Oikeus on pitänyt voimassa Rajavartiolaitoksen päätöksen, jonka mukaan ovelta ovelle tapahtuvaan saarnaamiseen rajavyöhykkeellä ei annettu lupaa. Itä-Suomen hallinto-oikeuden mukaan Rajavartiolaitos käytti harkintavaltaansa oikein eikä valituksenalaista päätöstä ollut syytä muuttaa.

Jehovan todistajat olivat hakeneet Rajavartiolaitokselta lupaa saarnaamistyöhön rajavyöhykkeellä. Tarkoitus oli tarjota rajavyöhykkeellä asuville ilmasta raamattukurssia ja mahdollisuutta keskusteluun.

Rajavartiolaitos ei myöntänyt lupaa, koska ovelta ovelle kulkeminen olisi saattanut aiheuttaa rajatapahtuman ja olisi siten heikentänyt rajajärjestystä. Oleskelun ja liikkumisen lisääntyminen rajavyöhykkeellä lisää Rajavartiolaitoksen mukaan ilmoituksia ja tekniseen valvontaan liittyviä hälytyksiä. Nämä ylimääräiset tehtävät vaikeuttavat osaltaan rajaturvallisuuden ylläpitämistä.

Jehovan todistajat hakivat oikeudesta muutosta Rajavartiolaitoksen kielteiseen päätökseen mm. sillä perusteella, että ovelta ovelle saarnaaminen on Jehovan todistajien keskeinen toimintatapa, ja että saarnaaminen rajavyöhykkeellä on ollut aikaisemminkin mahdollista. Valituksessa vedottiin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, mutta hallinto-oikeuden mukaan näitä ratkaisuja ei voi rinnastaa valituksenalaiseen päätökseen.

Hallinto-oikeuden perusteluissa todetaan, että Rajavartiolaitoksen päätöksellä rajoitettiin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa turvattua uskonnon- ja sananvapauden harjoittamista. Oikeuden mukaan tämä tapahtui kuitenkin oikeassa suhteessa rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseen nähden.  

Jehovan todistajilla on ollut aikaisemmin vakiintuneen käytönnön mukaisesti mahdollisuus kulkea ovelta ovelle saarnaamassa myös rajavyöhykkeellä. Oikeuden mukaan käytännön muuttamiselle on ollut kuitenkin hyväksyttävät perusteet, koska turvallisuustilanne itärajalla on muuttunut.

Oikeuden päätös ei ole lainvoimainen. Hallinto-oikeuden ratkaisuista voi hakea valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.