Suomi on tunnetusti iso maa – ainakin maantieteellisesti. Linnuntietä matka Järvenpäästä Utsjoelle on rapiat 1000 kilometriä, ja tiekartan perusteella matkaa kertyy 1244 kilometriä. Jos saman matkan tekisi etelään, päätyisi Puolaan tai Ukrainaan.
Pohjoiseen mentäessä pysyy sentään nippa nappa oman maan rajojen sisäpuolella.
Anu Sorjonen otti kesäkuussa tämän tuhannen kilometrin loikan, jätti Etelä-Suomen ja Järvenpään taakseen ja siirtyi Utsjoen seurakuntaan kirkkoherraksi. Se ei ollut kuitenkaan hyppy tuntemattomaan, sillä Utsjoen seurakunta ehti tulla Sorjoselle tutuksi jo viime vuonna, jolloin hän hoiti kahdeksan kuukauden ajan kirkkoherran tehtävää.
− Tiesin viime vuoden kokemuksen perusteella, mihin olen tulossa. On tuntunut todella hyvältä, aivan kuin olisi palanut kotiin, rippileiriltä tavoitettu Sorjonen kertoo juhannusviikolla. Takana on siis vasta muutama viikko uudessa tehtävässä, ja viranhoidonkin hän aloittaa varsinaisesti vasta 1. heinäkuuta.
− Luulen, että tämä alkukesä on paras aika tulla tänne pohjoiseen. Tunturikoivikot vihertävät, ja luonto on täydessä loistossa.
”Utsjoen seurakunta on pieni mutta pippurinen”, kirjoitettiin viime vuoden keväällä tehdyn piispantarkastuksen loppulausunnossa. Seurakunnassa on noin 780 jäsentä, ja tämäkin väkimäärä jakautuu laajalle alueelle kolmeen kyläkeskukseen. Ikärakenne painottuu hyvin selvästi vanhempaan väestöön.
Piispantarkastuksessa todettiin, että ”Utsjoen seurakunnassa tehdään vahvaa perustyötä sitoutuneesti pienen työyhteisön voimin”. Esimerkiksi vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksessä jokaista seurakuntalasta kohden kerättiin 14,1 euroa, mikä on huikeasti enemmän kuin missään toisessa seurakunnassa.
”Jaamme sen huolen, miten nuoret saataisiin jäämään tai palaamaan tänne.”
VAIKKA VÄKEÄ on vähän, on se Sorjosen mukaan sitäkin aktiivisempaa.
− Tilaisuuksissa käy paljon ihmisiä, ja seurakunta koetaan tärkeäksi toimijaksi. Totta kai jaamme kunnan kanssa yhdessä sen huolen, miten nuoret saataisiin jäämään tai palaamaan tänne.
− Yhteisöllisyys on täällä tärkeää. Vaikka ympäristö on tietysti ihan erilainen, niin tässä on paljon samaa kuin oli aikaisemmassa työssäni Järvenpään Jampassa, jossa teimme paljon nimenomaan yhdessä ja välittäen.
Sorjonen nostaa esille myös sen, että perustaltaan papin työ on melko samanlaista, teki sitä sitten missä tahansa.
− Papin työn keskiössä on ihmisten kohtaaminen ja elämässä myötäkäyminen. Se on samanlaista etelässä ja pohjoisessa eikä ympäristö sitä oleellisesti muuta.
PIENIÄ SEURAKUNTIA Suomessa on muitakin, mutta Utsjoen erityisyys on toiminta saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisen alkuperäiskansan osuus seurakunnan jäsenistä on suurempi kuin missään muussa seurakunnassa. Seurakunnan toiminta on kaksikielistä, ja myös kirkkoherralta vaaditaan molempien kielten osaamista.
− Olen liikkunut Lapissa paljon mm. vaeltamalla tuntureilla. Vähitellen saamelaiskulttuuri ja myös kieli rupesivat kiinnostamaan minua yhä enemmän. Kaksi ja puoli vuotta sitten aloitin kielen opiskelun, Anu Sorjonen kertoo.
− Tällä hetkellä pärjään saamen kielellä tilanteissa, joihin voin valmistautua etukäteen, kuten esimerkiksi kirkollisten toimitusten yhteydessä.
− Tavoitteeni on ottaa kieli haltuun niin, että voin käyttää sitä keskusteluissa. Se vaatii vielä työtä, mutta olen toiveikas. Rippileiriläisetkin näyttivät vihreää valoa sille, että minulla on siihen ihan hyvät mahdollisuudet.
− Oma kieli on tärkeä jokaiselle, ja haluan luonnollisesti palvella saamelaisyhteisöä heidän omalla kielellään. On tärkeää, että saa kuulla evankeliumia omalla kielellään ja että sitä käytetään hengellisissä yhteyksissä.
Saamenmaa käsittää pohjoisia alueita valtionrajoista piittaamatta. Nuorgamin alueella asuville Norjan puolella sijaitseva Pulmangin kirkko on lähikirkko nyt, kun seurakunta on lopettanut Nuorgamin rukoushuoneen toiminnan. Pulmangissa on myös nuorgamilaisten sukuhautoja, ja nuorgamilaiset ovat toivoneet, että seurakunta järjestäisi jumalanpalveluksia Pulmangissa.
Kiinnostavaa olisi tietää enemmän onko Utsjoen seurakunnalla suunnitelmia, jotka koskevat valtioiden rajat ylittävää toimintaa. Sorjosen mukaan on vielä liian aikaista sanoa asiasta mitään.
− Aion selvittää, voisiko Pulmangin kirkossa pitää messuja ainakin toisinaan.
”Kirkasvalolampun pakkasin varmuuden vuoksi muuttokuormaan.”
UTSJOEN SEURAKUNNAN perinteisiin kuuluu konfirmaatio juhannuksena, ensin lauantaina Utsjoen kirkossa ja sitten sunnuntaina Karigasniemen kappelissa. Konfirmaatiojuhla yhdistää koko kylää.
Keskikesän valoisina öinä ei mielellään mieti sitä, että päivä jo kääntyy vähenemään, ja kohta jo ollaankin kaamoksen sisällä. Mutta kun on päättänyt muuttaa Etelä-Suomesta pohjoiseen, on sitäkin ollut pakko miettiä, vai mitä, Anu Sorjonen?
− En ole kokonaista kaamosta vielä täällä elänyt. Mielenkiinnolla odotan, minkälaista se sitten oikein on. Viime vuonna, kun olin kevään täällä, niin kieltämättä valon lisääntyessä tuli myös helpottunut olo.
− Joulun aikaan liittyy niin paljon tiivistä työtä, että se varmaan osaltaan helpottaa sopeutumista.
− Kirkasvalolampun pakkasin kuitenkin varmuuden vuoksi muuttokuormaan.
Lue myös:
”Pyydämme saamen kansalta anteeksi” – Arkkipiispa Luoma esitti saamelaisille anteeksipyynnön
Ilmoita asiavirheestä