Hiljattain jumalanpalveluksen vanhan testamentin tekstissä puhuttiin myös merkeistä ovenpielissä. Mooseksen kirjassa käsketään, että rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi ja tämä ymmärrys tulisi sitoa merkiksi käteen ja pitää tunnuksena otsalla. ”Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin.”
Hakematta mieleen tulivat tämän ajan merkit, graffitit ja tatuoinnit, joita löytyy ovenpielistä ja otsistamme. En ole varma, osaammeko lukea niitä merkkejä.
Kun täytin 50 vuotta, sain lapsiltani syntymäpäivälahjaksi lahjakortin tatuointiliikkeeseen. Mietin tarkkaan, mitä minun iholleni piirretään. Sinne tuli risti, rukousnauha ja lasteni nimien etukirjaimet.
– Äiti, me tullaan sitten sinun hautaankin mukaan käsivarressasi, poikani totesi hirtehisesti.
Kyllä, he ovat aina mukanani, rukouksessani ja ihollani.
Tämän tapauksen jälkeen olen alkanut suhtautua uudella tavalla tatuointeihin ja ehkä myös graffiteihin. Pitäisikö meidän osata lukea aikojen merkkejä niistä? Lasten nimet ja päivämäärät kertovat suuresta rakkaudesta, sydämet ja ristit uskosta ja toivosta. Ehkä jokin portinpielen töhryltä näyttävä kätkeekin hätähuudon?
JOONA OLI se onneton aikansa Ismo Laitela, jolla kaikki lähti menemään pieleen. Hän lähti pakoon Jumalaa ja sotkeutuneita evankelistan hommiansa, joutui myrskyyn, ja yhteisö heitti hämmennyksen aiheuttajan ja totuuden puhujan kylmästi mereen.
Siellä ystävämme joutui kalan vatsaan eli kohtaamaan yksin pimeässä koko elämänsä tilanteen. Mutta taas mentiin! Oli uusi myrsky edessä, kun Herran armosta kaveri kreivin aikana oksennettiin kuivalle maalle. Joona jatkoi aikansa ilmaa haukottuaan taas hommiaan Jumalan valtakunnan puolesta puhumisessa. Mutta taas alkoi hiekka rahista rattaissa.
Tämä kouliintunut evankelista väsyi ja kovin inhimillisesti ärsyyntyi nyt siitä, että saarnaamaansa luvattua tuhoa ei surkealle porukalle tullutkaan. Jumala vielä pilaili risiinikasvilla hänen kustannukseltaan. Mikä on se Joonan merkki, josta Jeesus mainitsi, ennen kuin häipyi toksisen oloisesta seurasta?
PELASTUS EI ole meidän käsissämme, vaikka sana siitä voi joskus jopa kulkea meidän kauttamme. Emme omista pelastuksen asiaa. Kukaan meistä. Jeesus sen sijaan haudattiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, mihin viitannee Joonankin kohtalo.
Jumalan Poika ei herättyään kiukutellut, vaan oli aluksi nälkäinen. Hänelle paistettiin kalaa.