Kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.) puhui sunnuntaina ekumeenisen rukousviikon tilaisuudessa Hämeenlinnassa reformaation herättämistä ajatuksista kolmen kokemuksen kautta. Hän käsitteli teesejä naulaavan nuoren, seurakunnan palveluja käyttävän äidin ja yhteiskunnallisen vaikuttajan näkökulmasta.
– Yksi kokemus liittyy konkreettisesti teesien naulaamiseen ja ajoittuu opiskeluaikoihini. Kirkkopäivillä Kuhmossa vietettiin tapahtumaa, jonka nimeksi oli valittu nuorten aikuisten kirkolliskokous ja jossa minä ja monet muut nuoret naulasimme teesejämme kirkon uudistamisesta.
Urpilainen toivoi, että kirkoillemme laajemminkin uudistushenkeä.
– Kokemusta yhteisöstä, jossa saa sanoa rohkeasti. Kokemusta yhteisöstä, joka ei kahlitse tai rajoita vanhaan vaan jossa saa unelmoida paremmasta. Siksi olen iloinen, että ev.-lut. kirkko haastaa reformaation merkkivuonna jäseniään laatimaan omia teesejään yhdessä eri kumppanien kanssa.
Urpilainen toivoi myös, että kirkot ja seurakunnat haastavat yhteiskuntaa uudistavaan ja yhteisvastuullisuutta vahvistavaan keskusteluun.
Toinen Urpilaisen nostama näkökulma oli lukutaidon opetus ja lasten kristillinen kasvatus.
– Lapsena ja nuorena kirkko oli läsnä arjessani. Äitinä huomaan ajattelevani, että jotain tällaista toivon myös omalle lapselleni. Kokemusta huolehtivasta Isästä, johon voi turvata. Kokemusta yhteisöstä, joka ei ole täynnä kilpailua, vaatimuksia tai suorituksia vaan yhdessä jakamista ja yhdessä kokemista. Tällaiset lapsuuden ja nuoruuden kokemukset kantavat läpi elämän.
Seurakunnat ovat kantaneet vastuuta lapsista ja nuorista, Urpilainen sanoi ja toivoi sen myös jatkuvan.
– Toivon, että kirkkomme ja seurakuntamme haastavat myös yhteiskuntaa valmentamaan lapsiaan ja nuoriaan. Varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa ja nuorisotyössä verovaramme ovat parhaiten tuottavassa käytössä.
Urpilaisen kolmas reformaatioon liittyvä näkökulma käsitteli yhteiskunnallista vaikuttamista.
– Muistan, kuinka kansakunnan päättäjät ovat kokoontuneet Helsingin Tuomiokirkkoon ekumeeniseen juhlajumalanpalvelukseen avaamaan ja päättämään valtiopäiviä tai viettämään kansakuntamme itsenäisyyspäivää. Olen kokenut, kuinka kansakuntamme edustajat osoittavat kiitollisuutta matkastamme itsenäisenä hyvinvointivaltiona ja halunneet kuulla, mihin meitä kristittyinä haastetaan vastuullisissa tehtävissämme – ”taivaan kansalaisina” maailmassa, jossa on ilon ja kauneuden keskellä myös eriarvoisuutta, ympäristötuhoja, vähemmistöjen syrjintää, ihmisoikeuksien loukkauksia, jopa sotaa, hän sanoi.
Kristillinen perinne on myös vahvistanut pohjaa yhteisvastuulle niin lapsista kuin köyhistäkin, Urpilainen totesi.
– Tällä voi nähdä yhteyden koulutuksellisen tasa-arvon ja laajemminkin suomalaisen hyvinvointivaltion kehitykseen. Olen ilolla todennut, ettei suomalaisten seurakuntien solidaarisuus pysähdy valtion rajoille, vaan kirkkojen sydän lyö myös pakolaisten hädälle ja kirkonkellot soivat myös sodan uhreille Aleppossa.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Jutta Urpilainen: Kristilliselle kirjalle on tilausta
Urpilainen avioliittolaista: Saa eduskunnassa vakavan käsittelyn