Aihetta voi pitää relevanttina, jos siitä käydään korkeatasoista keskustelua ja sen tiimoilta väitellään laadukkaasti. Ylösnousemuksen olennaisuus tuli todistetuksi kahdessa Veritas-Forumin järjestämässä väittelytilaisuudessa Ylösnousemus – akateemisia argumentteja puolesta ja vastaan.

Harvardin yliopistosta alkunsa saanut, Suomessa Opiskelija- ja Koululaislähetyksen luotsaama keskustelufoorumi on aiemmin nostanut esille kysymyksiä muun muassa sodan etiikasta ja Jumalan olemassaolosta. Nyt maaliskuun lopulla Tampereen ja Helsingin yliopistoilla kuultiin ansiokkaat väittelyt ylösnousemuksen historiallisuudesta.

Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski toimi kunniakkaasti keskustelunjohtajana. Varsinaisina väittelijöinä kuultiin apologi Aleksi Markkasta, joka keskittyi puolustamaan ylösnousemuksen historiallista luonnetta, sekä filosofian väitöskirjatutkija Ilmari Hirvosta, joka suhtautui aiheeseen skeptisemmin.

YLÖSNOUSEMUKSESTA VÄITTELEMISEN voi helposti nähdä kristikunnan pitkällisimpänä debattina. Sen puolesta julistivat jo apostolit epäilijöiden ladellessa haudanryöstösyytöksiä.

1900-luvulla edes teologien linjanveto ei ole yhteneväinen. Rudolf Bultmann näki ylösnousemuksen logiikan rikkovana tapahtumana eikä pitänyt sen historiallisuutta välttämättömänä uskon kannalta. Toista ääripäätä on edustanut Wolfhart Pannenberg, jonka mukaan ylösnousemus tulee nähdä yhtenä historian merkkitapahtumana. Pannenbergin katsannossa ylösnousemuksen paikka on maailmanhistoriassa, ei henkilökohtaisessa uskonelämässä. Tällöin ylösnousemusta on tutkittava olettaen, että tapahtuma on myös oikeasti mahdollinen.

Tampereella ensimmäisestä pidemmästä puheenvuorosta vastasi Ilmari Hirvonen, jonka lähtökohdan mukaan selityksen on oltava aina yhteensopiva todistusaineiston kanssa. Tällöin ylösnousemus näyttäytyy jo lähtökohtaisesti epäilyttävänä tapahtumana, sillä kuolleet eivät yleensä herää henkiin kolmen päivän jälkeen.

Hirvonen osoitti kuitenkin varautuneensa vastalauseisiin ja totesi, miten helppoa kristityn on tällöin vedota tapauksen poikkeukselliseen luonteeseen: onhan sentään kyseessä Jumalan poika ja siten ainutkertainen kuolemakin. Tällaisesta vastauksesta ateisti tuskin päätään kääntää, mutta Hirvonen toteaa tarinan olevan sisäiseltä logiikaltaan koherentti.

Historiantutkimuksen näkökulmasta ylösnousemus on kuitenkin Hirvosen mukaan haastava konsepti. Vaikka epätodennäköisiä asioita tapahtuukin, on ongelmallista jos historiaa ryhdytään selittämään täysin todistamattomilla syy-seuraus-suhteilla. Hirvosen mukaan tällaisia selitysmalleja pitäisi yksinkertaisesti välttää. Koska ihminen on kykeneväinen keksimään mahdottomia asioita, tulisi virallisen historiankirjoituksen pysytellä sellaisissa prosesseissa, joiden todella tiedetään esiintyvän maailmassa.

Koska ei ole todisteita siitä, että Jumala todella herättäisi kuolleita henkiin, ei ylösnousemuksen historiallisuudesta voida olla mitään mieltä.

APOLOGI ALEKSI Markkanen aloitti puolustuspuheenvuoronsa toteamalla, että muiden kuolleiden hautaanjääminen ei itseasiassa vähennä Jeesuksen ylösnousemuksen todennäköisyyttä. Koko väittämä nojaa juuri siihen, että näin ei yleensä tapahdu. Myös Jeesuksen seuraajat vakuuttuivat tapahtumasta juuri sen poikkeuksellisen luonteen vuoksi, ei siksi että se olisi toistettavissa.

Markkasen mukaan historiantutkija ei saa sisällyttää päätelmäänsä omaa katsomuksellista ennakkoasennettaan. Jos historioitsija lähtee liikkeelle ajatuksesta, että ihmeitä ei voi olla eikä Jumala vaikuta tapahtumiin, voi lähtöajatuksella olla tutkimustulosta vääristävä vaikutus. Markkanen painotti, että todisteiden velvollisuus ei ole tyydyttää subjektiivisten historiantutkijoiden ennakkoasenteita.

Seuraavaksi Markkanen esitteli Jeesuksen ylösnousemusta tukevan ”historiallisen peruskallion”. Markkasen mukaan peruskallion muodostaa varma tieto siitä, että Jeesus kuoli ristillä, ja evankeliumien tästä välittämä tieto on lähtökohtaisesti uskottavaa.

Opetuslapset myös kokivat tavanneensa kuolleista heränneen Jeesuksen. Erityisesti skeptisen velipuolen, Jaakobin sekä kristittyjä vastustavan Paavalin kääntymykset ovat tärkeitä todisteita ihmeellisten kohtaamisten puolesta. Seuraajat olivat myös valmiita kuolemaan ja kärsimään uskonsa puolesta.

Lisäksi kristillinen usko poikkesi radikaalisti ympäröivästä juutalaisuudesta, eikä näin poikkeuksellinen muutos synny tyhjästä. Neljäntenä peruskallion osana Markkanen piti tyhjän haudan ihmettä – haudasta ei tullut pyhiinvaelluspaikkaa, koska haudassa ei ollut mitään palvottavaa.

ALUSTUSPUHEENVUOROJA SEURASI oppinut debatti, joka alleviivasi kummankin väittelijän laajaa aihepiirin tuntemusta sekä yleistä retorista kyvykkyyttä. Merkillepantavaa on, että niin Hirvosen kuin Markkasenkin puhuessa, kuulija koki voivansa allekirjoittaa äänessä olevan väittämät.

Lopuksi Matti Myllykoski esitti väittelijöille olennaisen kysymyksen: miksi on tärkeää saada joku asia todistetuksi?

Apologi Markkasen mukaan kristityn velvollisuutena on kyseenalaistaa ja kumota hengelliseen todellisuuteen liittyvä myyttejä ja ennakkoluuloja. Hänen mukaansa usko on Uudessa testamentissakin todisteisiin perustuvaa luottamusta.

Hirvonen oli samoilla linjoilla ja teki mielenkiintoisen paljastuksen – hän kertoi, että ei väitä ylösnousemusta mahdottomaksi tapahtumaksi. Hän kuitenkin korosti, että se ei ole historioitsijan ykkösvaihtoehto, pikemminkin ”vaihtoehto 378”.

Mikä sitten on uskon, mikä tiedon asia? Ainakin Markkanen kehotti välttämään ylösnousemuksen liiallista hengellistämistä. Ihmiset ovat alusta asti puhuneet ruumiillisesta ylösnousemuksesta, hän muistutti.

Mutta eikö siihen uskomiseen tarvita aika paljon uskoa?

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!