Suomen käsityön museon näyttely ”Ikuinen metalli” vie heti ensimmäisessä teoksessaan ydinongelman äärelle. Kyseessä on Lemin kirkon 1930-luvulla teräksestä hitsaamalla rakennettu risti, johon kuparipallo oli kiinnitetty tinaamalla. Rakenne ei kestänyt sähkökemiallista korroosiota, ja nyt risti on esillä mittavine ruostevaurioineen. Työn rinnalla on kuvaesitys, jossa seppämestari, kuvanveistäjä Antti Nieminen on jälleenrakentanut Lemin kirkon ja kellotapulin kattoristit 2024–2025. Ero entisen ja uuden ristin välillä on huikea.
Nieminen kokosi näyttelyn yhdessä seppämestari Jouko Niemisen kanssa. Molemmat ovat tehneet ja kunnostaneet metalli- ja jalometalliesineitä kirkkoihin ja seurakunnille. Taipalsaarelaisen Antti Niemisen omaa tuotantoa on myös pronssinen enkeliaiheinen veistos, kun taas vantaalaiselta Jouko Niemiseltä ovat Helsingin Viikin kirkossa näytteillä ollut vihkivesiastia ja Espoonlahden kirkon alttarikynttilänjalat. He ovat kiertäneet ison osan Suomen hautausmaista valokuvaten metallisten muistomerkkien perinnettä.
– Näyttelyssä ei ole tarkoitus esitellä kirkkojen omaisuutta vaan käsityöläisen, taiteilijan ja kirkon keskinäistä suhdetta, myös kultaseppänä työskentelevä Antti Nieminen kertoo.
SUOMEN KIRKOISSA metallitaidetta näkyy kattokruunuissa, valaisimissa, risteissä, sakraalikalustoissa, kahvoissa ja vetimissä sekä muissa rakenteisiin liittyvissä metallitöissä.
Näyttely kertoo myös metalliesineiden valmistamisesta ja hoitamisesta.
Oikea-aikaisella ja tarvittavalla huollolla esineiden käyttöikää voi pidentää kymmeniä vuosia.
– Aineiston keruuvaiheessa moni seurakunnan työntekijä valitti metallitaiteen ymmärryksen häviämisestä nuorelta sukupolvelta. Kuulin, että arvokkaita esineitä oli remonttisiivouksissa heitetty pois. Eniten turhauttaa korjata pahoinpideltyä esinettä.
Metallitaide jää usein huomaamatta. Yksi esimerkki on Lemin kirkon seinäkynttelikkö 1700-luvulta, mikä löytyi sattumalta kellotapulin portaitten katvealueelta pölyttyneenä. Se oli suurilta osin tehty puusta, vain välttämättömät osat metallista.
Kirkontorniteknikko Supavit Nummelinin kokoelmasta saadun Sortavalan Helylän pappilan kellon oli omistaja vaihtanut evakkomatkalla levänneeseen hevoseen. Tarinan koskettavuutta lisää kellossa oleva kivääriammuksen reikä.
Aiemmin metalliset ristit olivat hautausmailla huomattavasti nykyistä yleisempiä. Hautakivessä saattoi lukea kuolleen ammatti tai Raamatun jae.
– Hautausmaat ovat yhteiskunnallinen poikkileikkaus, hautamuistomerkkeihin kätkeytyy paljon hiljaista tietoa. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus toteutuu vielä sielläkin.
Pyhiä esineitä seurakunnat ovat historian saatossa valmistaneet jalometalleista, koska ne ovat kestäneet käyttöä.
– Kirkko on varastoinut henkistä ja materiaalista pääomaa esineisiin ja näyttänyt valtaansa.
JYVÄSKYLÄN ORTODOKSISESTA kirkosta seppämestarit saivat näyttelyyn loppumetreillä useita esineitä. Niistä erityisen arvokkaita ovat kaksi evankeliumikirjaa 1700–1800-luvuilta, joista toinen on Sortavalan katedraalista, ja sen koristelaatat ovat hopeisia.
– Se oli kruunu tälle kokonaisuudelle. Saimme avattua liturgista merkitystä monisanaisesti. Arvokkailla metalleilla ja viimeisen päälle tehdyllä käsityöllä on tapa osoittaa kunnioitusta Jumalalle.
Näyttelyssä pääsee tutustumaan myös metallitaiteessa käytettyihin tekniikoihin 3D-mallinnukseen asti. Vasta käsityöläinen antaa työlle sielun, mikä korostuu näyttelyssä.
Ikuinen metalli – Metallitaidetta Suomen kirkoista ja hautausmailta Suomen käsityön museossa Jyväskylässä 12.4. saakka.
Ilmoita asiavirheestä