Perinteisellä suomalaisella hautauskulttuurilla on edessään isoja muutoksia. Mikä organisaatio vastaa tulevaisuudessa hautausmaiden ylläpidosta, vainajien säilytyksestä ja krematoriotoiminnasta, jos kirkko näistä luopuu?
Suomessa on hautaustoimilaissa sovittu, että kirkko hoitaa hautaustoimen ja saa siitä taloudellisen korvauksen. Nykyisin tämä korvaus ei riitä kattamaan kuluja. Valtiovallan leikatessa korvausta osana säästöjä kirkossa on väläytetty, tulisiko kirkon luopua hautaustoimen hoidosta ja sen siirtyä hyvinvointialueiden kaltaiselle toimijalle.
Ison muutoksen aiheuttaa myös kirkosta eroaminen. Suomalaisista kuolee nykyisin vuosittain noin 60 000 ja kirkollisesti vainajista siunataan yli 50 000. Entä sitten jos 30 vuoden kuluttua vainajia on edelleen suurin piirtein sama määrä, mutta kirkkoon heistä kuuluu enää 30 prosenttia eli vuosittain 18 000. Tällöin ei-kirkkoon kuuluvia vainajia olisi 42 000. Kuka heidät saattaa haudan lepoon? Missä ja miten?
— Minun näkökulmastani katsottuna hyvinvointialueilla on tarpeeksi suuret hartiat hautaustoimen hoitamiseen, jos kirkko siitä luopuu, Suomen Hautaustoimistojen Liiton puheenjohtajana vuodesta 2023 toiminut Sari Koukkari toteaa.
Koukkarin mukaan hautaustoimistoilla on kokemusta vainajaa ja hänen vakaumustaan kunnioittavien hautajaisten ja muistotilaisuuden järjestämiseen. Useimmiten hautaustoimistot tuntevat paikalliset tilat ja ravintoloiden mahdollisuudet. Monilla paikkakunnilla jouduttaisiin kuitenkin rakentamaan uusia juhlatiloja, joissa kaikenlaiset tunnustukselliset ja tunnustuksettomat tilaisuudet olisivat mahdollisia. Kokonaisuudessaan tilanne olisi uusi kaikille.
Koukkari toivoo kirkon olevan edelleen keskeinen toimija suomalaisten vainajien hautauksissa:
— Pidemmän päälle kuoleman kohtaaminen on aina terveellisempi vaihtoehto kuin menetysten ja surun painaminen taka-alalle. Rituaalit auttavat jaksamaan ja jatkamaan elämää surun kanssa.
SARI KOUKKARI on toiminut hautausalalla kahdeksan vuotta. Ennen Seinäjoen hautaustoimiston toimitusjohtajuutta Koukkari työskenteli sairaanhoitajana parisenkymmentä vuotta.
— Kahdeksassa vuodessa hautaustavat ja käytännöt eivät ole Seinäjoella paljoakaan muuttuneet.
Etelä-Pohjanmaalla vainaja edelleen saatellaan läheisten ja joskus koko kylän voimin. Saattaminen alkaa sairaalan kappelista, jossa hautaustoimiston edustaja toteuttaa yhdessä lähiomaisten kanssa suunnitellun muistelu- ja saattohetken useimmiten avoimen arkun äärellä. Sitten lähdetään autosaattueena kierrokselle, joka hyvin usein kulkee vainajan kotitalon tai kotikylän kautta. Kun lähestytään kirkkoa tai kappelia, alkavat sanomakellot soida. Lopuksi vainaja jää arkussaan odottamaan varsinaista siunaustilaisuutta.
— Saattamisessa omainen usein näkee vainajan ensimmäisen kerran kuoleman jälkeen kauniisti arkkuun laitettuna. Saattaa läheistään rajan yli samalla kun yhdessä muistellaan, lauletaan tai kuunnellaan vainajalle merkityksellistä musiikkia ja hiljennytään sanomakellojen kaikuihin.
Koukkarin mukaan jälkikäteen ihmiset kertovat saattamisen olleen koskettava ja auttaneen valmistautumaan itse siunaustoimitukseen. Sen jälkeen suru ei ole enää niin ihon alle menevää.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä