Kälviän seurakunnan kirkkoherra Jari Kolmonen: Numerot antavat vastapainoa hengelliseen työhön

Kälviän kirkko taustalla , etualalla kirkkoherra Jari Kolmonen
Kuva: Wikimedia Commons/Jukka Kolppanen ja Jari Kolmonen. Kuvankäsittely: Seppo Kemppainen

Jos Jari Kolmosesta ei olisi tullut pappia, hän saattaisi hyvinkin toimia tilintarkastajana tai laskentapäällikkönä. Niin paljon numeroiden pyörittäminen häntä kiinnostaa.

− Numerot ja käytännön matematiikka ovat kiinnostavia monestakin syystä, Kolmonen kertoo.

−  Niiden avulla voi kertoa muutoksesta ja kehityksestä. Kun niihin perehtyy, ne voivat kertoa yllättävänkin paljon. Myös kirkkoherran työssä numeroiden hallinnasta on hyötyä toiminnan seuraamisessa ja suunnittelussa.

Kolmonen kertoo esimerkin omasta pro gradu -työstään:

− Pystyin tekemään johtopäätöksiä Per Anders Nutin ehtoolliskäyntiluettelosta, johon on tarkasti kirjattu jokainen ehtoolliskäynti päivämäärineen.

Mutta numerot ovat jääneet ainoastaan sivujuonteeksi. Vaikka ne tenhoavat, eivät ne vedä vertaa pappina työskentelemiselle. Kolmonen sanoo olevansa unelma-ammatissa.

Alkuun unelmaa oli kuitenkin vaikea päästä toteuttamaan. Kolmonen valmistui teologian maisteriksi vuonna 2017, jolloin pappisvirkoja ei juurikaan ollut haettavana. Kun Suomesta ei saanut papin töitä, lähti Kolmonen hakemaan kokemusta seurakuntateologina Stenebyn pastoraatista Ruotsista.

”Se on papin työssä hienoa, että voi käyttää omia vahvuuksiaan.”

ASUMINEN RUOTSISSA jäi lopulta lyhyeksi, sillä jo 2019 hänet vihittiin papiksi Taivalkosken seurakuntaa. Vuonna 2020 hän sai vakituisen viran seurakuntapastorina Pietarsaaresta, ja kuluvan vuoden keväällä hän oli Kälviän kirkkoherran viran ainoa hakija. Kälviän seurakunnan kirkkoherrana hän aloitti kesäkuun alussa.

Kolmonen sanoo, että pappina parasta on, kun saa saarnata ja puhua Vapahtajasta. Hyvästä Jumalasta kertovan kirkon hän kokee tärkeäksi.

− Ihmisten kanssa puhuminen on mukavaa. Kirkkoherrana pääsee tekemään monipuolista työtä, on hallintoa ja niitä numeroitakin, mutta kaikista tärkeimpänä koen julistamisen.

Jokainen pappi on omanlaisensa, sehän tiedetään. Jari Kolmonen sanoo yllättyneensä, kuinka monella tavalla kirkossa voi toimia pappina.

− Jokainen toteuttaa omalla tavallaan kutsumustaan. Se on papin työssä hienoa, että voi käyttää omia vahvuuksiaan.

− Olen saanut runsaasti tukea seurakuntalaisilta, työyhteisöltä ja kapitulilta. Varmaan osaltaan sen takia työ kirkkoherrana on ollut paljon vähemmän raskasta ja vähemmän stressaavaa kuin ensin luulin. Tämä on ollut yllättävänkin mukavaa.

− Totta kai minulla on vielä paljon opittavaa ja toivon, että voin kasvaa tehtävässäni.

”Perhetilanne on pakottanut rajaamaan työn tekemistä ja se on hyvä asia.”

KOLMONEN ASUU perheensä kanssa Kokkolassa. Perheen kaksi aikuista ja seitsemän lasta vahvistavat kuitenkin Kälviän seurakunnan jäsenmäärää. Tämä on mahdollista, koska Kälviän seurakunta kuuluu Kokkolan seurakuntayhtymään, ja seurakunnan työntekijänä Kolmonen on voinut valita kotiseurakuntansa yhtymän sisällä.

Kälviän seurakunta on Kolmosen mukaan aktiivinen ja virkeä seurakunta. Herätysliikkeiden rinnakkainen toiminta antaa oman leimansa. Seurakunnan vapaaehtoisista todella moni on ”johonkin päin kallellaan”, kuten Kolmonen asian muotoilee.

− Musiikkielämä ja nuorisotyö on täällä erittäin vilkasta. Jonkun verran ihmisiä käy onneksi myös jumalanpalveluksissa, ja myös muut työmuodot tavoittavat hyvin seurakuntalaisia.

Jäsenmäärän väheneminen on suuri murhe Kälviälläkin. Kun jäseniä on noin 3400, on määrän väheneminen vuosittain noin 60:llä melko kohtuullisen iso vähennys. Tilastoista löytyy kuitenkin myös valoa optimismille: Kolmonen kertoo, että kasteita on suhteessa hautajaisiin Kälviällä eniten koko seurakuntayhtymän alueella.

Viime viikot Jari Kolmonen on viettänyt vauvaperheen arkea, sillä perheen kuopus syntyi muutama viikko sitten. Kun lapsia on yhteensä seitsemän ja pienin vielä ihan vauva, voi tämä papin pitkien työpäivien päälle olla raskastakin. Kolmonen näkee tilanteen eri tavalla:

− Perhetilanne on pakottanut rajaamaan työn tekemistä ja se on hyvä asia. Ei voi mennä aamusta iltaan, vaan on muistettava velvollisuudet myös perheen suuntaan.

Kun vapaa-aikaa jää, perhe viettää sitä yhdessä mm. asuntovaunulla matkaten. Auto on vielä sen verran tuore hankinta, ettei mitään pitkiä kierroksia ole kertynyt. Lähimatkailun ohella suuntana on kesällä ainakin Suviseurat Lopella. Siellä jos tuntee itsensä lopen uupuneeksi, omassa vaunussa on hyvä levätä.

Lue myös:

Ihmisten kohtaaminen on papin työn keskiössä ja se on samanlaista missä tahansa, sanoo Utsjoen kirkkoherra Anu Sorjonen

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliMaailman suurin Bach-festivaali esitteli säveltäjän elämäntyötä yllättävien yhdistelmien kautta
Seuraava artikkeliTulevana viikonloppuna vietetään Suviseuroja Lopella ja Evankeliumijuhlia Karkussa

Ei näytettäviä viestejä