Ei joulua etteikö kapellimestari Olof Boman olisi johtanut Bachin jouluoratoriota tai Händelin Messiasta – Nyt hän valmistautuu ensimmäiseen messuunsa

Kansainvälisen uran luonut kapellimestari Olof Broman vihittiin papiksi Lundissa kesäkuussa 2023. Kuvassa hän on Asarumin kirkossa Blekingessä Ruotsissa. Kuva: Kaj Aalto

Opiskellessaan kirkkomusiikkia Piitimen musiikkikorkeakoulussa Olof Boman halusi kokeilla orkesterin johtamista. Hän ilmoittautui Taalainmaalla pidettävälle kurssille, jossa opettajana oli muuan Jorma Panula. 19-vuotias Boman sijoitettiin aloittelijoiden ryhmään. Kesäkurssin viimeisenä päivänä aloittelijatkin saivat johtaa orkesteria konsertissa. Konsertin jälkeen Paunula tuli yllättäen nuoren Bomanin luokse ja puhutteli häntä lyhyesti, mutta ytimekkäästi.

– Kuule, sinun pitäisi hakea kapellimestariluokalle, hän sanoi ja käveli pois. Sehän oli kuin itse Jumala olisi puhunut, koska arvostin häntä suuresti.

Olof Boman haki kapellimestariluokalle Tukholman musiikkikorkeakouluun ja pääsi. Niinpä kirkkomusiikki sai jäädä.

Kun sitten kapellimestariuransa huippuvuosina yli 20 vuotta myöhemmin Olof Boman kuuli sisäisen äänen, oli toisen kutsumuksen aika.

– Eräänä aamuna kiivaan ja vaikean oopperaprojektin keskellä Bremenissä heräsin täydelliseen rauhaan ja päässä oli vain yksi ajatus: ainahan minusta voisi tulla pappi.

Kesällä 2018 hän lähetti hakemuksen Lundin yliopiston teologiseen tiedekuntaan.

OLOF BOMAN varttui kirkon helmassa Pohjois-Ruotsissa. Hänen vanhempansa olivat aktiivisia seurakuntalaisia Ruotsin kirkon EFS-herätysliikkeen piirissä. Poika lauloi seurakunnan lapsikuorossa ja nuorisokuorossa. Hän aloitti pianonsoiton varhain.

– Adventin aika on intensiivistä kirkossa. Muistan elävästi miten ensimmäisenä adventtina isällä oli puku päällä ja mentiin kirkkoon. Muuten hän ei pukua pitänyt. Kuorot lauloivat ja oli suuren juhlan tuntu.

”Mitähän Jeesus ajattelisi? Onhan se hienoa, että vietätte syntymäpäivääni, mutta haloo! Pitäkää huolta elämästä ja toisistanne!”

Adventti on odotusta, mutta nykyään joulun odotukseen liittyy Bomanin mukaan myös vaatimuksia ja levottomuutta, kun niinä harvoina vapaapäivinä kaiken pitäisi olla täydellistä ja ihanaa.

– Toivon että kirkossa voisimme jotenkin auttaa, että olisi tilaa elämälle myös silloin, kun kaikki ei ole ihanaa ja täydellistä.

Boman myöntää rakastavansa kauneutta, konsertteja, tunnelman luomista ja koristelua. Ulkoiseen panostamista. Mutta monet viettävät joulua yksin, toisilla on ehkä ensimmäinen joulu ilman puolisoa tai sukujen ongelmat nousevat pintaan.

– Mitähän Jeesus ajattelisi? Onhan se hienoa, että vietätte syntymäpäivääni, mutta haloo! Pitäkää huolta elämästä ja toisistanne!

ENSIMMÄINEN JOULUNAIKA pappina on Olof Bomanille aivan erityinen. Hän iloitsee siitä, että hänelle on jouluksi järjestetty paljon töitä. Sekä ensimmäinen adventti että jouluyön messu ovat hänen heiniään.

– Adventti on myös paaston aikaa, valmistautumisen aikaa, traditio, jota ei oikein muisteta painottaa Ruotsin kirkossa. Aavistan kuitenkin, että se olisi tulossa takaisin.

Ruotsissa pyhiinvaeltajien pappina toiminut Emma Audas tapaa sanoa, että olemme huonoja paastoajia ja huonoja juhlijoita.

– Siinä on viisautta, Boman säestää.

– Tarvitsemme sekä paastoa että juhlaa. Jos toinen jää pois, tasapaino järkkyy. Välillä on hyvä hiljentyä ja pidättäytyä, sitten nauttia juhlasta.

Jumalanpalvelus kokonaisuutena on Bomanille taideteos, joka avaa ikkunoita Jumalan salaisuuksiin.

– Jumalanpalveluksen juuret ovat syvällä liturgiassa. Näin avaamme portteja Jumalan salaisuuksiin, rakkauden luokse, oman alkuperämme ja päämäärämme ymmärtämiseen ilman että sanomme: tässä on se portti.

Pappina Broman voi kuitenkin vain valmistella, avata portteja ja jättää sitten kaiken Jumalan käsiin ja luottaa Pyhään Henkeen.

YMPÄRI MAAILMAA orkestereita johtaessaan Olof Boman kaipasi älyllisiä haasteita. Hän koki työnsä vain projektista toiseen etenemiseksi ja ihmisten viihdyttämiseksi. Koskaan ei oikein ehditty pohtia syntyjä syviä. Vaikka hän silloin tällöin koki musiikin voiman, joka puhutteli suorastaan jumalallisen kosketuksen tavoin, se ei riittänyt.

– Musiikissa itsessään on jotain erityistä, siinä voi kohdata Jumalan. Kirkon työntekijöinä voisimme sanoa useamminkin ihmisille, että katso, on olemassa enemmän. Ja tässä Jeesus tulee mukaan kuvaan.

”Luther puhuu yleisestä pappeudesta. Ei ole sen hienompaa olla pappi kuin suutari. Hienoa on se, että tietää olevansa oikeassa tehtävässä.”

Haasteita hän todella sai aloittaessaan uskontotieteen opinnot Lundin yliopistossa. Hän opiskeli työnsä ohella. Boman kertoo hetkestä Reykjavikissa, jossa hän valmistautui konserttiin pianisti Vikingur Olafssonin kanssa.

– Ennen konserttia sain Lundin yliopistosta viestin, jossa minut hyväksyttiin opiskelemaan.

Boman sai kirjallisuusluettelon sekä pakollisten luentojen ja tenttien päivämäärät. Vaikka loppuvuodelle oli paljon ohjelmaa, kaikkina pakollisina päivämäärinä kalenterissa oli tyhjää ja hän olisi kotona Malmössä.

– Jälkeenpäin ajattelin, että tämä oli merkki. En kuitenkaan kertonut opinnoistani kenellekään puoleen vuoteen.

Boman tutkisteli asiaa sisimmässään kuin Maria aikoinaan. Tuona aikana pappiskutsumus vahvistui.

HELPPO MUUTOS ammatinvaihto ei suinkaan ollut. Boman koki päässeensä uransa parhaaseen vaiheeseen. Hän sai valita töitä ja oli taiteellinen johtaja musiikkitapahtumassa, jossa hänellä oli vapaat kädet luoda uutta, mahtava työryhmä ja kuitenkin riittävästi vapaata.

Lopulta pappiskutsumus vyöryi yli niin voimallisena, ettei hän voinut muuta kuin antaa sen viedä mukanaan. Teologiaa opiskellessaan Boman ihmetteli, miksei ollut löytänyt sitä aikaisemmin. Hän kuitenkin uskoo, että hänestä piti tulla pappi juuri nyt.

– Ja minun piti olla muusikko sitä ennen, koska olen aina elänyt kristittynä ja käynyt kirkossa sunnuntaisin. Messu on ollut minun hengitykseni, kun olen ollut töissä eri puolilla maailmaa.

Jumala kutsuu ihmisiä eri tavoin eri elämänvaiheissa. Jollekin kuuluu olla samassa tehtävässä koko elämä.

– Luther puhuu yleisestä pappeudesta. Ei ole sen hienompaa olla pappi kuin suutari. Hienoa on se, että tietää olevansa oikeassa tehtävässä.

– Nyt minun pitää olla tässä – pappina.

Arvokkain oppi kapellimestarin työkokemuksesta on se, miten tärkeätä on valmistautua kunnolla ja sitten päästää irti ja antautua yllätyksille. Oikeastaan on kysymys samoista asioista. Kapellimestari harjoittaa orkesteria, pappi valmistautuu lukemalla tekstejä, tapaamalla omaisia ennen häitä ja hautajaisia, valitsee musiikin yhdessä urkurin kanssa ja niin edelleen.

– Muistan kapellimestarina ne hetket juuri ennen konsertin alkua, kun kuulen orkesterin virittävän instrumenttejaan. Rakastin niitä hetkiä. Nyt tämä ei ole enää minun käsissäni, vaan on aika nauttia tehdystä työstä. Niissä tilanteissa olen aina luottanut Jumalaan.

Nyt se hetki on jumalanpalvelus. Pitää olla niin hyvin valmistautunut, että voi rentoutua ja antaa Hengen johdattaa.

KUKA?

  • Olof Boman, 50
  • Seurakuntapappi Ruotsin kirkossa
  • Juuri nyt opettelen papin työn rutiineja Asarum-Ringamålan seurakunnassa Karlshamnissa.
  • Rukoilen pyöräillessäni kuuden kilometrin matkan töihin.
  • Luen Karl Ove Knausgårdin romaania Aamutähti.
Edellinen artikkeliKirkko ja minä: Oopperalaulaja Aarne Pelkonen kertoo miten soitteli urkuja yömyöhään Rauman keskiaikaisessa kirkossa
Seuraava artikkeliJoulukaupungin ylle laskeutui varjo – Gazan sota vaikuttaa myös nuorten elämään

Ei näytettäviä viestejä