Kirkon pitäisi olla yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Mutta todellisuudessa se on jakautunut ja säröjä tulee lisää. Mikä neuvoksi, miten elää tässä tilanteessa kristittynä? Mitä kirkko teologisesti on ollut ja mitä sen pitäisi olla? Tämäntyyppisiin kysymyksiin vastaa nyt uudessa kirjassaan Murtunut Kristuksen ruumis Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen.

Kirja on kirkkohistoriallis-teologinen katsaus siihen, miten kirkon ykseys, pyhyys, katolisuus ja apostolisuus on kirkon historiassa ja itseymmärryksessä eri aikakausina määritelty ja todeksi eletty. Tarvainen kuljettaa lukijaansa läpi lännen kirkon historian, alkuseurakunnasta 2000-luvulle. Valtavasta aiheesta kirjoitettaessa on yleistettävä ja pelkistettävä, mutta lukijalla on silti käsissään tehtävälleen uskollinen, yleistajuisesti kirjoitettu teologinen katsaus. Se sivuaa myös kirkkopoliittisia teemoja, kuten virkakysymystä ja ulkomaisista kirkoista saatuja pappisvihkimyksiä.

Kirjalla on tänä aikana toki myös melkoinen kirkkopoliittinen tilaus, sillä Sley kuuluu niihin järjestöihin, jotka osaltaan ovat olleet rakentamassa uudenlaisia jumalanpalvelusyhteisöjä. Niiden taustalla ovat tavallisimmin olleet tyytymättömyys kirkon naispappeuteen ja eräät muut syyt.

Tarvainen pohdiskelee kirjassaan kirkon olemusta myös näiden yhteisöjen kautta. Hän on samanaikaisesti kirkon kehityskulkuja kuvaava ja toisaalta myös monipuolisesti kriittinen. Mitään helppoja ratkaisuja hän ei jp-yhteisöjen elintilan ja olemuksen kysymyksiin tai toisaalta kirkkosuhteeseen tarjoa. Kirjoittajan mukaan toinen kirkko ei olisi ratkaisu. (Kansan)kirkon jäsenyydessä on syytä pysyä, vaikka se paikoitellen olisi eksynyt totuudesta: kirkko on ennenkin ollut haavoitettu ja eripurainen.

Tämä kirja on ajankohtainen, hillityn napakka teologinen puheenvuoro tärkeästä aiheesta. Sen lukemista voi suosittaa riippumatta siitä, millä puolella kirkon monia jakolinjoja lukija itse arvioikin seisovansa.