Kirkko, kulttuuri ja urheilu. Kolme asiaa, joiden parissa Ilmari Ylä-Autio toimii väsymättä. Vaikuttaa siltä, että Seinäjoella kaikki tuntevat Ylä-Aution, tai ”Immun” niin kuin monet sanovat.

Eräs nainen kertoo, että hänen miehensä kuoltua korona-aikaan häntä ahdisti, kun hautajaisiin ei väkimäärärajoitusten vuoksi saataisi kuoroa. Hautajaiset pidettiinkin pienellä joukolla, mutta rajatun saattoväen kantaessa arkkua kirkkomaalle koitti yllätyksen aika. Hautausmaalla odottikin joukko laulajia, ja kaivattua kuoromusiikkia kuultiin. Yllätyksen takana oli Ylä-Autio.

Vastaavia tapauksia löytyy useita. Mistä toimelias mies saa ja on saanut energiansa jo monella vuosikymmenellä?

Ylä-Autio kertoo saaneensa äidiltään ”hyvin uskonnollisen kasvatuksen”. Äiti veisasi usein kotona ja vei poikaansa kirkkoon. Joskus käytiin seuroissa. Lapsuudenkodissa uskonto ja turvallisuus nivoutuivat yhteen. Äidin veisuu ja iltarukous toivat lämmön ja turvan.

– Äiti oli tavallaan esikuvani näissä asioissa. Minä aloitin Nurmon pappilan seurakuntapojissa jo 7-vuotiaana.

Seurakuntapojissa Ylä-Aution into musiikkiin syveni. Pojat opettelivat veisaamaan yhdessä ja erikseen. Ylä-Autio muistaa ohjelmistoonsa kuuluneen muun muassa virret Joutukaa sielut on aikamme kallis, Totuuden henki sekä Ei mikään niin voi virvoittaa. Niiden sävelissä ja sanoissa piilee yhä edelleen Ylä-Aution hengellisyyden ydin.

Nyt vuosikymmenien päästä Ylä-Autio hymyilee lapsuusajan virsitulkinnoilleen. Ei hän niistä omien sanojensa mukaan paljoa ymmärtänyt. Silti ne puhuttelivat ja jäivät kytemään, ehkä kantamaankin elämässä.

– Osasin virret jo pikkupoikana ulkoa. Lauloin niitä tosin mahdottoman nopeassa tempossa.

Laulaminen vei nuoren Ilmarin kilpailuihinkin. Hän ja Nurmon silloinen seurakuntapastori taktikoivat niin, että nurmolaiset keräsivät laulukilpailun voitot kotiin Lapuan hiippakunnan kesäpäivillä.

– Siksi minäkin 12-vuotiaana lauloin 14-vuotiaiden sarjassa, ja voitin. Kerrytimme Nurmon seurakunnan pistetiliä.

Sinä aikana körttikodin pojat pärjäsivät pesäpallossa mitä mainioimmin.

TAKTIKOINTI LAULUKILPAILUISSA tuo esiin myös Ylä-Aution toisen puolen, reippaan kilpailuhenkisyyden. Urheilu, erityisesti pesäpallo, on näytellyt Ylä-Aution elämässä tärkeää roolia. Mestaruussarjassa pesäpalloa pelannut Ylä-Autio kutsuttiin omien sanojensa mukaan Helsingin körttikotiin asumaan juuri pelitaitojensa vuoksi.

– Se aika oli valtavan sosiaalista. Asuin körttiksellä vuodet 1964–1968, ja sinä aikana körttikodin pojat pärjäsivät pesäpallossa mitä mainioimmin.

Evankelisen ylioppilaskodin pesäpallojoukkue jäikin körttikodin pojille usein kentällä kakkoseksi. Evankelisen ylioppilaskodin pelaajajoukkoon kuului monia myöhemmin muualta tutuiksi tulleita nimiä, kuten Eero Huovinen ja Ambrosius.

Vuosikymmeniä myöhemmin, Ambrosiuksen ollessa piispantarkastuskäynnillä Seinäjoella, hän törmäsi Ylä-Autioon. ”Nyt voi jo antaa anteeksi korkeista syötöistä”, oli Ambrosius todennut.

Joskus pottuja maksettiin pottuina. Esimerkiksi teologian professori Lauri Haikola onnistui säikäyttämään Ylä-Aution pahanpäiväisesti.

– Körttikodilla vietettiin valmistujaisseurojani ja tupa oli täynnä väkeä. Kun Haikola aloitti puheensa, hän totesi minun, vastavalmistuneen lakimiehen, olevan kuulu kieroudestani ja siitä, että olen aina yrittänyt laittaa lähimmäisiäni liriin.

Katseet kiersivät seurapenkissä hämmentyneinä, kunnes kävi ilmi, että Haikola viittasikin ainoastaan Ylä-Aution toimiin pesäpallokentällä.

Ylä-Autio muistelee ystäväpiirinsä olleen niin teologivoittoista, että hän teki tavallaan teologian opinnot oikeustieteen sivussa.

Kaikki pelkäsivät, että papit eivät tällaista hyväksy.

VAIKKA OPISKELUAIKA Helsingissä oli hienoa, tie vei takaisin lakeuksille. Valmistujaisjuhlia seuranneena aamuna Ylä-Aution puhelin soi. Soittaja oli tuolloinen Seinäjoen kaupunginsihteeri, jonka ääni oli hyvin matala. Ylä-Autio oli vakuuttunut, että soittaja on pilaileva kaveri, eikä ensin uskonut miehen tarjousta.

Lopulta viesti meni perille. Ylä-Autio lähti 1970 kohti Seinäjokea, missä hän aloitti apulaiskaupunginsihteerin sijaisena. Työ jatkui kaupungin lakimiehenä. Pian alkoivat myös lukuisat seurakunnalliset luottamustoimet. Nuoresta lakimiehestä tuli ensimmäinen kirkkovaltuuston puheenjohtaja, joka oli maallikko. Ylä-Autio kertoo, että ilmapiiri oli jännittynyt.

– Kaikki pelkäsivät, että papit eivät tällaista hyväksy. Kirkkoherrat Lauri Knuutila ja Erkki Kuparinen olivat kuitenkin sitä mieltä, että onpas mukavaa kun saa istuskella ja kuunnella.

Ylä-Autio onkin vaikuttanut Seinäjoella seurakunnan luottamushenkilönä lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1975.

– Pari kautta olin pois valtuustosta toimiessani Ampumahiihtoliiton puheenjohtajana, Ylä-Autio myöntää.

– Tuona aikana vaimoni Pirkko vaikutti kirkkovaltuustossa.

Seinäjoen ja Lapuan hiippakunnan hengellisestä maisemasta Ylä-Autio on ylpeä. Toimintaa riittää ja yhtenäiskulttuuri on vielä voimissaan.

– Täällä kirkkoon kuuluu vielä noin 80 prosenttia ihmisistä, ja kappeliseurakuntien alueella vielä reilusti enemmänkin.

Ylä-Autio kertoo, että rippikoulujen osallistumisprosentti oli vähän aikaa sitten 104 prosenttia.

– Sen käyvät periaatteessa kaikki, nekin, jotka eivät kuulu kirkkoon. Myös kastettujen määrä on korkea.

Etelä-Pohjanmaalla ei rakennemuutos ja maallistumiskehitys ole vielä laukalla. Silti Ylä-Autiota huolettaa. Kolmen kauden kirkolliskokousedustaja kiinnitti jo edustajakautenaan huomiota negatiivisen uskonnonvapauden voittokulkuun. Onko niin, että tämän päivän lapsilta evätään ne samat eväät, joista hän itse lapsena ammensi?

– Negatiivinen uskonnonvapaus on kaventanut koko ajan positiivisen uskonnonvapauden elintilaa. Koulut ovat olleet vaikeuksissa jo pitkään, ja täälläkin joulujuhlien järjestämisessä on omat ongelmansa.

Negatiivinen uskonnonvapaus on säteillyt myös Ylä-Autiolle rakkaan urheilukulttuurin kentille.

– Ennen monissa urheilutapahtumissa järjestettiin esimerkiksi kisahartaus. Yhtäkkiä ne vaan poistuivat.

KRISTINUSKO ON nimittäin Ylä-Aution mukaan paljon muutakin kuin hengellisyyttä. Se on irrottamaton osa suomalaista kulttuuria. Siksi Ylä-Aution suurprojektiksi on viime vuosina muodostunut kahden suomalaisen kulttuurin yhdistäminen.

– Kun Herättäjäjuhlia järjestettiin Seinäjoella 2023, halusin tuoda tango- ja virsiperinteet yhteen. Niihin tiivistyy paljon eteläpohjalaista sielunmaisemaa.

Tuomalla nämä kaksi kulttuuria yhteen Ylä-Autio haluaa myös korostaa sitä, että esimerkiksi virsiperinne on suomalaista historiaa ja kulttuuria, ei välttämättä uskonnonharjoittamista.

– Niissä sanoissa ja sävelissä on voimaa. Emme saa unohtaa historiaamme.

Myös kirkolliskokouksessa Ylä-Autio puhui tangojen puolesta.

– Rupesin keräämään porukkaa sen taakse, että Satumaa-tango saataisiin virsikirjaan. Myöhästyin kuitenkin aloitteen toimittamisessa toimikunnalle.

Lopulta kun näytti siltä, että aloite ei mene läpi, Ylä-Autio veti aloitteensa takaisin.

– En halunnut, että Satumaa häviää. Antaa tulevien sukupolvien ja edustajien löytää uudelleen, puhtaalta pöydältä tuo suomalaisen taivaskaipuun helmi.

Ylä-Aution tangoinnostus on huomioitu maailmalla asti. Seinäjoen kaupungin ja ammattikorkeakoulun vuonna 2000 Buenos Airesiin suuntautuneen matkan aikana Ylä-Autio perusti kaverinsa kanssa Caminitos-kvartetin, joka tulkitsee suomalaisia tangoja latinaksi ja espanjaksi. Matkan aikana Ylä-Autio avustajineen sai neuvoteltua, että Buenos Aires ja Seinäjoen kaupunki julistautuivat yhdessä maailman johtaviksi tangokaupungeiksi.

Innokas laulajaporukka päätyi lopulta lähettämään Köyhä laulaja -tangon latinankielisen tulkinnan äänitteenä paavi Fransiscukselle.

Innokas laulajaporukka päätyi lopulta lähettämään Köyhä laulaja -tangon latinankielisen tulkinnan, Pauper cantor äänitteenä paavi Fransiscukselle.

Miesten yllätykseksi paavi lähetti vastauksen.

– Hän kehui tulkintaamme ja toivotti onnea suomalaiselle tangolle. Lopuksi hän lähetti meille apostolisen siunauksen.

Sitä Ylä-Autio ystävineen nyt välittää kuulijoilleen konserttiensa lopuksi.

Jos Ylä-Autio ei ole tullut seinäjokelaisille tutuksi luottamustehtävistä, musiikista tai seurakuntaelämästä, on mieheen jokainen törmännyt viimeistään kadulla. Ylä-Autio on mobilisoinut jo pitkään niin kutsuttuja ”Katupoikia”, jotka juoksevat ja kävelevät ympäri Seinäjokea torstaiaamuisin sekä lauantaisin. Ylä-Aution mukaan tarkoituksena on kannustaa kaikkia ulkoilun ja kuntoilun pariin.

– Meitä on lauantaisin liikkeellä aina muutama kymmenen, ja esimerkiksi teemakävelyillä enemmänkin.

Nyt Seinäjoen kirkkopäivillä 23.–25.5. kävelyyn osallistuvat myös Seinäjoen kirkkoherra Ari Auranen ja Lapuan piispa Matti Salomäki.

– Välillä pysähdytään kaksi kertaa veisaamaan.

Veisuuvalinnoissa Ylä-Autio on ehkä ”vetänyt hieman kotiinpäin”. Ensimmäiseksi virreksi on valikoitunut Ei mikään voi niin virvoittaa, Ilmarin lapsuuden lempivirsi.

– Kotoa se minun hengellisyyteni kumpuaa. Toiminnan kautta olen nyt sitten tehnyt tätä teologiaa.

Ilmoita asiavirheestä