Suomalaisen uskonnollisen kirjallisuuden klassikon ja Kristillisen Taideseuran perustajan Hilja Haahden syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan 150 vuota. Mutta miksi 1900-luvun alkupuolen ehdottoman suosikkikirjailijan teoksia ei nykyisin tunnu lukevan juuri kukaan? Onko Suomen kotien kirjailijaksi nimitetty Hilja Haahti (1874‒1966) tyystin unohdettu?

Haahden nykyisen aseman määrittelyä auttaa, kun palauttaa mieleen niitä keskenään täysin ristiriitaisia arvioita, joita hänen kirjallisesta tuotannostaan on menneinä vuosikymmeninä esitetty.

”Hilja Haahden puhdashenkinen, valoisa kirjailijaolemus säteilee välitöntä tunnetta, hartautta ja ihanteellisuutta. Kaikkialle Suomen koteihin ja maamme rajojen ulkopuolellekin hänen kauniit kertomuksensa, runonsa ja romaaninsa ovat löytäneet tiensä valloittaen tekijälle lukemattomia ystäviä ja ihailijoita”, Otavan mainososasto esitteli kustantamon tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluneen tekijän.

Mutta tuohon aikaan julkinen kritiikki saattoi luonnehtia Haahden teoksia jopa ”tragikoomisiksi, valheellisiksi ja tekohurskaiksi”. Samaan hengenvetoon Haahden otetta nimitettiin ”imeläksi, pilviä tavoittelevaksi”. Ilmaa sanottiin ummehtuneeksi, henkilöhahmoja epätodellisisiksi.

Haahden teosten myyntiluvut kohosivat korkeimmilleen talvi- ja jatkosodan aikana ja vielä niiden jälkeenkin.

Haahti oli syvästi uskonnollinen, mutta hän kielsi jälkeenpäin olleensa pyhiinvaelluksella.

GAZAN TAPAHTUMIA televisiossa kommentoinut Ulkopoliittisen instituutin tutkija Timo R. Stewart viittaa Haahteen useita kertoja Finlandia-ehdokkaaksikin kohonneessa teoksessaan Luvatun maan lumo (2022).

Israelia monissa eri lajityyppeihin kuuluvissa teoksissaan tarkastellut Haahti on kotimaisen kirjallisuuden perinteessä ahkerimpia Levantin aihepiirin käsittelijöitä. Klassikko on hänen varhainen teoksensa Pyhillä poluilla (1923), johon myös Stewartin monet maininnat perustuvat. Israelilaisessa miljöössä Haahti oli liikkunut jo ennen 1920-luvun teoksiaan ja liikkui vielä niiden jälkeenkin.

Alfred Kordelinin säätiö myönsi merkittävän apurahan vuonna 1922, ja kirjailija Hilja Haahti matkasi halki sodasta toipuvan Euroopan Egyptiin ja Palestiinaan vuonna 1923. Matkaltaan hän kirjoitti kirjan Pyhillä poluilla.

Haahti oli syvästi uskonnollinen, mutta hän kielsi jälkeenpäin olleensa pyhiinvaelluksella. Kirjassaan hän vaeltaa hämmentyneenä oikeiden ja väärien historiallisten paikkojen äärellä.

Haahden varhaistuotannossa ilmestyi nopeassa tahdissa toinenkin Israel-kirja Luvattu maa. Se tuotti Haahdelle kirjallisuuden valtionpalkinnon, joka nyt katsottuna sangen yllättäen jäi hänen uransa ainoaksi.

TOINEN EHDOTTOMASTI muistamisen arvoinen seikka piilee Haahden lyriikassa. Virsi 548, Tule kanssani Herra Jeesus kuuluu Haahden kuuluisimpiin teksteihin. Se sisältyy myös Latvian evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjaan.

Runo, joka alun perin alkoi sanoilla Tule luokseni, Herra Jeesus, sisältyi 25-vuotiaan Haahden toiseen runokokoelmaan Tuomenterttuja (1899). Kun se seuraavana vuonna Mooses Putron säveltämänä liitettiin laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä, se oli saanut lopullisen sanamuotonsa.

Kolmas tuore esimerkki Haahden muistamisesta on Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan kevätkaudella Suomen Kansallisteatterissa kantahesityksensä saanut näytelmä Kurjet. Se kertoo Krohnin maineikkaasta kulttuurisuvusta sekä sen kolmesta sisaruksesta Helmistä, Aunesta ja Aino Kallaksesta.

Hilja Haahdesta tuli sisarusten käly, sillä hän solmi avioliiton säveltäjä Ilmari Krohnin kanssa. Kaarle-veljensä kuoleman myötä sisaret kokoontuvat tuoreessa näytelmässä pitkästä aikaa. Paikalla ovat myös säveltäjäveli Ilmari Krohn kirjailijavaimonsa Hilja Haahden kanssa.

HAAHDEN OMAT arviot itsestään kiteytyvät esimerkiksi muistelmateoksessa Nuoruuteni vuodet (1958) ja jo sitä ennen kokoomateoksessa Me kerromme itsestämme (1946), jossa monet silloiset kirjailijat tarkastelevat uraansa.

Haahti sanoo aluksi olevansa ”sillä kohdalla, että elämä on takanani ja iltapuhde jäljellä”. Siksi hän toteaa painokkaasti: ”Kristillinen Taideseura on saanut osaksensa paljon rakkauttani ja runsaan osan elämäni työstä.”

Kristillinen Taideseura oli ensimmäinen itsenäisessä Suomessa rekisteröity yhdistys. Sen perusti Haahti ystävineen Helsingissä vuonna 1919. Mukana oli myös Haahden aviomies Ilmari Krohn. Sen edeltäjä oli vuosisadan alussa perustettu yhdistys Kolmisointu, jonka kolme avainsanaa olivat olleet taide, kristillisyys ja suomalaisuus.

ERINOMAISEN, MUTTA turhan vähälle huomiolle jääneen katsauksen Haahden kirjalliseen tuotantoon on laatinut tutkija Eila Rikkinen kokoomateoksessa Kotimaisen naistenviihteen taitajia (1999). Teoksia Haahdelta ilmestyi peräti 56. Ensimmäiset kipinänsä uralleen Haahti sai jo lapsuudenkodissa. Hänen äitinsä kiikkalaissyntyinen Theodolinda Hahnsson oli ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija.

Rikkinen huomauttaa osuvasti, että Haahti aloitti kirjallisen työnsä aikana, jolloin kristillisyydellä oli vielä vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurielämässä. Hänen elinaikanaan taiteen ja uskonnon suhde etääntyi ja muuntui jopa ongelmalliseksi. Myös kristillinen populaarikirjallisuus siirtyi Rikkisen arvion mukaan melko arvostetusta asemasta kirjallisuuden marginaaliin.

”Hengellisenä kirjailijana Haahti yritti taistella tätä kehitystä vastaan, ja seuraukset näkyivät sekä Haahden tuotannossa että siihen kohdistuneissa arvioinhneissa”, Rikkinen toteaa. Hän huomauttaa myös suorasanaisesti, että Haahden teosten taiteellinen arvo kärsi niiden voimakkaan kristillisestä tendenssistä.

Kestävimpään osaan Haahden tuotannossa kuuluvat tutkimuksen mukaan Kaurialan kartanosta kertova sarja ja Elias Lönnrotiin liittyvä teos Sammatin sisarukset, jolla on myös kulttuurihistoriallista arvoa. Yleisemmin voi todeta, että Haahden romaanituotanto kiinnostaa myös siitä välittyvän ajankuvan vuoksi.

Muun ohella teokset ovat oman aikansa kaunokirjallisia dokumentteja.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä