Voiko elokuva olla ilmestyessään liiankin ajankohtainen? Ohjaaja Klaus Härö ja tuottaja Ilkka Matila kertovat pohtineensa tätä kysymystä Ei koskaan yksin -elokuvan kuvausten ja tuotannon ollessa käynnissä.

Tammikuussa Suomen ensi-iltansa saava elokuva pohjautuu tositarinaan. Se kertoo Suomeen vuonna 1938 saapuneiden itävaltalaisten juutalaispakolaisten ja heidän auttajansa, kauppias Abraham Stillerin tarinan.

Suomen Valtiollinen poliisi Valpo luovutti marraskuussa 1942 natsi-Saksalle kahdeksan juutalaispakolaista. Höyrylaiva S/S Hohenhörn kuljetti heidät Tallinnaan, josta heidät vietiin Auschwitzin tuhoamisleirille. Vain yksi, Georg Kollman, selvisi sieltä hengissä.

Nykyaikaan elokuvan sitovat muun muassa sodan, pakolaisuuden ja pakolaisten aseman sekä antisemitismin ja ääriliikkeiden nousun teemat. Ohjaaja Klaus Härö korostaa, etteivät ajankohtaiset aiheet määritelleet päätöstä elokuvan toteuttamisesta. Tuotantoprosessit ovat yleensä pitkiä ja tässäkin tapauksessa kahdeksan luovutetun tarinan ajatuksellinen kehittäminen käynnistyi jo lähes 20 vuotta sitten.

Äidistä parhain -elokuvan tekemisen aikaan Härö ja Mattila kysyivät toisiltaan, mikä olisi aihe, josta haluaisi joskus elämässään tehdä elokuvan.

– Toisiltamme tietämättä olimme molemmat pohtineet samaa aihetta, maailmansodan aikaisia juutalaispakolaisten luovutuksia saksalaisille.

Sen jälkeen kaksikko teki tahoillaan monia elokuvia, mutta marraskuuhun 1942 tiivistyvä synkkä aihe säilyi ajatuksissa. Härö kertoo kasvaneensa ymmärrykseen, että Suomesta ei luovutettu juutalaisia Natsi-Saksaan. Hän kuuli luovutuksista opiskeluaikanaan ja luki Elina Suomisen (nykyisin Elina Sana) kirjoittaman historiakirjan aiheesta.

– Tuli petetty olo. Emmekö olleetkaan sellaisia hyviksiä, mitä meille oli sodan jälkeen uskoteltu?

Elokuvan käsikirjoitus muokkautui vuosien ajan Härön mielessä.

– Pohdinta oli jatkuvaa, muiden elokuvien tekemisen aikana ja niiden väleissä. Voi sanoa, että aihe ei vain jättänyt minua rauhaan.

EI KOSKAAN yksin perustuu vapaasti Rony Smolarin kirjoittamaan elämänkertaan Setä Stiller. Se sijoittuu muutamiin 1930-luvun lopun ja 1940-luvun sota-ajan vuosiin, mutta aikasiirtymänä nähdään myös kohtauksia 1970-luvun alusta.

Elokuva käynnistyy fiktiivisellä haastattelutilanteella. Nuori, Satu Tuuli Karhun esittämä journalisti tapaa Ville Virtasen näyttelemän vanhan Abraham Stillerin ja kyselee tältä juutalaisten kohtaloista sota-aikana.

Stiller on elokuvan keskushenkilö, suomenjuutalainen kauppias ja hyväntekijä. Moniin eri suuntiin verkostoituneena hän pystyi tosielämässäkin vaikuttamaan paljon siihen, ettei ihmisluovutuksia suuremmassa mitassa saksalaisille päässyt tapahtumaan.

Apunaan Stiller, jonka pojanpoika on tunnettu toimittaja Ruben Stiller, käytti hallituksessa istuneita poliitikkoja, SDP:n Väinö Tanneria ja K.A. Fagerholmia.

Ilkka Matila kertoo tuottaneensa paljon elokuvia, kuten Rukajärven tie (1999), Äideistä parhain (2005) ja Ikitie (2017), jotka voidaan nähdä eräänlaisina kansakunnan traumaattisten hetkien terapiasessioina.

– Ei koskaan yksin menee samaan kategoriaan. On vaikea uskoa, että sivistysvaltio Suomessa oli valtaa pitäviä, joille aate, ideologia tai pyrkimys kohota hierarkiassa meni näin selkeästi ihmisarvon edelle.

Elokuvassa Kari Hietalahden upeasti esittämä Valpon päällikkö Arno Anthoni sekä Carl-Kristian Rundmanin esittämä sisäministeri Toivo Horelli päättelevät voivansa rakentaa itselleen loistavan tulevaisuuden Saksan hallitsemassa tulevassa Euroopassa, mikäli onnistuvat liehittelemään natseja juutalaisluovutuksilla. Molemmat historian hahmot on myöhemmin todennettu antisemiiteiksi.

– Emme tiedä mitä ihmiset ovat todella keskustelleet, mutta on aivan mahdollista, että jotain tällaista on keskusteltu. Ihmisillä on taipumus opportunismiin, haistelemaan tuulia mihin suuntaan maailma on milloinkin menossa. Sen mukaan pyritään sitten toimimaan, oman edun edistämisen nimissä.

Matila pohtii maailman näyttäytyvän pelottavan samanlaisena elokuvassa ja nykyajassa. Hamasin hyökkäys israelilaisia siviilejä vastaan tapahtui kuvausten ollessa käynnissä.

– Totta kai se vaikutti tunnelmaan, sillä meillä oli elokuvan työryhmässä muiden uskontokuntien ja uskonnottomien lisäksi myös juutalaisia näyttelijöitä mukana. Historia tuli välillä liiankin liki nykyaikaa.

KLAUS HÄRÖN mukaan elokuvan sydän on Suomen Lappiin sijoittuva kohtaus. Siinä Abraham Stiller tulee tervehtimään saksalaisten sotilaallisesti hallitsemaan Sallaan työleirille komennettuja juutalaisia.

Kohtaus on kuvattu Virossa, aivan saksalaisten toisen maailmansodan aikaan perustaman keskitysleirin vieressä.

– Tuo kohtaus on ainoa, joka on ollut mukana alusta saakka, jokaisessa käsikirjoitusversiossa. Se kertoo siitä, miten vahva sen asetelma on.

Kohtaus on absurdi, sillä Saksan armeijan upseeri uhkaa siinä Suomen kansalaista Abraham Stilleriä aseella, Suomen maaperällä, vierasmaalaisten pakolaisten ihmetellessä tapahtumaa vieressä.

– Se kuvaa Suomen omituista asemaa Saksan liittolaisena sodan aikana ja sitä, miten kummalliseen tilanteeseen Suomen juutalainen Stiller ja Itävallasta tulleet pakolaiset olivat joutuneet, Härö kertoo.

Toinen ydinkohta sijoittuu Berliiniin. Valpon Arno Anthoni asioi upeassa salissa flyygelillä klassista musiikkia soittavan, Gestapon päällikkö Heinrich Müllerin luona.

– Pienen maan edustaja pokkuroi surutta suurvallan herraa. Suurissa ympyröissä suomalainen kutistuu kutistumistaan ja suostuu edistämään holokaustia omalta osaltaan. Kari ”Hissu” Hietalahti näyttelee sen tavattoman upeasti, kehaisee Härö.

Syvimmiltään Ei koskaan yksin -elokuvassa on Härön mukaan kyse juutalaiskristillisen maailmankuvan syvimmästä käskystä: tee lähimmäiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän.

– Meillä on Suomen sota-ajalta monta ylevää sankaritarinaa, mutta myös asioita, kuten pakolaisten kohtelu, joita pidettiin pitkään pimennossa.

Härö toivoo elokuvan herättävän ajatuksen, ettei ääriliikkeiden, tulevat ne sitten oikealta tai vasemmalta, edessä pidä antaa periksi.

– Meidän on toimittava uskomme ja vakaumuksemme mukaan, myös silloin kun elämme kansakunnan vaikeita kriisiaikoja.

Ei koskaan yksin. Ohjaus Klaus Härö. 85min. Elokuvateattereissa 17.1.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä