Olin 25 vuotta sitten kirkossa isäni hautajaisia seuraavana päivänä. Kyseessä oli niin kutsuttu kiitoskirkko, jossa kuulisimme isän nimen hautaan siunattujen joukossa. Äitini kanssa lähdin ehtoollispöytään ensimmäisten joukossa. Suuri joukko sisaruksiani jäi vielä penkkiin. Olimme murheen vallassa. Saimme äidin kanssa öylätit ja kohta viinin, mutta viiniä juodessaan äitini huomasi, että hän ei ollut muistanut syödä leipäänsä.

”Huijako mie en muistanut tuota kakkoa syä”, hän kuiskasi mulle paksulla tornionjokilaakson murteella ja tuijotti öylättiään. Purskahdimme hillittömään nauruun. Äiti nauroi alttarille polvistuneena, niin että selkä hytkyi ja tärisi. Vihdoin saimme koottua itsemme ylös ja, kun käännyin kohti seurakuntaa, näin, että sisareni itkivät valtoimenaan.

Äiti nauroi alttarille polvistuneena, niin että selkä hytkyi ja tärisi.

Sisaret olivat nähneet vain meidän tärisevät selkämme ja olivat tietysti ymmärtäneet, että me olimme murtuneita alttarilla. Jotenkin saimme koottua äidin kanssa itsemme ja käännyimme seurakuntaan päin. Vieläkin nauratti. Siskot niistivät nokkansa ja tuijottivat minua raivostuneesti. Isän hautajaiset olivat eilen!

”Mie kuule tunsin semmosen ihmeellisen ilon”, äiti selitti ja pelasti nahkani. ”Isä varhmaan lähätti sen taihvaasta.”

Tätä lausetta olen miettinyt jatkuvasti. Isä lähettää ilon, ehkä lähetykseen osallistuu hänen lisäkseen joskus myös Osmo-isä, mutta ilon täytyy olla taivaallista perusteiltaan.

Uskon siis, että äiti koki taivaallista iloa, mutta ymmärrän myös, että kun tunteet ovat herkällä, sisuksista voi pulpahtaa yllättäen itkun sijasta nauru. Tämä on auttanut minua, kun ihmiset hautajaisissa kokevat outoja reaktioita. Kun muistotilaisuudessa naurunremakat ovat nolostuttaneet omaisia, olen pappina lohduttanut muistuttamalla, että ilo sopii kaikkeen elämään, varsinkin siihen, joka on vaikeaa.

TIEDETÄÄN, että nauraminen tuottaa kehoon samoja mielihyvähormoneja kuin esimerkiksi urheilu. Nauraessa elimistön toiminta tehostuu, saa enemmän happea keuhkoihin, ja myös kehon kyky taistella sairauksia vastaan paranee. Viktor Riissanen on koonnut kirjaan Ilo syvällisiä näkökulmia tähän aiheeseen. Bysanttilainen munkki Johannes Klimakos otti käyttöön termin kharmolype, mikä tarkoittaa iloista ja ilontäytteistä surua. Kharopoion penthos puolestaan merkitsee iloa tuottava surutyötä.

Kun arkkimandriitta Saharov seurasi erämaaisiä, hän saattoi todeta, että samassa sydämessä asuvat merkillisellä tavalla yhdessä syvä, vahva rauha ja ilo kaikesta. Samalla läsnä oli ”ihmiskunnan tragediaa myötäilevä hengen suuri kärsimys”.

Kirkkoisät ovatkin ajatelleet, että ilon ja surun mysteeri on jotakin sellaista, jonka voimme oppia tuntemaan, kykenemättä sitä ratkaisemaan.

”Ilon ja kärsimyksen yhteydestä, koska se on totta, puuttuu kaikki romantisoitu hehkutus ja mielenpalo. Suru, jonka ihminen kokee, on elämää uudistava voima.”

ILO SAATTAA ASUA myös luonnossa. Asuimme Oulussa keskellä kaupunkia. Yhtenä päivänä luonto lahjoitti meille ihanan näyn. Variksenpojat laskivat liukumäkeä peltisellä katolla. Ensin ajattelimme, että he liukastuivat ja liukuivat katonreunalle vahingossa, mutta mitä vielä. He lennähtivät aina uudelleen harjaan ja laskivat mäkeä. Nauroimme mieheni kanssa ääneen.

Yhtenä päivänä luonto lahjoitti meille ihanan näyn. Variksenpojat laskivat liukumäkeä peltisellä katolla.

Me katsomme norppaliveä, sääksiliveä ja kissavideoita, koska me tajuamme, että ilo asuu erityisesti eläinten maailmassa. Sen ilon äärelle täytyy osata pysähtyä.

Raamatussa on paljon tilanteita, joissa jopa luonto itse iloitsee. ”Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.” (Jes. 55:12)

Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle, on sanonut libanonilainen runoilija Kahlil Gibran. Hänen elämää ymmärtävissä teksteissään luonto kuvaillaan ihmisen kanssa vuorovaikutukseen kykeneväksi ilon lähteeksi.

LAPSEN ILO ON syvällinen asia. Se liittyy luovuuteen, rakkauteen, aitouteen. Kirjailija Tito Collianderin mielestä ”pikkulapsen leikkiessä ilmapalloineen silmät täynnä valoa, täynnä iloa, tunsin kuin hetkeksi saaneeni yhteyden rakkauteen, joka käsittää kaiken luodun”.

Lapsen ilo on toivoa, hetkessä elämistä ja rohkeutta yhtä aikaa.

Ilo voi olla myös ilon muistelua. Olin vierailulla palvelukodissa. Meidän oli tarkoitus puhua ilosta. Monet muuttuivat vähän hämmentyneen näköiseksi. Ehkä heistä tuntui, että iloa ei juuri sillä hetkellä arkielämästä löytynyt.

Eräs vanha rouva otti puheeksi taannoisen, vuosikymmeniä sitten kokemansa Kilimanjaron matkan. Hän kuvaili niin elävästi huipun lähellä olevan tasanteen ja siitä näkyvän liikuttavan kauniin maiseman, että olimme hetkessä kaikki täynnä iloa.

Luovuus liittyy iloon. Luova ihminen uskaltaa ilmaista itseään vaikka tanssin, maalaamisen, musiikin tai näyttelemisen kautta, ja se tuo paljon iloa maailmaan. Papin työn perusta on vastaansanomattomasti kuvailtu roomalaiskirjeessä. ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”

Siirto saman päivän aikana kasteesta häiden kautta hautajaisiin on mahdollista tämän lauseen vuoksi. Papin yhtä tärkeä tehtävä on iloita kuin surra. Pääsiäisen evankeliumissa, ilon syntymäkodissa, pelko, pelkääminen, mainitaan monta kertaa. Ilo on vakava asia. ”Ilo, joka ei ole hauskuutta”, kuvaili eräs ortodoksipappi suuren ilon laatua viime keväänä radion aamuhartaudessa.

Tito Colliander on sanonut, että pieni ilo on se, joka voidaan riistää ihmiseltä, Suuri ilo ei ole riistettävissä, se säilyy ja kasvaa.

Unessa näen lähteen syvällä maassa, kirkkaan lähteen, ja kerron kaikille. että tämä on ilon olemus. Ilo ei ole ihmisen puistoon asentama suihkulähde, senkin siinä unessa väelle julistan, vaan ilo on nimenomaan syvällä maassa oleva lähde.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä