Ilmastonmuutos – jota hyvällä syyllä voi jo kutsua ilmastokriisiksi – on paljon otsikoissa, joidenkin mielestä liikaakin. Yksi tapa suhtautua siihen onkin sulkea korvat koko epämieluisalta asialta.

Suomen Lähetysseuran ilmasto- ja ympäristötyön asiantuntija Niko Humalistolla on näille ihmisille selkeä viesti.

– Kyseessä ei ole valintakysymys. Jos et itse ota kiinni ilmastonmuutoksesta, niin se kyllä ottaa sinusta, Humalisto sanoo.

Hän on työskennellyt ilmasto- ja ympäristökysymysten parissa kauan.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat kirjaimellisesti eurooppalaistenkin iholle. Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuun lämpötila ylsi Länsi-Euroopassa ennätyslukemiin.

– Ensi vuosikymmenellä ihmiskunta on siirtynyt vaiheeseen, jossa ilmasto on lämmennyt 1,5 astetta verrattuna esiteolliseen aikaan, Humalisto toteaa.

Kyseistä lukemaa pidetään yhtenä avainrajana, jonka ylittämisen jälkeen voi alkaa tapahtumaan arvaamattomia asioita.

Niitä esiintyy jo nyt. Maailma havahtui loppukesällä ilmastomuutoksen aiheuttamaan järkyttävään katastrofiin. Nepalissa jäätikön ja kallion romahtaminen synnytti tulvan, joka johti erittäin laajoihin tuhoihin.

– Median kautta välittyi katastrofikuvastoa, joka on meille tuttua lähinnä elokuvista.

”Luonto ei ole enää passiivinen,
vaan se muuttuu
ennustamattomalla tavalla.”

IILMASTOKRIISI ON tiiviisti sidoksissa politiikkaan ja talouteen. Tämä mutkistaa järkevien ratkaisujen löytämistä.

Humaliston mukaan jatkossa on pystyttävä arvioimaan uudelleen perus asioitakin. Esimerkiksi sitä, että yhteiskuntien kehitys kasvattaa edelleen materiaalien kulutusta.

Luonto on ollut ihmiskunnalle tavallaan varasto, josta on voitu ammentaalähes rajattomasti.

– Sulavat jäätiköt, muuttuvat merivirrat ja vaihtelevat säät ovat esimerkkejä siitä, että luonto ei ole enää passiivinen, vaan se muuttuu ennustamattomalla tavalla.

Ennemmin tai myöhemmin tulee hetki, jolloin on pakko sovittaa tuotanto- ja kulutusjärjestelmämme planetaarisiin rajoihin.

– Omistettujen ja käytössä olevien hiilivarantojen määrä ylittää moninkertaisesti ilmastopolitiikan asettamat riskirajat. Silloin pitäisi puhua rehellisesti siitä, miten olemassa olevat hiilivarannot poistetaan taloudellisten hyödyntämisen piiristä, Humalisto haastaa.

Asiantuntijoiden tehtävänä on tuottaa poliittisille päättäjille tietoa siitä, mitä mahdollisesti seuraa, kun tietyt ilmaston lämpenemisen rajat ylitetään.

– Ei tiede kuitenkaan koskaan siirry suoraan päättäjille. Tietoperustaista politiikkaa tehdään vahvistuneen populismin puristuksessa.

Ilmastoliikkuvuus on hyvin
monimuotoinen ilmiö.

MONISSA MAISSA ilmastokriisi vaikuttaa siten, että asuminen kotiseudulla tulee mahdottomaksi. Silloin edessä saattaa olla ilmastopakolaisuus.

Humalisto puhuu kuitenkin mieluummin ilmastoliikkuvuudesta. Ilmiönä se on nimittäin hyvin monimuotoinen.

– Jos sattuu luonnonkatastrofi, niin sen alta voidaan siirtää ihmisiä saman maan turvallisemmille alueille. Tilanteen salliessa päästään palaamaan kotiseudulle.

Toisenlainen ilmiö on kyseessä, jos esimerkiksi viljely tietyillä alueilla käy mahdottomaksi. Silloin on lähdettävä liikkeelle.

Humalisto antaa esimerkin.

– Viljelijät huomaavat, että sato on epäonnistunut kolmena vuonna kuivuuden takia. He siirtyvätkin käyttämään kuivuutta kestävää viljalajiketta. Sitten tuleekin vuosi, jolloin sataa erittäin paljon ja ne kuivuutta kestävät lajikkeet mätänevät pelloille.

Hiukan paradoksaalisesti myös hyvässä tarkoituksessa suunnitellut ratkaisut voivat aiheuttaa ilmastoliikkuvuutta.

– Suuren mittakaavan padot, tuulivoimapuistot ja plantaasipohjaiset bioenergiahankkeet saattavat nekin olla syitä pakkomuuttoon.

ILMASTOKRIISIÄ VOI käyttää monellakin tapaa instrumenttina myös politiikassa.

Kun Espanjan Ceutaan saapui elokuussa Marokon puolelta äkillisesti kymmeniä tuhansia ihmisiä, oli kohu Euroopassa melkoinen.

Ei ole saatavissa tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni Ceutaan tullut lähti liikkeelle juuri ilmastonmuutoksen ajamana. Se lienee kuitenkin ollut taustalla ainakin yhtenä ajurina.

Niko Humalisto sanoo, että kotiseudulta ajaa liikkeelle tavallisesti useampia syitä. Sellaisia ovat esimerkiksi kuivuus ja katovuodet sekä luonnollisesti erilaiset konfliktit.

– Etenkin Saharan eteläpuolisilta alueilta suuntautuu nykyisin paljon pakkomuuttoa seuduille, jossa on mahdollista elää.

Faktat puhuvat puolestaan. Sään ja muiden biofysikaalisten ilmiöiden aiheuttamien muuttojen määrä on nykyisin suurempi kuin inhimillisten konfliktien aiheuttama.

– Tämä tuntuu häkellyttävältä, kun huomioi sen, että maailmassa on nyt eniten aseellisia konflikteja toisen maailmansodan jälkeen, Humalisto vertaa.

Ilmastokriisi on koko
maailman yhteinen haaste.

MAAILMAN ILMAPIIRI on sellainen, että köyhimpien maiden auttaminen ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa ei ole trendikästä.

Agendan kärjessä ovat talouteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat. Erityisesti turvapaikanhakijat mietityttävät monia Euroopassakin.

Niko Humalisto toteaa, että on täysin oikeutettua kysyä, onko esimerkiksi Suomen Lähetysseuran saamalla rahoituksella tehty asioita, jotta maanosaamme tulisi vähemmän turvapaikanhakijoita.

– Tähän vastaan niin, että olemme viime ohjelmakaudella kouluttaneet kohdemaissamme saman verran pienviljelijöitä keinoihin sopeutua ilmastonmuutokseen kuin Suomessa on päätoimisia maanviljelijöitä.

Myös viljelijöiden toimeentulo on monipuolistunut.

– Teemme siis työtä, joka mahdollistaa ihmisille oikeuden elinkeinoonsa ja samalla oikeuden olla muuttamatta pois.

Humalisto alleviivaa sitä, että ilmastokriisi on koko maailman yhteinen haaste.

– On Euroopan etu toimia sen eteen, että tämä kriisi ei ainakaan kiihdyttäisi olemassa olevia konflikteja. Niitähän on Ukrainan sodan lisäksi aika lähellä maanosamme eteläisiä rajojakin.

Humalisto nostaa esiin myös Euroopan kunnianhimoisen puhtaan siirtymän strategian. Se ei tule onnistumaan pelkästään maanosamme omilla raaka-aineilla.

– Kytkeydymme tässäkin monin tavoin Afrikkaan, jossa on paljon kriittisiä luonnonresursseja. Sen maanosanvakaus tukee siis omia tavoitteitamme.

MITÄ ISOMMAT haasteet, sen enemmän tarvitaan rahaa niiden ratkaisemiseen. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi luotu taloudellinen kuvio on aika kimurantti.

Niko Humaliston mukaan tässä vaiheessa tärkeintä olisi saada muutosta tapahtumaan niin sanotuissa transitiotalouksissa. Ne ovat Vietnamin, Pakistanin ja Indonesian kaltaisia alemman keskitulon maita.

– Näissä maissa teollistuminen on lähtenyt liikkeelle ja päästöt kasvavat nopeasti.

Ilmastokriisin hillitsemiseksi kyseiset valtiot tarvitsevat teknologiaa ja rahoitusta. Nykyisin suurin osa aiheeseen liittyvistä kaupallisista investoinneista tapahtuu Kiinassa ja Euroopassa.

Vähiten kehittyneille maille taas elintärkeää on lahjoina kanavoitu ilmastorahoitus.

– Nämä maat ovat köyhiä tai velkaloukussa. Ei niillä ole varaa toteuttaa sellaisia suunnitelmia, jotka antaisivat kansalaisille turvaa ilmastokriisin seurauksilta.

ILMASTOMUUTOKSEN VAIKUTUSTEN lievittäminen on epäilemättä mitä kristillisintä toimintaa. Mikä olisi parempi tapa ilmaista lähimmäisenrakkautta kuin kantaa kaikin mahdollisin tavoin vastuuta yhteisestä luomakunnasta?

– Ja lähimmäinen kutsuu meitä työskentelemään yhteisöissä, myös niissä, jotka ovat kaukana rajojemme takana, Niko Humalisto sanoo.

Hän myöntää, että ilmasto- ja ympäristöasioissa on vuosien mittaan tehty myös virheitä. Yksi sellainen on vastuun liiallinen sysääminen yksittäisille ihmisille.

– En pidä hyvänä sitä, että meille annetaan maailman pelastamiseksi ohjelistoja, jotka ovat kuin kymmenen käskyä. Jokainen löytää varmasti omasta arjestaan mielekkäimmät tavat toimia.

Humalisto ymmärtää hyvin sen, että kaikki ihmiset eivät voi olla ympäri vuorokauden huolissaan planeetan tilasta. Se kävisi liian raskaaksi.

Hänellä on omat keinonsa tehdä jotakin konkreettista ilmaston hyväksi ja samalla rentoutua.

– Kunnostan vanhoja polkupyöriä ajokuntoisiksi. Siinä on konkreettista toimintaa geopoliittisten pulmien vastapainoksi.

Lue lisää ilmastonmuutoksesta:

Jos Pohjois-Atlantin merivirtojen kiertoliike Amoc romahtaa, emme ole varautuneet

Arkkipiispa Tapio Luoma luki ilmastoraportin: ”Kyllä tämä liittyy ihmisen jumalasuhteeseen”

Ilmoita asiavirheestä