunut, sillä vuonna 2010 kastamatta jäi 501 lasta.
Tampereen seurakunnissa jäi kastamatta 176 sellaista lasta, jotka olisi voitu kastaa. Espoon Leppävaaran seurakunnassa jää vuosittain kastamatta vajaa kymmenen prosenttia niistä vauvoista, jotka voitaisiin kastaa. Vantaan seurakunnissa kirkkoon ei viime vuonna kastettu 29:n kirkkoon kuuluvan vanhemman lasta. Oulun ja Kuopion seurakuntayhtymien sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän seurakunnissa tapaukset, joissa kirkkoon kuuluva ei kasta lastaan, ovat vielä harvinaisia.
Helsingin seurakunnat selvitti keväällä kastamatta jättämisen syitä Lapsiperhe ja seurakunta -tutkimuksella, jonka teki Aspectum Consulting Oy.
Kyselylomake lähetettiin 329 kotiin, joista saatiin 110 vastausta. Kyselyn alkaessa vauvoista oli jo kastettu seitsemän katoliseksi ja neljä luterilaisiksi. Myöhemmin kyselylomaketta täydennettiin puhelinhaastattelulla.
Helsingin seurakuntayhtymän varhaiskasvatuspastori Arto Helteen mukaan kastamatta jättäminen vaikuttaa harkitulta ja perheen sisäiseltä päätökseltä. Samaan tulokseen tultiin viime keväänä Tampereella seurakuntien tekemässä kyselyssä.
Helsingin seurakuntia koskevaan tutkimukseen vastanneista 39 prosenttia ilmoitti lapsen kastamatta jättämisen syyksi, ettei halua päättää lapsensa puolesta kuulumista uskonnolliseen yhteisöön. Vajaa viidennes vanhemmista jättää lapsensa kastamatta puolisonsa kielteisen kannan vuoksi. Päätös tehdään kuitenkin puolison kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä. Kahdeksalle prosentille kasteella ei ole mitään merkitystä. Vaikeuden löytää kirkkoon kuuluva kummi mainitsi syyksi vain kolme prosenttia vastaajista.
Periksi ei anneta
Tampereen tuomiorovasti Olli Hallikainen pitää isona viestinnällisenä haasteena saada kasteiden määrän laskeminen pysäytettyä.
On pyrittävä lisäämään ihmisten ymmärrystä siitä, että kaste on paitsi hengellinen toimitus niin se myös liittää lapsen kirkkoon ja suomalaiseen kulttuuriin ja on osa suvun ja perheen perinnettä.
Hallikainen painottaa, että vanhempia pitää tulla kasteasioissa vastaan kaikessa siinä missä suinkin voidaan. Erityistä hienovaraisuutta ja suurta sielunhoidollista taitoa hänen mukaansa tarvitaan silloin, kun vanhemmat haluavat kummeiksi kirkkoon kuulumattomia. Näissä tilanteissa vanhemmille jää helposti henkisiä haavoja.
Tampereen seurakunnissa on ollut ja on tulossa erilaisia kasteita tukevia kampanjoita. Emme ole kirkossa luovuttamassa ja antamassa periksi kasteita koskevassa kehityksessä, Hallikainen tiivistää.
Pienelle parasta
Myös muissa seurakunnissa on kehitelty ja toteutettu erilaisia kastetta tukevia toimenpiteitä ja kampanjoita. Helsingin seurakunnissa on käynnissä Pienelle paras -hanke, jossa lapsiperheitä lähestytään neljässä vaiheessa. Rekisteröintilomakkeen mukana vastansyntyneen perheeseen on vuodesta 2009 asti lähetetty Pienelle parasta -esite. Kastetilaisuudessa annetaan kaste- ja kummitodistukset, jotka noudattavat hankkeen visuaalista ja sisällöllistä linjaa.
Noin kahden kuukauden kuluttua kasteesta seurakunta lähettää perheeseen tuutulauluja sisältävän Pienen iltahetki -cd-levyn, enkelitaulun ja vanhemmille suunnatun kirjasen. Parhaillaan valmistellaan kirjaa suurten tunteiden aikaa eläville kolmevuotiaille. Neljäs yhteydenotto ajoitetaan aikanaan seuraavaan isoon lapsen ja perheen herkkyyskauteen, koulutien alkamiseen.
Osana Pienelle parasta -ajattelua Helsingissä on järjestetty kastettujen vauvojen perheille omia konsertteja. Hankkeella on omat suomen- ja ruotsinkieliset nettisivut. Vuonna 2011 suomenkielisillä sivuilla vieraili 11 300 yksittäistä kävijää. Samana vuonna Helsingin seurakunnissa kastettiin 3 477 lasta.
Helteen mukaan Pienelle parasta -ajattelua ei suunniteltu pelkästään vastaiskuksi kastamatta jättämiselle. Hankkeen juuret ovat vuodessa 2005, jolloin Helsingin seurakuntayhtymässä valittiin lapsi- ja perhetyön strategian painospisteeksi kotien kristillinen kasvatus. Nyt Pienelle parasta -hanke on yksi Helsingin seurakuntien jäsenyyden tukihankkeen kolmesta kärkihankkeesta.
Pienelle parasta -toimintamalli on leviämässä valtakunnalliseen käyttöön. Helsingin seurakuntayhtymä ja Suomen ev. lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ja Lasten Keskus solmivat viime lokakuussa sopimuksen Pienelle parasta -materiaalien levittämisestä ja muusta yhteistyöstä. Esimerkiksi Tampere on jo päättänyt mukaantulostaan.
Kaste tekee lapselle hyvää
Pienelle parasta -ajattelu keskittyy kasteen positiiviseen puoleen.
– Korostamme, että kaste tekee lapselle hyvää. Emme niinkään kanna huolta siitä, ettei kirkossa olisi tulevaisuudessa riittävästi veronmaksajia, Arto Helle kertoo.
Hänen mukaansa jokainen lapsi on syntyessään Jumalan rakkauden kohde, ja hengellisyys on luonteva osa lapsen koko elämää ja kasvua. Kasteen kautta tämä tehdään näkyväksi ja kohdistetaan jokaiselle lapselle erikseen.
– Kaste on portti ja suoja. Siinä liitytään sukupolvien ketjuun. Kaste on lahja. Kaste avaa portin yhteisöllisyyteen, omaan seurakuntaan, Helle sanoo.
Kastetapahtumat yleistyvät
Vantaalla järjestettiin lokakuussa 2010 viidessä kirkossa ja yhdessä seurakuntakodissa kastepäivä, jonka aikana kastettiin yhtensä 30 lasta ja nuorta. Kastetuissa oli 22 vauvaa, muita alle kouluikäisiä kuusi ja 1415-vuotiaita kaksi. Seurakunnat tarjosivat käyttöön tilat, kastepuvut ja tarjoilut.
Espoon Olarin seurakunnassa on ollut kaksi kastepäivää. Tampereen seurakunnat järjestivät tämän vuoden toukokuussa Aamukastetapahtuman, jossa kastettiin yhteensä 18 lasta.
Tämän syksyn aikana kastetilaisuuksia järjestetään muun muassa Tampereella, Helsingissä, Espoon Leppävaaran seurakunnassa ja Turun Henrikinseurakunnassa.
Leppävaaran seurakunnassa kastepäivä on osa tänä vuonna vietettyä kasteen teemavuotta. Vuoden aikana kastetta on pidetty esillä seurakunnan viikkotoiminnassa. Lisäksi on järjestetty erityistilaisuuksia, muun muassa yhteislaulutilaisuus Kauneimmat kastevirret ja kastepukujen näyttely sekä kolmeosainen Kasteen pyörteissä -luentosarja. Vuoden aikana on neulottu talkoilla jokaiselle Leppävaaran seurakunnassa kastetulle vauvalle kastetöppöset.
Suvun kastemekolle käyttöä
Helsingin Kannelmäessä asuvien Kati Tenholan ja Marko Saukon elokuussa syntynyt poikavauva kastettiin heidän kotonaan lokakuun 14. päivä. Kasteen toimitti oman seurakunnan pappi. Päivä valittiin, koska se sopi sukulaisten ja ystävien aikatauluihin.
Kati Tenhola kuuluu kirkkoon, Marko Saukko sen sijaan erosi kirkosta joitakin vuosia sitten, koska koki, ettei hänellä ole sellaista vakaumusta, joka liittäisi hänet kirkkoon. Hän ei myöskään halua tukea organisaatiota, jossa muun muassa tasa-arvokysymykset hoidetaan niin kuin kirkossa on hoidettu.
Minullakaan ei ole tiivistä suhdetta kirkkoon, mutta haluan, että lapset kastetaan, eikä Markolla ole mitään sitä vastaan. Esikoisemme, nyt kaksivuotias Olivia kastettiin myös, Kati Tenhola kertoo.
Hänen mukaansa lasten kastaminen kuuluvat hänen perheensä ja sukunsa perinteeseen. Kuopuksen kastepukukin on 80 vuotta vanha. Siinä on kastettu Katin isä ja täti sekä Katin sisaruksia ja heidän lapsiaan ja myös Olivia.
Lasten kummit ovat löytyneet sukulaisten ja ystävien joukosta. Kummien lisäksi kuopuksen aikuisystäväksi haluttiin henkilö, joka ei kuulu kirkkoon ja ei siis voi olla virallinen kummi.
Tenhola ja Saukko ovat halunneet tehdä lastensa kastetilaisuudesta juhlan, jonne saapuu koko lähisuku ja läheisimmät ystävät. Siksi kuopuksen kastepäivä valittiin päivä, jolloin kaikki pääsevät tulemaan, vaikka kastepapiksi ei sitten voitukaan saada pappia, joka kastoi Olivian.
Lähde: Seurakuntien jäsenistö 2011, sakasti.evl.fi