Ylpeä vai armahdettu syntinen
Kirkko on syntisten sairaala ja evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on lääke tähän sairauteen. Jeesus tuli pelastamaan ainoastaan syntisiä. Jumalan laki osoittaa meidät jokaisen syntiseksi. Ilman Jeesusta kukaan ei pääse Taivaisiin. Jeesus kysyy meiltä jokaiselta, haluatko tulla terveeksi?
25 kommenttia
Juha nostaa usein esiin tällaisia perustavaa laatua olevia kysymyksiä joihin itsestään selvä vastaus löytyy jo kysymyksestä. Ei siinä mitään. Hyvä se on välillä pysähtyä miettimään mahdollista omaa ylpeyttään . Ongelmana on harvoin ylpeys muuten kun on saavuttanut jonkin päämäärän pikkuasioissa. Eiköhän monet tunne itsensä enemmänkin kelvottomaksi siitä että ei ole paljoakaan ylpeilemisen aiheita.
Ylpeys on tilapäinen palkkio hyvistä suorituksista. Joku voi olla ylpeä olemisestaan ja miksi ei? Heillä on varmasti hyvät syynsä siihen.
Harvoin asianomainen itse kokee ylpeyden sairaudeksi ja synniksi josta pitäisi parantua. Mutta kateellinen ympäristö sitä useammin ja moralisoi ylpeitä vastaan kun ne luulevat olevansa jotakin.
Ylpeyttä pelätään kristillisissä piireissä koska pelätään että se tekisi jostakin itseriittoisen. Se vaara on tietenkin olemassa mutta yleensä elämä ottaa liian ylpeiltä luulot pois.
Tahdotko tulla terveeksi? Ensi kuulemalta voi kysymys tuntua turhalta, mutta tarkemmin ajatellen se ei ole turha. Vammautuneelle ihmiselle saattaa vammaisuus tulla niin olennaiseksi osaksi minäkäsitystä, että tilanteen muuttuminen voi pelottaa. Vamman paraneminen kun väistämättä merkitsee perusteellista elämänmuutosta. Tämä selittää sen, että moni pelkää Jeesuksen kohtaamista, sillä jos Vapahtaja todella kohdataan, elämä muuttuu. Tosin on muistettava, että tässä elämässä emme tule synnittömiksi. Jostakin paheesta voimme päästä irtautumaan ihan kokonaankin, mutta jotakin muuta tulee aina tilalle. Synnittömyys toteutuu vasta tulevan maailman elämässä.
Eikö siis voi olla armahdettu ja ylpeä (vaikka siitä armahdettujen joukkoon kuulumisesta ja tulevasta taivaspaikasta). Jossain hurskasten kokouksisissa aistii selvästi uskoon tulemisen ylpeyttä. Sitä toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen, ikään kuin omana tekona.
Olen tutustunut seurakuntien kirjoon, luterilaisen kirkon herätysliikkeisiin, kuten myös ns, vapaisiin suuntiin. Aika monet ovat sisäänlämpiäviä ja ulosrajaavia. Yhteistä niille on oikeassa olemisen eetos.
Olen lukenut kirjan kauan sitten niin kuin muutkin Lewisin kirjat. Suurimman vaikutuksen teki Suuri Avioero.
”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys” Matt.6:21-23
Jos siis se valo, joka meissä on, on pimeyttä…
Missä meidän aarre on? Mikä on meidän valomme? Oma ymmärrys?
Voiko ihmisen oma ymmärrys olla täysin sokea ja väärässä ja vielä suosittella ymmärrystään kaikille parhaana mahdollisena hyvänä?
Jos siis ihmisen ymmärrys on väärä, niin kuka sen voi suoristaa, jos ihminen pitää sitä itse oikeana?
Ari, luulen että puhut nyt uskonnoista yleensä, ne ovat ihmisten keksimiä, niiden taholta on varmasti tapettu ja valtaa käytetty väärin ja monesti uskonnon nimissä.
On hyvä osata erottaa Luottamus Jumalaan (Usko) ja uskonto, joka on ihmisen muotomenoja, kuitteja pokkurointia jonkun suuremman miellyttämiseksi jne.
On hyvä pitää mielessä, että uskovaiset ihmiset surmauttivat myös Jeesuksen ja oikein virkavallan avustamana… Raamatusta ei muuten löydy sanaa uskonto…
Kirjoittaja
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Juha, kuvassasi on rukoileva ihminen. Jeesus opetti meitä rukoilemaan sen puolesta, että Jumalan hyvä tahto toteutuisi myös maan päällä. Miten me pääsisimme siihen? Eikö se käsien ristimisen lisäksi edellytä myös käsien työtä? Eikö se ole meidän pyhä tehtävämme?
Ilmoita asiaton kommentti