Näytän erilaiselta kuin suurin osa suomalaisista, olen uskovainen ja vasemmistolainen ja kuulun seksuaalivähemmistöön, kertoo Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston tuore puheenjohtaja Hanna Mithiku, 36.
– En mahdu mihinkään lokeroon. Tulen silti aina ulkopuoleltani luokitelluksi milloin miksikin, mutta ihmiset menevät sotkuun minua määritellessään.
Mithikun etiopialainen isä ja mänttäläinen äiti eivät olleet erityisen uskonnollisia, ja seurakunnan päiväkerhon Hanna Mithiku koki ahdistavana. Asennemuutos suhteessa kirkkoon tapahtui isoveljen konfirmaatiossa Kansan Raamattuseuran rippikoulussa Lohjan Vivamossa, jossa pastori Jorma Karanko piti hienon puheen.
– Tajusin, etteivät kaikki papit olekaan hulluja tai elämästä vieraantuneita helvettiin tuomitsijoita, vaan he pystyvät ajattelemaan myös syvällisesti.
Raamatun moneen kertaan läpi lukeneen teologian maisterin mukaan kristinuskon sanomaa julistetaan parhaiten toimimalla Jeesuksen rakkauden opetuksen mukaan.
– Rakkaus on tekoja! Jumalasta puhutaan arjen teoilla, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja miljoona saarnaa.
Seurakuntavaaleihin Hanna Mithiku osallistui ensi kerran vuonna 2010 Tulkaa kaikki -liikkeen listalta. Häntä harmitti se, että valtavan paljon hyvää tekevä ja puhuva kirkko profiloituu kansan parissa niin taantumuksellisesti tasa-arvokysymyksissä kompuroimisen takia.
– Kirkolla on hyvä sanoma. Se pystyy myös kertomaan, ettei ihmisen arvo ole sidottu suorituksiin, rahaan tai mihinkään ulkoiseen tekijään, joista bisneksessä ja politiikassa puhutaan. Silti kirkosta välittyy kuva ihmisten tuomitsijana ja ulossulkijana.
Lue lisää Hanna Mithikun elämästä ja ajatuksista 28.2. ilmestyneestä Kotimaa-lehdestä.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.