Onnistunut viestintä on myös seurakunnissa kiinteä osa työhyvinvointia ja keino saada aikaan muutoksia. Ilman viestintää ei voi johtaa, totesi Kirkon Hallintovirkamiehet ry:n puheenjohtaja Kari J. Hietala avatessaan hallintovirkamiesten neuvottelupäivät tänään torstaina Helsingissä.
– Erityisesti henkilöstöön vaikuttavista muutoksista on viestittävä mahdollisimman ajoissa, etteivät arvailut ja huhut saa valtaa käytävillä ja kahvihuoneissa. Luottamuksen palauttaminen on ison työn takana, jos ajoitus epäonnistuu, Hietala sanoi.
Kirkon Hallintovirkamiehet ry juhlii tänä iltana 70-vuotista taivaltaan. Kaksipäiväisille koulutuspäiville on kokoontunut talousjohtajia ja muita hallintovirkamiehiä seurakunnista joka puolilta Suomea nyt 143. kerran.
Hietala painotti, että kirkon hallintovirkamiehet ovat nykyisin kuormittuneita suuren työtaakan alla. Niukkeneva talous, seurakuntarakenneselvitykset sekä Kirkon palvelukeskus ja muut hallinnon uudistushankkeet työllistävät jopa yli voimien.
– Yhdistyksemme painottaa riittävän neuvonnan ja tuen tarvetta. Panostamme mentoroinnin kehittämiseen.
Teemu Laajasalo: Asiat ovat paperilla kunnossa, mutta mitään ei tapahdu
Päivien teemasta ”viestintää ja välittämistä” oli hallintovirkamiehille puhumassa myös Kallion kirkkoherra ja tuleva Helsingin piispa Teemu Laajasalo. Hän painotti esityksessään, että kun seurakunta on totuudellinen ja sen hengellinen selkäranka on kunnossa, voi välillä tehdä sirkustemppujakin.
Laajasalo kritisoi kirkkoa siitä, että ”meillä hyvin suunniteltu on toisinaan kokonaan tehty”.
– Missään muualla ei osata kirjoittaa niin koskettavia raportteja kuin kirkossa, mutta muuttuvatko viestit teoiksi. Usein asiat ovat paperilla täysin kunnossa, mutta mitään ei tapahdu.
Toisaalta Laajasalo kehui järjestystä, jota hallinto kirkossa edustaa.
– Järjestys on Jumalan hyvä lahja. Se lisää ennakoitavuutta, oikeudenmukaisuutta, hallinnan tunnetta, tehokkuutta ja reiluutta. On synti sanoa, että hallinto on vain hallintoa.
Kirkon hallinto on Laajasalon mukaan myös osaltaan kirkon kasvot, esimerkiksi sellaisissa neuvottelupöydissä, jossa muita kirkon edustajia ei ehkä koskaan käy. Kolmanneksi hallinto on palvelua. Palvelemalla hyvin ihmisiä työntekijät palvelevat Jumalaa.
Vaikka raha on tärkeää, ratkaisevinta kirkossa on Laajasalon mukaan viesti ja kyky välittää sitä. Kirkon on seistävä totuudellisesti ja nöyristelemättä sanomansa takana. Tämän jälkeen sen on tehtävä rohkeita hyppyjä maailmaan ja epämukavuusalueelle ja oltava kiinnostunut ihmisistä.
– Määrittelemme sisäpiirissä kirkon kynnyksen usein ihan väärin. Vaikka kirkon kahvilan ulkopuolella lukisi isoin kirjaimin tervetuloa kaikki ja kynnyskin olisi esteettömyyden takaamiseksi poistettu kirjaimellisesti kokonaan, ihmisten voi olla vaikea tulla sisään, Laajasalo sanoi.
Lopuksi Laajasalo peräänkuulutti kirkkoa hyödyntämään huomattavasti nykyistä laajemmin sen valtavaa asiakasrekisteriä.
– Meillä on parempi asiakasrekisteri kuin Supolla. Tiedämme 500 vuoden ajalta ihmisten henkilökohtaiset elämänvaiheet, muutot ja elämän murrokset. Nämä tiedot pitäisi saada paremmin käyttöön kirkon sanoman edistämiseksi.
Kuva: Helena Lindqvist. Kuvassa Kirkon Hallintovirkamiehet ry:n puheenjohtaja Kari J. Hietala.