‒ Sulje silmäsi ja kuvittele puu, kirjallisuuden emeritusprofessori Gene Veith kehotti Apologiaforumin paria sataa osallistujaa viime viikonloppuna Ryttylän Kansanlähetysopistossa.
Ja kas, kaikki kykenivät kuvittelemaan puun. Meillä kaikilla on siis mielikuvitus, Gene Veith hehkutti. Käytämme sitä myös muistellessamme mitä teimme eilen tai kymmenvuotiaina.
‒ Myös ihmiset, jotka pistivät pystyyn tämän tapahtuman, käyttivät mielikuvitusta, Veith sanoi.
Tapahtuman pystyttäjät olivat keksineet kutsua Yhdysvalloista Ryttylään kirjallisuuden emeritusprofessorin innostamaan suomalaisia käyttämään mielikuvitusta evankeliumin välittämisessä.
Syntisiä ja pyhiä kuvitelmia
Mielikuvitus on Jumalan lahja, jota ihminen voi käyttää sekä hyvään että pahaan. Hän voi sen avulla murehtia tai unelmoida, kirota tai siunata, Veith totesi.
Hän nosti esille Vanhasta testamentista kohdan, jossa Jumala näki ihmisten ajatusten ja pyrkimysten olevan kaiken aikaa pahoja (1. Moos. 6:5).
‒ Jumala ei ole kiinnostunut vain siitä, mitä ihminen tekee, vaan myös siitä, millaisia mielen kuvia hänellä on. Syntiinlangennut mielikuvitus tuottaa haureutta, varkauksia ja murhia. Nautimme syntisistä kuvitelmista. Mutta kuten äly, myös mielikuvitus voidaan pyhittää Jumalan käyttöön, Veith sanoi.
Jumalan mielen mukainen mielikuvituksen käyttäminen on Veithin mukaan esimerkiksi sitä, että ihminen kuvittelee itsensä toisen asemaan ja tuntee tätä kohtaan myötätuntoa. Paavali pyysi roomalaisia tekemään niin kehottaessaan heitä iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa.
‒ Voimme käyttää mielikuvitusta myös vaikka Psalmin 23 äärellä ja kuvitella itsemme ihanaan paikkaan hyvän paimenen seurassa.
Näkymätön voi kadota
Mielikuvitus voi myös häiritä uskoa, Veith totesi. Markkinahenkinen ja kulutuskeskeinen kohina voi sitoa ihmisen mielikuvituksen tavaroihin, eikä hän enää kykene kuvittelemaan näkymätöntä maailmaa. Ihmisen kyky tunnistaa hyvyyden kauneus ja pahuuden rumuus voi tylsyä.
‒ Jotkut ihmiset eivät enää kykene kuvittelemaan, millaista olisi uskoa Jumalaan.
Siksi on Gene Veithin mukaan tärkeää, että kristityt käyttävät mielikuvitustaan tarjotakseen ihmisille aineksia tosi Jumalan kuvittelemiseen.
Gene Veith löysi itse uskon Jumalaan kahden kirjailijan, J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin avulla.
‒ Jumala on enemmän kuin voimme kuvitella. Ja samalla hän on tullut käsin kosketeltavaksi ihmiseksi, jonka voimme kuvitella kävelemässä, syömässä ja kuolemassa täällä maan päällä.
Veith etsi hengellistä kotia monista eri kirkkokunnista, kunnes hän tutustui väitöskirjaopintojensa aikana Martti Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien teksteihin. Niistä hänelle valkeni evankeliumin syvyys ja kauneus. Hän liittyi luterilaiseen seurakuntaan ja rakastaa luterilaisuudessa erityisesti sakramenttioppia.
‒ Ehtoollisaineissa Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisina keskuudessamme. Niiden ajatteleminen puhdistaa ja voimistaa mielikuvitustamme.
Muita mielikuvitusta puhuttelevia uskon lähteitä ovat esimerkiksi luominen, Jumalan ihmiseksi syntyminen ja Raamattu, Veith luetteli.
Älä kuvittele muuta Jumalaa
Ihmisen langennut luonto haluaa kuvitella itselleen oman Jumalan, Veith totesi. Jumala kuitenkin kielsi omien jumalien rakentelun. Ensimmäisessä käskyssä sanotaan: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
‒ Ihmisen luonnolliselle luonnolle hän on sietämätön sanoessaan, ettei ole muuta Jumalaa kuin tämä mies, Kristus. Hän sanoo, ettei tule etsiä eikä katsoa mitään muuta Jumalaa kuin ihmisen muodon ottanutta, ihmiskasvoista, lihaksi tullutta Kolminaisuuden toista persoonaa.
Sakramentit ovat Veithin mukaan merkki siitä, että Jumala on löydettävissä ja kohdattavissa.
‒ Sakramentit julistavat, että Kristus otti syntimme, kärsimyksemme ja kuolemamme päälleen ja lahjoitti meille itsensä ikuisen elämän lähteenä.
Evankeliumi parantaa mielikuvituksemme
Kärsivän Kristuksen sisäinen katseleminen tekee Gene Veithin mielestä kaikin tavoin hyvää ihmiselle.
‒ Hän kantoi synnin lisäksi myös kärsimyksemme, surumme ja huolemme. Tämä on syvin mahdollinen vastaus kärsimyksen ongelmaan.
Veith näytti diakuvia renessanssimaalari Matthias Grünewaldin kuuluisasta Issenheimin luostarikirkon alttaritaulusta. Kristuksen kärsimys, rujous ja kuoleman läheisyys on kuvattu siinä yhtä aikaa luotaantyöntävänä ja puhuttelevana. Maalaus on tehty sairaalan kappeliin, jossa ruttoon kuolevat potilaat kävivät rukoilemassa.
‒ Kuvassa Kristus on täynnä tuskaa ja haavoja, kuoleman läsnäolo on vahva. Kuvaa katsellessaan potilaat saattoivat kokea, että Kristus kantaa heidän tuskiaan.
Grünewaldin alttaritaulu on alttarikaappi, jossa kuoleman takaa aukeaa toinen kuva.
‒ Siinä valon ja elämän täyttämä Kristus näyttää haavojaan. Hän on kirkas kuin taivaan aurinko. Kuolema, kärsimys, haavat ja synnit ovat kaikki kadonneet. Tässä on evankeliumin kauneus, Veith sanoi.
Hän toivoi, että kristittyjen joukosta nousisi Suomessakin monia, jotka haluaisivat käyttää mielikuvitustaan tämän kauneuden välittämiseen.
Keskusteluja yliopistoissa Helsingissä ja Tampereella
Gene Veith puhuu tällä viikolla tarinoiden voimasta ja vaaroista Veritas Forumeissa Helsingissä ja Tampereella.
Tänään tiistaina hänen keskustelukumppaninaan on Helsingissä elokuva- ja televisiotutkimuksen professori Henry Bacon ja huomenna keskiviikkona Tampereella kirjallisuuden dosentti Maria Mäkelä.
Veritas Forumit ovat kaikille avoimia akateemisia keskustelutilaisuuksia, joissa elämän suuria kysymyksiä tarkastellaan erilaisten maailmankatsomusten kautta.
Apologiaforum on vuosittainen kristinuskon älyllisiä perusteita käsittelevä tapahtuma, jonka järjestävät Kansanlähetys ja Opiskelija- ja koululaislähetys. Tänä vuonna tapahtuman toinen pääpuhuja oli elokuvaohjaaja Klaus Härö.
Kuva: Danielle Miettinen