Yrjö Jylhä ja Tuonelan virta

Yrjö Jylhä oli raskaiden taisteluiden satuttama. Hänen JR 30:n komppaniastaan kaatui 22 Soinin pitäjän miestä yhdessä hyökkäyksessä, Koukkuniemen vastaiskussa, jonka hän oli saanut esimieheltään tehtäväksi.

Jylhä runoili talvisodan kokemuksensa Taipaleenjoella Kiirastuli-kokoelmaansa (1941). Hyökkäyksen raskaat tappiot painavat häntä, komppanian päällikköä, joka joutui antamaan hyökkäyskäskyn.
Runossa Rynnäkön jälkeen:

”He ryntäsivät äsken kuin myrsky ja ukkonen. Nyt turhaan kysyn, käsken, niin turhaan tiedän sen: He kaatuneet on lakoon ja jääneet syliin yön, kuin suistuneet ois vakoon he kesken peltotyön.

Viel äsken vieretyksin päin syöstiin, tulta päin; nyt yksin olen, yksin – te menneet, minä jäin. Nyt seison keskellänne kuin tuonen niittomies, mun jäätävä on tänne – vain huomiseen kenties.

Sain haavan – vähät tuosta, jos haavaa muut’ ei ois: se saakoon tyhjiin juosta, jos vain se levon tois. Mut teidät tuleen johdin, tuleen ja kuolemaan – sen vastatako tohdin, sen anteeksiko saan?”

Vainajat maan povesta lohduttavat ahdistuksen painamaa komppanian päällikköään:

”Et tehnyt, mitä tahdoit, vaan minkä määräksi sait, niin vähän itse mahdoit, sua johti julmat lait. Mut korkeammat voimat sun kanssas taistelee; pois heitä tuntos soimat ja työmme loppuun tee.”
_ _ _
Kuulin pari päivää sitten otteita Jylhän Kiirastulesta Rintamaveteraanien liittojuhlassa Veijo Rintakosken lausumana. Taustalla kuului TK-miesten nauhoittamia taistelujen ääniä – Osa juhlayleisöstä oli kuullut samoja taistelun ääni autenttisesti kesän 1944 torjuntataisteluissa.

Rintakoski oli saanut haltuunsa nuorena kersanttina vuosikymmeniä sitten kaksi savikiekkoa, josta 78 kierroksen nopeudella oli saatu ulos ainutlaatuista tallennetta ja siirretty digitaaliseen muotoon: hirvittävästä tykistökeskityksestä, ilmahyökkäyksestä ja käsiaseiden tulesta – kun TK-miehet ovat ojentaneet mikrofonejaan varren päässä ylös suojapoteroistaan keskellä putoilevia tykistön kranaatteja.
– – –

Jylhä oli veljensä luona uudenvuoden aaton aattona 1956 Kiirastuli oli avattuna työpöydällä Näky-runon kohdalta ja joitakin säkeitä merkitty lyijykynän viivalla.

”… Mut tänään murhe ahdistaa – en siihen syytä keksi, mut sydämeni tunnen vain niin oudon tuskaiseksi. Kohussa suuren kaupungin kuin vieras varjo kuljen, mua pakahduttaa hiljaisuus, kun kammioni suljen: en unta saa ja virun kuin kurja henkipatto – ja sitten on kuin verkalleen pois siirtyis seinät, katto.

Ja katso, halki sydänyön ja pakkashuurun takaa miesjoukko tarpoo, kohti käy, niin äänetön ja vakaa. Aseita vaill’ on sotilaat, vain asetakki yllä ja lumipuvuin riekaleet – ah, teidät tunnen kyllä: nuo kasvot tunnen parrakkaat, nuo posket savun syömät, nuo silmät, silloin hymyilleet, nyt jäykistyksen lyömät. Ja muistan, muistan tämän yön ensrynnäkkömme yöksi – se voiton raskaan meille toi, niin monet multiin syöksi. Mut miksi täällä – näinkö nyt mua noudatte jo hautaan vai vaaditteko tarttumaan mua jälleen kalparautaan.

Veli löysi runoilijan kylpyhuoneesta, missä tämä oli ampunut päälaukauksen FN-pistoolillaan.
_ _ _
Rintaman toisella puolella taisteli neuvostoliittolainen runoilija, Jevgeni Aronovitsh Dolmatovski, joka myös siirsi Taipaleenjoen taisteluiden tuntoja runoihinsa.

”Olen nähnyt ma jokia paljon, ja kaikkia muista en.
Mutta yksi on – Taipaleenjoki vain purosen levyinen.
On vaikeemp’ yli sen mennä kuin ylittää elämä …
On idässä jokia paljon, mutta raskaimmin aaltoaa,
vuo ikuisen Taipaleenjoen, joka purosta muistuttaa.”

Näistä kahdesta runoilijasta kertova ooppera kantaesitettiin Ilmajoella kymmenen vuotta sitten.
_ _ _
Samassa Rintamaveteraanien tilaisuudessa esiintyivät sodan jälkeisen sukupolven kirkkaimmat artistit – kuten niin monesti veteraanitilaisuuksissa muulloinkin – Eino Grön ja Katri Helena. Jälkimmäinen lauloi Juha Watt Vainion sanoittaman laulun, jota hän on esittänyt jo 55 vuotta:

”Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on.
Sen tavoitat, jos haluat
Vaik’ maa ois lauluton.
_ _ _
Kapea Taipaleenjoki oli Yrjö Jylhälle samalla Tuonelan virta. Se virtasi hänessä. Jylhä ei päässyt siitä yli elämän puolelle. Hänen sydämensä oli jäänyt kaatuneiden asetovereiden luo Taipaleenjoelle, kuoleman rannalle.

Ensi marras-joulukuussa noista taisteluista on kulunut 80 vuotta.

  1. Asun suuresti kunnioittamani Yrjö Jylhän muistopatsaan naapurissa Tampereen Amurissa. Patsas on pienessä puistokolmiossa Punakylän kupeessa.. Pari vuotta sitten osuin patsaalle yhtaikaa Jylhän perinnesuran kanssa, jonka pj piispa Pihkala laski patsaalle kukat..
    Olen esittänyt Jylhän runoja pitkän lausuja-urani aikana kymmeniä kertoja. Suosikejani ovat Tietysti Taipaleenjoki ja järkyttävä Kaivo,jonka uskaltauduin esittämään Mustasaaren kriminaalimileisairalanpoyilaille eräänä itsenäisyyspäivänä. Ylilääkäri oli vähän totinen…
    Jylhä sitten ei kestänyt vaan siis ampui irtsensä.

    • Selkokielinen uusinta:
      Asun suuresti kunnioittamani Yrjö Jylhän muistopatsaan naapurissa Tampereen Amurissa. Patsas on pienessä puistokolmiossa Punakylän kupeessa.. Pari vuotta sitten osuin patsaalle yhtaikaa Jylhän perinneseuran kanssa, jonka pj. piispa Pihkala laski patsaalle kukat.. Olen esittänyt Jylhän runoja pitkän lausuja-urani aikana kymmeniä kertoja. Suosikkejani ovat tietysti Taipaleenjoki ja järkyttävä Kaivo,jonka uskaltauduin esittämään Mustasaaren kriminaalimielisairalan potilaille eräänä itsenäisyyspäivänä. Ylilääkäri oli vähän totinen… Jylhä sitten ei kestänyt vaan siis ampui itsensä.

  2. Yllä oleva teksti on vakuuttava todistus siitä kuinka meidän ensimmäinen taistelumme on taistelu rauhan puolesta.

    Ne jotka ovat sodassa olleet mukana, heille ei sota loppunut koskaan. Jotkut kantoivat Jylhän tapaan hengissä selviytyjän syyllisyyttä ja itseään kuluttamalla tekivät hidastettuna sen minkä Jylhä teki radikaalisti ja muut henkiinjääneet olivat arpeutuneet toisin tavoin.

    Jos katastrofaalinen kriisi pääsee kehittymään, niin silloin olemme toisessa tilanteessa jossa tulee tehdä toisenlaisia arvioita. Mutta siihen asti, tässä ja nyt, rauhan puolustaminen , yllä olevista syistä, on tehtävä numero yksi .

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.