Entinen helluntaijohtaja Itävaltaan mentoriksi

klauskorhonenKlaus Korhonen aikoo palata nuoruutensa toiseen kotimaahan ”eläkevirkaan”.

– Itävallan helluntaikirkko on kutsunut minut pappien ja opiskelijoiden mentoriksi, Korhonen kertoo.

Mentoroinnin lisäksi Korhonen osallistuu juhlistustehtäviin ja toimii neuvonantajana ekumeenisissa asioissa.

Klaus Korhonen on nuoruudessaan työskennellyt kymmen vuotta Itävallassa seurakuntien istuttamisen parissa. Sen jälkeen helluntaikirkon asemassa on tapahtunut suuri muutos, mikä osaltaan on johtanut myös ekumeenisen osaamisen tarpeeseen.

– Silloin, kun perustimme sinne seurakuntia, tilanne katolisen kirkon ja vapaiden suuntien sekä protestanttisten kirkkojen välillä oli hyvin kireä. Nyt katolinen kirkko on avoimempi myös karismaattisia kirkkoja kohtaan, Korhonen kertoo.

– Olen todella innostunut ja kiitollinen siitä, että voin vielä eläkevuosina palvella.

Muutto Wieniin syyskuussa ja ansaittujen eläkepäivien työlle uhraaminen ei Korhosta hirvitä. Hän kertoo eläkeläisten aseman muuttuneen nykyaikana paljon aktiivisemmaksi.

– Keski-Euroopassa puhutaan nuorista senioreista, joilla tarkoitetaan vielä työkykyisiä eläkeläisiä. Monet kirkotkin ovat tajunneet, että eläkeläisissä on iso voimavara.

Suomeen jäävät lapset ja lapsenlapset toki mietityttävät, mutta nykyaikana välimatkat ovat pienempiä ja matka taittuu lentäen nopeasti.

Osaltaan Itävaltaa houkutteli Korhosen vaimonsa kanssa Romaniassa tekemä avustustyö. Itävallasta käsin avustusmatkat ovat helpompia kuin Suomesta.

– Kerjäläiskysymys on vain jäävuoren huippu, jonka alla näkyy vuosisatojen romanien alistaminen ja sortaminen, Korhonen sanoo.Koko romaniväestön ongelmien ratkaiseminen yhdellä kertaa ei ole mahdollista, mutta ihmisiä voidaan auttaa pienilläkin asioilla.

Korhosten tekemä avustustyö keskittyy lapsiin.

– Kun lapsille antaa ne oikeudet, jotka heille kuuluu, heistä kasvaa vastuuntuntoisia ihmisiä.

Korhonen kertoo, että vanhimmat lapsena apua saaneet ovat jo kasvaneet ammattiin ja rakentaneet omia vaatimattomia taloja.

– On koskettavaa nähdä se, kuinka lapset saatuaan edellytyksen koulunkäyntiin, saattavatkin olla parhaita luokallaan, vaikka heitä on pidetty koulunkäyntiin kelvottomana. 

Edellinen artikkeliKonttikirkko on siellä, missä seurakuntalaisetkin ovat
Seuraava artikkeliUimonen: Jokaisella oikeus tulla tai olla tulematta julkisuuteen

Ei näytettäviä viestejä