Järvenpäässä pidetään parhaillaan ensimmäistä Suomen evankelis–luterilaisen kirkon järjestämää lähetyskumppanuusneuvottelua. Mukana ovat ensimmäistä kertaa Suomen kirkon ja kaikkien sen lähetysjärjestöjen yhteistyökirkot Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta.
Keskiviikon aiheisiin kuuluivat eri kirkkojen ajankohtaiset kysymykset ja varsinkin suomalaisten odottama yhteistyökirkkojen palaute Suomen kirkolle. Tietoja ja mielipiteitä saatiin kaikkiaan 28 eri kirkolta.
Kirkkojen ajankohtaisissa kysymyksissä korostuivat kaikkein eniten koulutuskysymykset. Rautalangasta väännettynä: hyvin monien luterilaistenkin kirkkojen ongelma eri puolilla maailmaa on pappispula. Suomen kirkolta toivotaan usein koulutuksen tukemista ja myös lähetystyöntekijöiden lähettämistä.
Toinen ongelma-alue on kirkkojen talous. Seuraavaksi eniten yhteistyökirkoissa kannetaan huolta johtajuus- ja hallintotaidoista sekä kristillisestä, tarkemmin luterilaisesta identiteetistä.
Namibian evankelis–luterilaisen kirkon piispa Shekutaamba Nambala kiinnitti tietoisen humoristisesti, mutta samalla vakavasti huomiota monien köyhien etelän kirkkojen kokemaan ongelmaan siitä, että taloudellinen tuki pohjoisen kirkosta kytkeytyy usein ulkomaalaisten lähetystyöntekijöiden läsnäoloon. Tärkeintä ei kuitenkaan ole lähetystyöntekijän, vaan rahan saaminen,
– Usein kuitenkin on niin, että jos haluamme rahaa, meidän on kutsuttava lähetystyöntekijä – raha seuraa kyllä häntä. Ja jos lähetystyöntekijä lähtee, rahakin lähtee. Joskus olemme tästä syystä kutsuneet lähetystyöntekijän, vaikka emme tarvitsisikaan häntä, Nambala sanoi.
– Jos annatte meille rahaa, emme vaivaa teitä niin paljon, Nambala nauratti yleisöään vakavalla asialla.
Järvenpään lähetyskumppanuusneuvottelu päättyy huomenna torstaina.