Euroopan protestanttisia, ortodoksisia, anglikaanisia ja vanhakatolisia kirkkoja sekä katolista kirkkoa jo lähes 25 vuoden ajan yhdistänyt ekumeeninen Charta Oecumenica -asiakirja päivitetään. Tarkoituksena on saada se vastaaman paremmin kirkkojen tämän päivän toimintaympäristöä.
Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) ja Euroopan katolisten piispainkokousten neuvoston yhteistyönä syntynyt Charta Oecumenica allekirjoitettiin alun perin Strasbourgissa 22.4.2001. Sitä on luonnehdittu ekumeeniseksi kartaksi, joka määrittää ekumenian suuntaviivat laajempaan yhteistyöhön Euroopan kirkkojen kesken. Se tähtää sovinnon ja yhteyden rakentamisen kautta kirkkojen yhteisen mission ja palvelun vahvistamiseen. Asiakirjan alussa allekirjoittajatahot sitoutuvat etsimään kaikin keinoin yhteistä ymmärrystä evankeliumissa ilmoitetusta Kristuksen pelastussanomasta sekä tavoittelemaan Kristuksen kirkon ja sen yhden uskon näkyvää ykseyttä.
NYT ASIAKIRJAA halutaan uudistaa. Taustalla on viime vuosina herännyt kysymys siitä, miten lähes neljännesvuosisata sitten allekirjoitettu sopimus palvelee maanosan kirkkoja nyt. Jäsenkirkoilta viime syksynä saadun palautteen perusteella uusi päivitetty Charta Oecumenia on tarkoitus julkistaa 27.4. Liettuan Vilnassa.
Kirkon ulkoasian osaston johtava asiantuntija Tomi Karttunen arvioi, että alkuperäinen, vuonna 2001 allekirjoitettu versio perustui taustalla olleeseen laajaan eurooppalaiseen keskusteluprosessiin.
– Yli kahdenkymmenen vuoden kuluessa toimintaympäristö on muuttunut ja tietyt aiemmin uudet asiat jo vakiintuneet osaksi kirkkojen yhteistyötä. Tarvitaan vision tuoreuttamista ja terävöittämistä, Karttunen sanoo.
Euroopan kirkkojen konferenssin identiteettiin on Karttusen mukaan aina kuulunut sillanrakentajana toimiminen Euroopassa. Nyt uudet ja vanhat jakolinjat, sota Euroopassa, yhteiskunnallinen ja kirkollinen polarisaatio jne. vaativat luottamuksen ja toivon vahvistamista.
– Kirkot menettävät asemiaan ja aiempaa vaikutusvaltaansa Euroopassa. Tarvitaan entistä rohkeampaa yhteistyötä kirkkojen äänen tuomiseksi esiin yhteiskunnassa niiden omista lähtökohdista käsin ja etsijöiden kohtaamista.
UUSI VERSIO Charta Oecumenicasta julkistetaan huhtikuussa. Mikä sen sisällössä todennäköisesti nyt muuttuu?
Karttusen mukaan jo asiakirjan rakenteessa on, ainakin luonnoksen perusteella, otettu huomioon kirkkojen yhteisen hengellisen perustan, hengellisen ekumenian ensisijaisuus kaikelle missiota ja ekumeniaa vahvistavalle toiminnalle.
– Heti aluksi puhutaan ”Jumalan sanan kuuntelemisesta ja yhteisestä rukouksesta”. Painotetaan toimivan vuorovaikutuksen luontevuutta ja tärkeyttä ja selkeytetään otsikkotasolla sitä, miten yhdessä toimitaan Euroopan hyväksi kirkkojen yhteistyön mutta myös uskontojenvälisen dialogin kautta, Karttunen sanoo.
– Lisäksi luetellaan ajankohtaisia eurooppalaisia teemoja, joissa tarvitaan kirkkojen panosta: rauha, luomakunnan varjelu, siirtolaisuus ja turvapaikanhakijat, uudet teknologiat ja digitalisaatio sekä Euroopan ja muun maailman välinen suhde.
Teologinen perusta ykseydelle uskossa Kolmiyhteiseen Jumalaan on Karttusen mukaan sanoitettu aiempaa selvemmin ja ekumeeniseen yhteistyöhön todistuksessa ja palvelussa kannustetaan kaiken kaikkiaan aiempaa rohkeammin. Evankeliumi ymmärretään uudessa versiossa kokonaisvaltaisesti sanoina ja tekoina, koko ihmistä ja luomakuntaa koskettavana sanomana. Antisemitismin vastainen toiminta on nostettu aiempaa enemmän esiin suhteessa juutalaisuuteen sekä abrahamilaisten uskontojen dialogin tärkeyttä.
– Vaikuttaa siltä, että tämä paperi pyrkii entistä vahvemmin ottamaan ohjenuoraksi vuoden 1952 Lundin Faith and Order -kokouksessa muotoillun niin sanotun Lundin periaatteen, jonka mukaan “kristittyjen tulisi toimia yhdessä kaikissa asioissa paitsi niissä, joissa syvät vakaumuksen erot pakottavat ne toimimaan erillään.”
CHARTA OECUMENICA on nyt lähes 25-vuotias. Millä tavalla se on tänä aikana palvellut sen maanosamme kirkkoja?
Karttusen mukaan se on luonut tietyllä tavalla pohjaa yhteiselle näylle ajatellen ekumeenista kanssakäymistä Euroopan instituutioiden eli Euroopan parlamentin, komission ja Euroopan neuvoston kanssa.
– Euroopan kirkkojen konferenssi on voinut sanoittaa sen pohjalta kirkkojen tärkeinä pitämiä näkökulmia ja soveltaa sitä vaikuttamistyössään. Kansalliset kirkkojen ekumeeniset neuvostot ovat voineet CE:n pohjalta muotoilla omia visiopapereitaan, Karttunen arvioi.
Suomessa Ekumenian hyvät tavat -julkaisu sai Karttusen mukaan osaltaan innoitusta Charta Oecumenica-prosessista.
– Etenkin uskontojenvälisen dialogin rakentamisessa vuoden 2001 kaksoistorni-iskujen jälkeen Charta Oecumenica on ollut tärkeä visiopaperi sekä luottamuksen vahvistaja siihen, että kirkot pyrkivät laajapohjaiseen ekumeeniseen yhteistyöhön ajatellen kirkkojen elämän eri osa-alueita ja eurooppalaista yhteistyötä laajemminkin. Keskeistä on rohkaisu yhteistyöhön yhteisen mission ja uskon pohjalta, Tomi Karttunen sanoo.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä