Kuinka yksin pärjäävä ja riippuvuutensa kieltävä mies voi avautua tunteistaan Jumalalle, jos hän ei kykene siihen edes parisuhteessaan, kysyy Teemu Ratinen Embodied Religion -tutkimushankkeen blogissaan.
Uskonnollisen miehen kriisi -kirjoituksessaan Ratinen liittää yhteiskunnassa käydyn mies-keskustelun kirkossa käytyyn tasa-arvokeskusteluun ja huoleen kirkon naisistumisesta.
”Miehistä kannettu huoli kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä, kuinka uskonto ja sukupuoli kytkeytyvät toisiinsa. Vaikka pintatasolla näytetään keskustelevan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, todellisuudessa keskusteluissa määritellään jatkuvasti sitä, millaista on olla mies”, Teemu Ratinen kirjoittaa.
Ratinen väittää, että kaiken kirkollisen tasa-arvokeskustelun ytimessä näyttäisi lopulta olevan miehen suhde Jumalaan.
”Kun Jumalaa on viime vuosikymmenien psykologisoitumiskehityksen myötä käyty ymmärtämään yhä enemmän terapeutinkaltaisena tukijana ja ymmärtäjänä, joutuvat juuri miehet suurten kysymysten eteen. Kuinka yksin pärjäävä ja riippuvuutensa kieltävä mies voi avautua tunteistaan Jumalalle, jos hän ei kykene siihen edes parisuhteessaan? Ei kenties ole sattumaa, että tutkimusten mukaan juuri miehet muodostavat enemmistön fundamentalistien ja ateistien joukossa.”
Lue myös: