Tänään 6. helmikuuta vietetään saamelaisten kansallispäivää. Juhlapäivänäkin on muistettava, että Suomen valtio on vuosikymmenet kohdellut kaltoin alkuperäiskansaa. Loppuvuodesta valmistuu hallituksen tilaama historiallinen selvitys, joka voisi muuttaa asioita, jos suomalaispoliitikot ottavat viimeinkin vakavasti saamelaisten viestin.
Sanna Marinin hallitus asetti syksyllä 2021 erityisen totuus- ja sovintokomission selvittämään alkuperäiskansamme tilaa. Loppuraportti luovutetaan pääministeri Petteri Orpolle joulukuussa.
– Suurin osa suomalaisista ei tiedä saamelaisista juuri mitään, hyvin vähän opetetaan kouluissakaan. Yksi tärkeä tehtävämme onkin lisätä valtaväestön tietoisuutta, tähdentää komission puheenjohtaja, entinen ministeri Hannele Pokka.
Lapin oloja hyvin tunteva Pokka toteaa, että suomalaisten vanhemman sukupolven käsitys saamelaisista nojaa pitkälle Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan tv-sketseihin. Niissä alkuperäiskansan edustaja esitettiin suttuisena hölmönä. Nykyään tällainen tv-viihde on rasistista.
Viiden hengen totuus- ja sovintokomissio on tehnyt lönnrotilaista kenttätyötä, kulkenut kylästä kylään. Komissio on kuullut liki neljää sataa saamelaista – eri ikäisiä, eri puolelta Suomea. He ovat saaneet vapaasti kertoa kipujaan.
Niinikään komissio on pyytänyt lukuisilta asiantuntijoilta erillisselvityksiä esimerkiksi saamelaisten elinkeinoista ja kielestä. Kuulemisissa on paljastunut, että kielen menettäminen on yksi kipeimmistä asioista. Koltan- ja inarinsaamea kumpaakin osaa Suomessa enää alle 400 ihmistä, pohjoissaamea noin 2 000. Suomen noin 10 000:sta saamelaisesta suurin osa ei siis puhu enää mitään alkuperäiskansan kieltä.
– Edelliset sukupolvet ovat ajatelleet, että yhteiskunnassa pärjää, kunhan ei ikinä tunnusta olevansa saamelainen eikä omaa kieltään käytä. Tästä on jäänyt melkoisia traumoja nykypolvelle, joka haluaa nyt oppia kieltä. Kyse on saamelaisuuden identiteetistä, kuvailee puheenjohtaja Pokka.
KOMISSION SAAMELAISJÄSEN, poromies Heikki Paltto on itse kokenut nöyryyttämisen. Koulu jäi kesken.
– Rasismiahan se oli, niin suurta, että lopetin oppikoulun Ivalossa ensimmäiseen syksyyn 1960-luvun alussa. Ulkonäkö ja sukunimi riittivät siihen, että suomalaiset oppilaat kiusasivat ja jopa pieksivät meitä. Palasin takaisin Lemmenjoelle kansakouluun enkä siksi voinut päästä lukioon.
Eivätkö opettajat puuttuneet asiaan?
– Minulla on sellainen muistikuva, että opettajat eivät reagoineet mitenkään.
Nyt Paltto on itse ollut komission jäsenenä kuulijana, koonnut kaltaistensa kertomuksia.
– Totuudet tulevat esille, kun ihmiset avautuvat. Tehtävä on ollut vaativa ja ainutkertainen, toteaa Paltto rauhallisesti.
Kuulemisissa on kaikunut myös kiukku viranomaisten ja lainsäätäjän toimia tai toimettomuutta kohtaan, yhtenä esimerkkinä Heikki Palton elinkeino. Poronhoito on ollut vuosisadat saamelaisen kulttuurin kivijalka, kunnes Saamenmaalle syntyneet valtiot ottivat vapaat laidunmaat omistukseensa.
Suomen lainsäädäntö ei tunnusta saamelaista poronhoitoa, Norjassa ja Ruotsissa se on säädetty alkuperäiskansan yksinoikeudeksi. Tätä elinkeinoa komissiolle selvittänyt tutkija Oula-Antti Labba vaatii, että Suomessa ”poronhoidon kulttuurinen perimä on saatettava takaisin saamelaisten käsiin”. Tämä edellyttäisi muutosta lainsäädäntöön. Yli puolet saamelaisalueen poroista on suomalaisten omistuksessa.
Anteeksipyynnöstä on puhuttu pitkään. Nyt kun sovintokomissio läpivalaisee kolonialistista historiaa, on käynyt ilmi, että pelkkä anteeksipyyntö ei enää riitä. Komissio lupaa kirjata raporttiinsa, mitä pitäisi konkreettisesti muuttaa.
On tunnustettava, että ehkä me emme olekaan niin hyvä valtio kuin olemme antaneet ymmärtää.
YKSI KOMISSION jäsenistä on arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen. Hän on tehtävässään valtioneuvoston kutsumana, ei siis kirkon edustaja. Mäkiselle on silti luontevaa pohtia syrjivää politiikkaa kristillisen etiikan valossa. Hän näkee, että valtiolla on peiliin katsomisen paikka.
– Ensin pitää yhteisesti tunnustaa se, mitä historiassa on tapahtunut – pitää katua. Sitten on päätettävä, että näin ei voi enää jatkua. Vasta sitten voi pyytää anteeksi. On tunnustettava, että ehkä me emme olekaan niin hyvä valtio kuin olemme antaneet ymmärtää.
Mäkisen mukaan monet saamelaiset kokevat, että valtaväestö tai valtio on määritellyt heidän elämisen ehtonsa ja tapansa. Tällöin ihminen ajautuu altavastaajaksi oman kulttuurinsa säilyttämisessä. Hän on kuullut erityisesti etelässä asuvia. Lähes 70 prosenttia saamelaisista asuu nykyään Lapin saamelaiskuntien ulkopuolella.
Saamelaispappi Mari Valjakka muistuttaa, että kirkko on ollut osallinen saamelaisten assimilaatioon eli sulauttamiseen suomalaiseen valtakulttuuriin. Oulun emerituspiispa Samuel Salmi pyysi vuonna 2012 anteeksi alkuperäiskansan kohtelua.
– Tuolloin ei vielä tiedetty, mitä kaikkea on tapahtunut, miten iso kirkon rooli on ollut esimerkiksi saamelaisten hautojen avaamisessa antropologisia tutkimuksia varten. Tätä on kirkossa tutkittu vasta 2021, kertoo Mari Valjakka.
Kirkko haluaa nyt valtion sovintokomitean rinnalla olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Niinpä tuore, viikko sitten julkaistu piispainkokouksen Saamelaiset kirkossa -raportti esittää konkreettisesti, että hiippakuntiin tulee nimittää saamelaistyön vastuuhenkilöitä. Valjakka on ollut piispainkokouksen projektikoordinaattorina laatimassa tätä raporttia.
– Aikaisemmin joku muu on päättänyt saamelaisten puolesta, että joiku on syntiä. Sovintoa on turha tehdä, jos saamelaiset yhä ohitetaan heitä koskevassa päätöksenteossa. Kyse on luottamuksesta, Valjakka sanoo.
Oulun nykyinen piispa Jukka Keskitalo tekee nyt tuoreessa Saamelaiset kirkossa-raportissa selväksi kirkon kannan: joiku on saamelainen tapa ylistää Jumalaa.
Sovintoa on turha tehdä, jos saamelaiset yhä ohitetaan heitä koskevassa päätöksenteossa.
MARI VALJAKKA uskoo, että kirkon saamelaissovittelu ja valtion sovintokomission työ tukevat toisiaan.
– Jos kirkon kaltoin kohtelusta ei ole halunnut puhua kirkon työntekijälle, on ollut mahdollisuus puhua komission edustajille. Ja meille on voinut avautua asioista, joita ei ole halunnut kertoa valtion komissiolle.
Hannele Pokka haluaa kiittää kaikkia, jotka ovat puhuneet.
– Olen kiitollinen saamelaisille luottamuksesta komissiota kohtaan. Ei ole helppoa tuntemattomille ihmisille kertoa omaa ja suvun elämää, mikä on jäänyt mieltä painamaan.
Mutta mihin tässä lopulta päädytään? Entä jos hallitus kumartaa ja kiittää komissiota tehdystä työstä ja unohtaa raportin hyllyyn. Sovintokomission kolttasaamelaisten edustaja Irja Jefremoff tiivistää odotukset.
– Toivomme, että toimenpide-esitykset otettaisiin vakavasti, ettei valtava työ valuisi hukkaan. Ajattelen ihmisiä, jotka ovat tulleet kuultaviksi ja kertoneet vaikeita asioita, ettei vain heidän tarvitsisi pettyä. On pelottava ajatus, jos meitä ei oteta vakavasti.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä