Tämän hetken suurin elossa oleva ikäluokka, vuonna 1963 syntyneet – johon itsekin kuulun – on nähnyt vajaassa kuudessa vuosikymmenessä ennen näkemättömän muutoksen. Agraari-Suomi on kasvanut maaltapaon ja teollistumisen kautta Hyvinvointi-Suomeksi. Sitten kahden laman kautta jälkiteolliseksi Informaatio-Suomeksi, jossa tulosta tehdään laittamalla ykkösiä ja nollia riviin.
Pelit tuovat rahaa ja urheilumenestystä, samalla kun pohjoismaiset hiihtolajit – kuten muutkin yksilölajit – hiipuvat. Yhä useammat elävät lähinnä tietoverkoissa. Huawei on jo tehnyt 5G-puhelimen, jonka valtava tiedonsiirto vaatii tukiaseman joka lyhtypylvääseen. Valtava tietokapasiteetti naulitsee nuoret paikoilleen. Sillä on jo tähän mennessä ollut huonoja vaikutuksia: netissä roikkuminen kasvattaa ylipainoa ja heikentää kuntoa, lisää syrjäytymistä ja varhaiseläkkeitä.
Lisääntyvät hyvinvointierot, kestävyysvaje ja velkaantuminen puhuvat siitä, että Hyvinvointi-Suomi on kääntymässä monien kohdalla Pahoinvointi-Suomeksi?
_ _ _
No, on tietotekniikalla myönteisiäkin vaikutuksia. Jos tietotekniikan kehitys nähdään ihmiskunnan tämän hetken keskeisenä muutosvoimana, voiko se tuoda muutoksen suurimpaan ongelmaan, luonnonvarojen liikakäyttöön ja erityisesti ilmaston lämpenemiseen?
_ _ _
Päivän Hesarissa (26.2.) psykologian tohtori Kia Aarnio kirjoitti mielipiteen otsikolla ”Ympäristölle vahingollisia elämäntapoja pitää muuttaa”. Hän toteaa, että ”ilmastoa lämmittävät valinnat ovat toistaiseksi olleet yhteisön kirjoitettujen tai kirjoittamattomien normien mukaisia.” Öljyn ja hiilen polttoon perustuva maatalous, teollisuus, asuminen ja matkustaminen ovat itsestään selviä normeja, välttämättömyyksiä. Entä kun välttämättömyydeksi tulee öljystä ja hiilestä luopuminen?
Voivatko normit muuttua nopeasti? Sisällä tupakointi tai turvavyön käyttö ovat muuttuneet muutamassa kymmenessä vuodessa hyväksytystä kielletyksi. Nyt luonnonvaroja kestämättömästi kuluttavan länsimaisen elämäntapamme pitäisi muuttua lyhyemmässä ajassa.
Normien muutoksen on oltava sen kaiken kattavuuteen nähden todella nopeaa. ”Luopuminen omista etuoikeuksista on vaikeaa, erityisesti kun näkee muiden toimivan ympäristön kannalta huonolla tavalla.” Muutosvauhti on tähän mennessä ollut täysin riittämätön.
_ _ _
Mikä tekisi muutosvauhdin riittäväksi? Pelkkä ympäristötietoisuus ei riitä. Konkreettinen pelko omien tai sukulaisten lasten elämänmahdollisuuksista voisi olla joillekin riittävä kannustin. Oman elämän jatkuminen olisi vielä parempi kannustin.
Entä mikä olisi riittävään muutokseen tarvittava mekanismi? Sitovat ja nopeat päätökset tulee tehdä valtioiden välillä – mitä enemmän luonnonvaroja kuluttavista valtioista on kyse, sitä tärkeämpää on niiden saaminen mukaan sopimuksiin. Kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat tuoneet esille tämän vaikeuden.
Samalla lisääntyy riski, että juuri nämä suurvallat optimoivat omia asemiaan ja jättävät itsensä rajoitusten ulkopuolelle – elleivät juuri näiden valtioiden asukkaat kärsi massiivisista helteistä, tulvista, hirmumyrskyistä, satojen menetyksistä, juomaveden puutteesta, maastopaloista tai ilmanlaadun romahtamisesta.
Ehkä silloin syntyy poliittista painetta lopettaa öljyn ja hiilen polttaminen tai rajoittaa makean veden kulutusta? Eikö suunta muutu, kuin luonnon katastrofien uhkan kautta – ase ohimolla?
_ _ _
Sopimuksiin perustuva, monenkeskinen maailmanjärjestys on parhaillaan rapautumassa. Se ei tiedä hyvää ympäristösopimusten kannalta. Itsekkyys ja vähenevien resurssien haaliminen lisääntyvät. Minun on myöskään vaikea nähdä, että suuria muutoksia saadaan aikaan nykyisen kaltaisen demokratian kautta.
Puolueet kosiskelevat äänestäjiä lupaamalla vaikka laskea polttoaineveroja. Mikä puolue menestyisi vaatimalla elintason laskua? Se on kuitenkin tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Voi siksi olla, että riittävien muutosten aikaansaaminen edellyttää sailasmaista, mielistelemätöntä virkamieshallintoa tai valistunutta yksinvaltiutta, mutta onko sellaista?
Vai olisiko riittävä muutos mahdollinen uskonnollisen heräämisen kautta? Sen kaltaisen heräämisen, jonka Jumala herättää?
En tiedä olenko ymmärtänyt mitään, mutta tietotekniikan kehityssuunta on minusta huolestuttava. Uusista tietokoneista puuttuu tiedon tallentamiseen liittyvät osat. Vanhoja tallenteita ei kohta voi hyödyntää, jos ei ole varautunut siihen. Kovalevyt pienenevät niin, ettei sinnekkään voi enää paljon tallentaa eli suunta on keskitettyyn pilvipalveluun ja sitä kautta kaikki asiamme ovat käsissä, josta emme itse asiassa tiedä juuri mitään.
Nyt olet Lauri, hiukan hakoteillä, jos väität että uusista tietokoneista puuttuu tiedon tallentamiseen liittyvät osat. Ns. tableteissa ei näitä kunnollisia tiedon käsittely- ja tallennuseväitä useinkaan ole, mutta ne soveltuvatkin paremmin puhtaaseen surffailuun, tiedonhakuun internetmaailmasta.
Kun puhutaan ihan ’oikeista’ mikrotietokoneista, niin kovalevytilaa on uusimmissa pilvinpimein ja lisäksi niihin voi paiskia kiinni vaikka irtokovalevyn. Tiedon pienimuotoiseen varmistukseen taas käy vaikka muistitikku tai vaikkapa cd-asema, jonka voi myös vaivatta liittää tietokoneeseen.
Toki nuo pilvipalvelut ovat Windowsin mukana tulleet miltei oletuksena mukaan myös älykännyköihin. Mutta käyttäjä voi toki määritellä, ettei pilvipalveluun automaattisesti tallenneta mitään.
Totta on se, että mitä enemmän kerromme itsestämme netissä ja mitä enemmän sallimme automaattitallennuksen vievän tietojamme pilveen, niin sitä enemmän on mm. hakkerointiriskiä. Mutta hallitsemme itse luomiamme omia tietoja, joten näiltä osin voimme aina riskiä hiukan pienentää.
Kehityksen suuntaa ei voi muuttaa. Se menee eteenpäin. Sitä eivät ohjaa puolueet, eikä demokratia, vaan kasvottomat markkinavoimat. Ihmisen luontainen halu ja tarve saada ; vähän enemmän. Vain diktatuurit ja niiden mukana tulevat sodat voivat kehitystä viedä reilusti takaisinpäin. Usko demokratiaan on selvästi katoamassa maailmalla. Joten ehkäpä piankin pääsemme eroon markkinavoimien hallinnasta.
Pekka Pesonen :”Joten ehkäpä piankin pääsemme eroon markkinavoimien hallinnasta.”
Miten hillitä ns. syntisektorin globaalin kaupan ja sijoitustuottojen kasvamista? Asekauppa ja ns. aikuisviihde kuuluvat tilastojen kärkituotteisiin liikevaihtonsa ja sijoitustuottojensa osalta ja esim. ydinaseiden johtavia maita ovat USA ja Venäjä, jotka omistavat 92% maailman ydinaseista ja ovat uusimassa arsenaaliaan.
”Kasvottomista markkinavoimista” tuli mieleen työeläkeyhtiöt, jotka eivät maksa veroja Suomeen. Ymmärrettävästi ne haluavat maksimoida sijoittamiensa verojen tuoton eläkkeiden maksun varmistamiseksi ja työeläkemaksujen nousun ehkäisemiseksi. Yli 60% varoista on sijoitettu veroparatiiseihin. Valvooko finanssivalvonta sitä, että veroparatiiseissa varoja ei sijoiteta esim. ihmisoikeuksia rikkovaan yritystoimintaan tai tuottoja saada aggressiivisesti veroja välttelevistä veroparatiisiyhtiöistä?
Palaan vielä kysymykseen, mikä saisi suurvallat nopeasti kääntämään tuhoisan kehityksen suuntaa, kun koko luomakunta odottaa huoaten Jumalan lasten ilmestymistä (Room 8:19)? Mikä käänsi Egyptin faraon päästämään Israelin lapset vapaiksi? Sammakot, paarmat, heinäsirkat, Niilin veden muuttuminen vereksi, pimeys ja lopulta esikoisten kuolema. Kovia lääkkeitä.
Sama tilanne on kirkollammekin. Alamäki on kaikkien tiedossa, mutta valtaa ei haluta jakaa seurakuntalaisille, jotta he voisivat ryhtyä paikkaamaan sitä vajetta, jonka työntekijöiden väheneminen toiminnalle aiheuttaa. Vuosia on asia tiedetty, mutta mitään konkreettista ei ole saatu aikaan. Käytännössä mennään eteenpäin ”vanhoilla saappailla”. Ikään kuin ei mitään ongelmaa kirkolla olisikaan.
Sama koskee ilmastonmuutostakin. Kirkko aikoo käyttää valtavasti varojaan hiilineutraaliuden saavuttamiseen. Uskoen, että sillä on suuri vaikutus maailmanlaajuisesti. Oikeasti sillä ei ole mitään muuta vaikutusta, kuin mielikuva kirkosta, joka kantaa vastuunsa. Todellisuudessa hiilineutraalius merkitsee kirkolle vain varojen tuhlausta. Pelkillä mielikuvilla ei muutoksia saada aikaan.
Minun mielestäni hiilineutraalilla kirkolla on merkitystä suunnan näyttäjänä. Ilman konkreettisia toimia kirkon puhe ilmaston puolesta olisi onttoa.
Kasvottomista markkinavoimista” tuli mieleen työeläkeyhtiöt, jotka eivät maksa veroja Suomeen. Ymmärrettävästi ne haluavat maksimoida sijoittamiensa verojen tuoton eläkkeiden maksun varmistamiseksi ja työeläkemaksujen nousun ehkäisemiseksi. Yli 60% varoista on sijoitettu veroparatiiseihin. Valvooko finanssivalvonta sitä, että veroparatiiseissa varoja ei sijoiteta esim. ihmisoikeuksia rikkovaan yritystoimintaan tai tuottoja saada aggressiivisesti veroja välttelevistä veroparatiisiyhtiöistä.
Työeläkeyhtiöt ovat eläkevarojen hallinoijia ja vapautettu kokonaan tuloveroista. Siksi niillä ei ole mitään syytä sijoittaa veroparatiiseihin. Työeläkeyhtiöt eivät ole tehneet – eivätkä tule koskaan tekemään voittoa. Kyse on eläkevarojen hallinnoinnista varojen ollessa 200 mrd ja vastuiden (velan) ollessa 700 mrd. Väite, että 60 % olisi sijoitettu veroparatiiseihin ei pidä paikkaansa, ellei mm. Suomea pidetä veroparatiisina.
Alkuun oli siis lainattu Höltän kommentti, jota siis kommentoin.
silja hyvärinen :”Työeläkeyhtiöt ovat eläkevarojen hallinoijia ja vapautettu kokonaan tuloveroista. Siksi niillä ei ole mitään syytä sijoittaa veroparatiiseihin.”
https://www.talouselama.fi/uutiset/kommentti-tiesitko-taman-sinunkin-rahasi-ovat-veroparatiisissa/942b697f-72cc-37df-b69b-10bb8cd37cab
”Sijoitustuottojen merkitys kasvussa…
Työeläkevarojen sijoittamisella ja sijoitusten tuotoilla on jatkossa entistä tärkeämpi rooli eläkkeiden rahoittamisessa, sillä eläkkeiden rahoituksen haasteellisimmat vuodet ovat vasta edessä. Eläkemenot suhteessa maksettujen palkkojen yhteismäärään ovat suurimmillaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Syynä tähän on suomalaisten ikääntyminen.
Jatkossa yhä useampi eläke-euro maksetaan rahastoista, kun eläkemenot kasvavat vuosi vuodelta suuremmaksi kuin työeläkemaksuilla kerättävät tulot. Tämä on ollut yksi eläkerahastoinnin tarkoituskin.” (Tela.fi/teema)
Totta kai maailmaa ja ihmisiä tuhoavia elintapoja tulee muuttaa. Sitä paitsi tiedämme oikein hyvin mitä ja miten niitä pitäisi muuttaa.Koska näin ei suuressa skaalassa tapahdu ja jopa maailman päästöjohtavan maan presidentti ei usko ilmaston muutoksiin niin olemme menossa kohti katastrofia.
Yksi toivonkipinä on kuitenkin viimeaikoina tullut kuvaan mukaan. Tiedemiesten laskelmien mukaan hiilipäästöt voisi elimnoida massivisella metsänistutuksella. Noin kolmenkertainen Suomen pitala uutta metsää riittäisi laskujen mukaan. EU on tukemassa metsänuudeistus ohjelmia ja parhaillaan on muutama todella suuri projekti käynnissä.
Metsänistutus vaatisi rahaa , paljon rahaa mutta huomattavasti vähemmän kun maailman asevarustelut. Harmittaa että mikään ei tule muuttumaan juuri siksi että kukaan ei halua luopua aseistaan , vallastaan ja elintasostaan. Ensiksi lisää metsää, paljon lisää ja samalla valtameret puhtaaksi muovijätteistä.
Lopuksi jotain myönteistä. Juuri nyt tänä vuonna on viimeinenkin Itämereen päästöjä aiheuttavat vesivirrat saatu puhdistuslaitoksiin ja näyttää siltä että Itämeren saastuminen on saatu pysähtymään vaikka se ei tule silmillä näkymään vielä pitkään.
Kiitos, Pekka! Hyviä pointteja ja erinomaisesti pohdittua asiaa – taas kerran.
Kiinnitin huomiota seuraavaan lauseesi: ”Entä mikä olisi riittävään muutokseen tarvittava mekanismi? Sitovat ja nopeat päätökset tulee tehdä valtioiden välillä – mitä enemmän luonnonvaroja kuluttavista valtioista on kyse, sitä tärkeämpää on niiden saaminen mukaan sopimuksiin. Kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat tuoneet esille tämän vaikeuden.”
Juuri tässä on koko homman pullonkaula. Sillä on tämän varsinaisen suuren kysymyksen ratkaisemisen kannalta vähän merkitystä, että joku ruotsalainen koulutyttö käy osoittamssa mieltään Ruotsin parlamentin edessä (tai EU:ssa) tai että me suomalaiset luovumme paremman elintason tavoittelusta ja tyydymme siihen, mitä meillä jo on.
Me voimme toki herättää omat päättäjämme ja esim. Greta Thunberg ruotsalaiset päättäjät. Mutta jos meidän osuutemme tässä isossa ilmastokakussa on runsaan promillen luokkaa (prof. Vakkilaisen mukaan: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fa049a6e-927f-42a4-b127-7a5433e74160), niin kyse on lähinnä kosmetiikasta ja jonkinlaisesta viherpesusta globaalin tuhon edessä.
Jos Amerikan maat, Aasia ja Afrikka eivät tosissaan lähde näihin ilmastotalkoisiin mukaan (niin kuin näyttää, etteivät ainakaan Aasiassa ja Afrikassa lähde mukaan ennen kuin ovat saavuttaneet tai ohittaneet läntisen elintason), pelimme on pelattu. Valitettavasti.
Ihminen taitaa olla luomakunnan ainoa laji, joka tietoisesti pyrkii tuhoamaan itsensä ja kaiken muun elollisen.
Olen itse nähnyt, miten tämä toimii esim. Lähi-idässä. Israelissa, jossa asuimme kaksi vuotta, joka ainoassa kylässä ja kaupungissa ojanpenkat ja kadut ovat täynnä muovipusseja ja roskaa, vaikka roskalaatikoita ja keräyspisteitä on joka nurkassa.
Miksi? Ei vain köyhyys, vaan ennen kaikkea elämässä koettu epäoikeudenmukaisuus ja taistelu olemassaolosta on niin raskas taakka, että sen rinnalla roskien kasautuminen ojanvieriin ja katujen varsiin on huolista pienin. Apatia ja viha ”noita toisia” kohtaan voittaa kaiken. Ei vain jaksa ryhtyä mihinkään ilmastotalkoisiin, kun kokee itsensäkin muiden elämään tulleeksi roskaksi tai kaikki energia menee taisteluun olemassaolosta.
Kun puhuit hengellisen heräämisen välttämättömyydestä, voin liittyä tähän ajatukseen. Samalla kuitenkin ajattelen, että ellei sen hengellisen heräämisen myötä tule sosiaalisen vastuun heräämistä ja halua tehdä kompromisseja omien ja muiden oletettujen oikeuksien tai sovittujen velvollisuuksien suhteen (siis halua luopua omasta edustaan), tämä peli on jo hävitty.
Onko tulevaisuutemme näin synkkä? Ihmisen hyvyyteen en usko ennen kuin sen näen. Jumalan hyvyyteen jaksan uskoa, koska sen olen nähnyt. Miten siis meidän kirkkona / kristittyinä pitäisi toimia?
Kiitos Jouni kommenteista. Minusta hengelliseen heräämiseen kuuluu oleellisesti, kiinteänä osana myös herääminen pitämään huolta Jumalan luomasta maailmasta.
Miksi kristityillä voisi olla jotain erityistä annettavaa globaalin tuhon estämisessä? Kristityn ei tarvitse kuluttaa aina lisää tai tavoitella elämän sisällöksi uusia tavaroita. Elämän sisältö on sisäisessä rauhassa ja vähempään tyytymisessä yhteiseksi parhaaksi. Toki ahneuden ja kyltymättömyyden synti on tuttu myös kristitylle. Mutta mitä tarkoittaa Jeesuksen sana, että Hänen seuraajansa saavat hallita 12 sukukuntaa Hänen Isänsä valtakunnassa?
Voisiko kristinuskon ytimestä nousta sellainen eetos, joka hillitsee luonnon tuhoamista ja maailman tuhoa? Se riippuu siitä, mitä asioita painotamme. Kun katson Kotimaa24:sssä viikon tai kuukauden luetuimpia uutisia, näyttää siltä ettei ympäristön tuho kiinnosta. Sen sijaan avioliitto- ja tasa-arvoasiat ovat kuukaudesta toiseen tärkeimpiä kysymyksiä – hamaan sivilisaation romahdukseen saakka?
Seuraan parhaillaan junassa kahden miehen keskustelua: Hakkuissa pitää olla kohtuus. Ilmastonmuutoksen estäminen on kaikkien yhteinen asia, lastenkin vuoksi. Nyt eletään kuin viimeistä päivää. Sähköautot ovat liian kalliita. Liikennepäästöjä pitää heti leikata muuten. Viiden kilometrin matkat pitäisi kaikkien kulkea pyörällä.
– Silloin kun keski-ikäiset perusäijät siemailevat tölkistä ”pillimehua”, käyttävät värikästä kieltä ja puhuvat samalla näin, on toivoa!
Pekka: ”Kun katson Kotimaa24:sssä viikon tai kuukauden luetuimpia uutisia, näyttää siltä ettei ympäristön tuho kiinnosta. Sen sijaan avioliitto- ja tasa-arvoasiat ovat kuukaudesta toiseen tärkeimpiä kysymyksiä – hamaan sivilisaation romahdukseen saakka?”
Juuri näin, mutta onhan se myös tarjonnasta kiinni. Sama linja Kirkko ja Kaupunki -lehdessä numerosta toiseen. Riittää, kun katsoo juuri nyt K24:n etusivua. Se on täynnä sukupuolipuhetta, mutta sillä lienee ainakin hyvin vähän tutkittua ja toivottua ilmastovaikutusta.
Lienemme samaa mieltä, että sukupuoli- ja tasa-arvokysymykset ovat tärkeitä eivätkä ne haihdu agendalta ennen kuin liberaalien mielestä riittävästi muutoksia on saatu aikaan (jos sittenkään?). Silti: tulilanka palaa jo.
Mutta tämähän on aivan luonnollista: jos tänään näemme, ettei kirkossa ole vielä sukupuolineutraali avioliitto toteutunut ja vielä täällä siedetään myös ns. perinteisen virkakannan pappeja ja seurakuntalaisia, niin ilmastonmuutos on tämän päivän ongelmiin nähden kirkossamme todella kaukainen asia: sehän iskee vasta reilun 10 vuoden kuluttua meihin kaikkiin. Niin kauan emme voi odottaa tässä avioliittoasiassa ja konservatiivit pitäisi saada ulos kirkosta myös asap..?
Toisaalta, jo nyt on laittomasti vihittyjä yli 60 paria, mikä on kova uutinen (ilmeisesti halutun muutoksen suuntaan: profeetallista menoa!). Samaan aikaan Suomen hiilinielua (metsiä) hävitetään, jotta saadaan mm. paperia printtimediaan, jota luetaan yhä vähemmän – nuori polvi tuskin lainkaan (Hesarikin luetaan enimmäkseen kännystä).
Onko meistä tullut Lähi-idän, Aasian ja Afrikan maiden kaltaisia: apatia on halvaannuttanut meidät, kun kipu sukupuoliasioissa on niin kova, ettei ilmastonmuutos tunnu sen rinnalla miltään..? Antaa muovipussien kaikessa rauhassa lennellä tuulessa ja valua meriin, kunnes..?
Ulkopuolinen tarkastelija voisi tulla siihen tulokseen, että kirkollinen lehdistö elää eristyneenä muusta maailmasta omien kysymystensä kanssa.
Tämän hetken suuret oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymykset koskettavat yhteiskuntien sisällä jyrkkenevää polarisaatiota, tavallisten ihmisten kokemusta osattomuudesta, vanhustenhoidon ja päivähoidon tason laskua, Euroopassa yhteyden rakoilua Brexitin myötä, kylmän sodan asetelmien paluuta samalla kun suurvallat sanoutuvat irti keskimatkan ohjusten rajoituksista.
Suurin kysymys on kuitenkin jatkuvan kasvun ja nousevan elintason tavoittelu, vaikka luonnon ja ilmaston kestokyvyn rajat ovat tulleet jo vastaan. Tässä tilanteessa suunnan muutos vaatii koko yhteiskunnalta ja ihmiskunnalta radikaalia uudelleen ajattelua ja toimintaa.
Kirkollinen lehdistö voisi olla tärkeä muutosvoima, mutta onko se nyt jäämässä maailman parantamisessa omalle mukavuusalueelleen – puhumaan ihmisten kokemuksista, identiteeteistä ja ihmissuhteista?
Tämä voi vaikuttaa nykyisessä maailmantilanteessa konservatiiviselta todellisuuspaolta, kun pitäisi toimia ihmisen ympäristölle aiheuttaman tuhon rajoittamiseksi. Se tosin merkitsisi vallitsevan perusasennoitumisen, sallivuuden, eli ihmisen halujen ja tekojen oikeuttamisen hylkäämistä.
Eksistentialismi merkitsi 1800-luvulla käännettä ihmisen omaan kokemukseen. Nyt tarvitaan välttämättä käännettä pois ihmisen omaan napaan tuijottamisesta luonnon elinmahdollisuuksien turvaamiseen. Se vaikuttaa viime kädessä myös ihmisen parhaaksi, sillä onhan ihminenkin osa luontoa ja tarvitsee pelastusta yhdessä muun luonnon kanssa.
Pekka: ”Kirkollinen lehdistö voisi olla tärkeä muutosvoima, mutta onko se nyt jäämässä maailman parantamisessa omalle mukavuusalueelleen – puhumaan ihmisten kokemuksista, identiteeteistä ja ihmissuhteista? ”
Niinpä. Tässä lienee villakoiran ydin.
Olisiko kirkon identiteettipuhessa syytä muistaa, mikä on meidän kaikkien kastettujen syvin identiteetti: meidän on liitetty Kristukseen. ”Christianus sum”, kuten varhaiset kristityt sanoivat: olen kristitty.
Eikö se identiteetti kirkossa riitä?
Jouni Turtiainen: Kirjoitit tuossa ”Toisaalta, jo nyt on laittomasti vihittyjä yli 60 paria …”.
Ei pidä puhua potaskaa, faktahan on se, että näidenkin parien vihkiminen on tehty täysin laillisesti, aivan Suomen lakien mukaisesti.
Sama toteamus sisältää aikamoisen tölväyksen noita vihittyjä pareja kohtaan: Että ei se teidän liittonne mikään laillinen ole, ette te ole mikään oikea aviopari. Eivät liperit kaulassa tuo mitään oikeutta vähätellä kanssaihmisiä.
Koskettavaa on lukea sitä punnittua tekstiä, jota pappismiehet Särkiö ja Turtiainen ihmiskunnan ongelmista esittävät. Vaikka olenkin kenties Raamatun tarjoamasta ratkaisumallista heidän kanssaan eri mieltä, monista yksityiskohdista, esimerkiksi yksityisen kansalaisen muovipussien käsittelystä jaan huoleni. Ja huolissaan taitavat olla ne kalatkin, jotka noiden jättimäisten muovilaattojen seassa valtamerillä uiskentelevat.
Kirkon ulkopuolisena minulle ei kuulu se, ketkä alttarilla vihitään. Monia se kiinnostaa aivan erityisesti. Nytkin tuo ilmaus ”laittomasti vihityt” poikii todennäköisesti melkomoisen sivuraidekeskustelun?
Paljon varmasti Suomessakin on niitä, jotka Turtiaisen sanoin ”Eivät vain jaksa ryhtyä mihinkään ilmastotalkoisiin, kun kokevat itsensäkin muiden elämään tulleeksi roskaksi tai kaikki energia menee taisteluun olemassaolosta.”
Tulee mieleen Jeesuksen ennustus ”tämän maailman lopusta”. Hän kertoi, että ”Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.”(Mat24:36-38)
Raamatusta päin tarkasteltuna näyttää siis siltä, että joku harhauttaa ihmisten energian ja mielenkiinnon ohi suurten ongelmien. Muutamista enlanninkielisistä käännöksistä tämä ilmenee vielä selvemmin. Esimerkiksi: ” People didn’t realize what was going to happen until”(NLT), ” they did not ]understand until”(NASB)
Pekka Särkiö viittaa niihin ”koviin lääkkeisiin”, joita Kaikkivaltias käytti osoittaakseen faaraolle kaapin paikan. Olisiko Raamatun perusteella pääteltävissä, että nyt niitä joillekin karvaita operaatioita vasta tarvitaankin? Tauti kun tällä maailmalla vaikuttaa inhimillisesti parantumattomalta.
Tässä keskustelussa lienee relevanttia ottaa esille se ajatus, että joku meitä ihmisiä fiksumpi ottaisi ohjat planeetallamme. Tällaiseen ymmärtääkseni viittasi Pekka kysymyksellään ”Mutta mitä tarkoittaa Jeesuksen sana, että Hänen seuraajansa saavat hallita 12 sukukuntaa Hänen Isänsä valtakunnassa?”
Jeesus kertoi samassa jakeessa että tällainen hallitusvastuu tulee sen jälkeen ”kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.”(Mat19:28) Raamatun mukaan tuo hallituskausi kestää melkoisen kauan: ”he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.”(Ilm20:6)
Toivoa siis on, kun saadaan kunnon kuningas hallitusjoukkoineen korvaamaan nämä nykyiset. Aikanaan Jeesuksen johtama hallitus luovuttaa erokirjansa Isälle, ja kaikki ongelmat on selätetty. Jopa kuolema poistuu: ”Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema…Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea..”(1.Ko15:25,26,28)
Olisiko tässä oleellinen palanen sitä Raamatun hyvää uutista? Tuo parempi kuningashallinto.