Tampereen ydinkeskustan vilinän jälkeen vehreän puiston keskellä sijaitseva Aleksanterin kirkko tuntuu rauhan paratiisilta.

Kirkon sisällä yleisö on kokoontunut kuulemaan Tampereen seurakuntien järjestämän Juuret ja siivet -ekofestarin ensimmäisiä puheenvuoroja. Tilaisuuden tavoitteena on tutkia ihmisen ja muun luonnon välistä kumppanuussuhdetta eri näkökulmista.

Useampikin paikallaolija on aloittanut päivänsä pyhiin- tai luontovaelluksella, joita on ollut hyvin monenlaisia. Kirkossa kuulemme, että kokemukset ovat olleet voimauttavia.

SEURAAVAKSI SIIRRYN Aleksanterin kirkon viereiseen puistoon, jossa on alkamassa aika villiltä tuntuva ohjelmanumero. Sellisti Juho Kanervo soittaa puille ja myös yhdessä niiden kanssa.

Selloaan virittäessä Kanervo kertoo, että soitto tapahtuu täysin improvisoiden.

– Haluan tällä saada ihmiset havaitsemaan, että hallitsematon ja kaaosmainen luonnon resurssien tuhlaaminen vähenisi.

Kun Kanervo aloittaa soittamisensa puiden katveessa, väkeä kerääntyy ympärille. Sellistin pariksi saapuu kirjailija-ohjaaja Juha Hurme, joka lukee eläytyen Eeva Kilven runoja.

Tunnelma tiivistyy ja yleisö lähtee innokkaasti mukaan. Taas kerran todentuu se, että taiteen keinoin on saavutettavissa nopeastikin voimakas tunnetila.

Ympäristötunteiden kanavoiminen viisaaksi ja hyvin monenlaiset tahot mukaan ottavaksi toiminnaksi lienee se yksi avainkysymys.

Sellaisilla uskonnoilla on
tapana hävitä, jotka eivät kykene
antamaan vastauksia
oman aikakauden
keskeisiin kysymyksiin.

EKOFESTARIEN LAUANTAIPÄIVÄN päätapahtuma on Luomakunta kumppanina ja subjektina -keskustelutilaisuus. Sen avauspuheenvuoron on tullut pitämään kansanedustaja Anna Kontula. Hänen uusin kirjansa Miten ajattelemme kun maailma loppuu? käsittelee muun muassa ekoteologisia kysymyksiä.

Kontula kertoo Kotimaalle olevansa ilahtunut siitä, että evankelis-luterilainen kirkko järjestää ekofestarien kaltaisia tapahtumia.

– Kirkot suhtautuvat kasvavalla intensiteetillä siihen, että myös niiden toimenkuvaan kuuluu määritellä ihmisen ja muun luomakunnan välistä suhdetta uudelleen.

Kontulan mukaan olemme tällä hetkellä aikakausien murroksessa. Aikaisemmin kristinusko on osoittanut ”balettitanssijan joustavuutta” siinä, että se on tavallaan kyennyt sopeuttamaan omaa toimintaansa uudenlaiseen tilanteeseen.

– Mutta kun katsoo kirkon asiakirja-aineistoa tai sen tuottamaa epämuodollisempaa kirjallisuutta, niin juuri mitään ekoteologista pohdintaa ei löydy. On lähinnä ohjeita kierrätyksen ja hyvään metsänhoitoon, Kontula haastaa.

Hän näkee ekokatastrofissa olevan lopulta kyse myös kristillisten kirkkojen omasta henkiinjäämisestä.

– Sellaisilla uskonnoilla on tapana hävitä, jotka eivät kykene antamaan vastauksia oman aikakauden keskeisiin kysymyksiin.

KONTULAN PUHEENVUORON jälkeen Aleksanterin kirkossa käynnistyy Luomakunta kumppanina ja subjektina -keskustelu.

Kontulan ja Hurmeen lisäksi aihetta pohtivat ekoteologi Pauliina Kainulainen sekä evoluutiobiologi Aura Raulo. Kainulainen arvelee, että luomakuntaa viljelemään ja varjelemaan pyrkivä tilanhoitaja ei nykyajassa enää riitä eettiseksi malliksi.

– Maailmankuvaamme muokkaamaan tarvitaan myös mystiikkaa ja pyhyyden tuntoa. Näin jokin voisi alkaa todella muuttua.

Pauliina Kainulaisen mukaan ympäristöteemat ovat mitä suurimmassa määrin pelastuskysymyksiä ja siten teologian ytimessä. Juha Hurme puolestaan hauskutti yleisöä kertomalla tavanneensa niin kivoja ekoteologeja, että ”tekisi mieli liittyä kirkkoon”.

Tehtävämme on kuulla myös
sitä evankeliumia, jota muut luodut
meille julistavat.

ILTAPÄIVÄN AIKANA kirkkoon on saapunut ruskeisiin huppareihin pukeutuneita ihmisiä. He kuuluvat fransiskaanien kolmanteen sääntökuntaan. Juuret ja siivet -ekofestareihin sisältyi useita fransiskaanien tapahtumia, joilla muistettiin pyhän Franciscuksen kuoleman 800-vuotispäivää.

Sääntökuntaan kuuluva raumalainen Maria King kertoo, että fransiskaanien mukaan ihminen ei ole erillään muusta luomakunnasta.

– Oma missioni on elää iloisen kristityn elämää paljon vähemmillä resursseilla. Emme mieheni kanssa omista muuta kuin asuntomme irtaimiston, kirjoja ja työkaluja.

Yhdessä asiassa King myöntää tekevänsä ympäristösyntiä. Hän joutuu aina toisinaan lentämään Englantiin fransiskaanien kokouksiin.

– Yritän koko ajan keksiä jotain parempaa ratkaisua kuin lentäminen.

EKOFESTARIA TOTEUTTAMASSA ollut Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Riikka Mattila ajattelee seurakunnan käsittävän paljon muutakin kuin sen alueella asuvat ihmiset.

– Tehtävämme on kuulla myös sitä evankeliumia, jota muut luodut meille julistavat. Se taas auttaa meitä kuulemaan Jumalaa.

Mattila näkee tärkeänä sen, että erilaisia ihmisiä kerääntyy yhteen Juuret ja siivet -ekofestarin kaltaisiin tapahtumiin.

– Monilla tahoilla on syvää ymmärrystä ja motivaatio toimia, jotta pääsemme eteenpäin ilmastokriisin keskellä.

Ilmiselvästi aikailla ei kannata. Elämme viimeisiä hetkiä, jolloin vielä jotakin olisi mahdollista tehdä.

– Myös seurakunnilla ja teologialla on annettavaa ekokatastrofin keskellä, emme voi enää junnata paikoillaan, Riikka Mattila kiteyttää.

Lue myös:

Kirkko asetti ilmastotavoitteensa etujoukoissa – nyt sen saavuttaminen näyttää vaikealta

Kirkolliskokous otti kantaa seurakuntien metsänhoitoon − avohakkuita halutaan vähentää

Ilmoita asiavirheestä