Ylösnousemus
Kirkon käsityksen mukaan sielu yhtyy ruumiiseen ylösnousemuksessa. Ihmiset herätetään samoina kuin he olivat eläneet. Minulle syntyy monenlaista pohdintaa ruumiin ylösnousemisesta ja tällöin syntyvästä "hengellisestä ruumiista".
Augustinuksen mukaan Jumala luo ylösnousemuksessa uudelleen myös kuolleina syntyneet lapset ja syystä tai toisesta abortoituneet alkiot ja sikiöt. Törmätään heti kysymykseen: missä kehityksen vaiheessa ihminen syntyy ja missä vaiheessa sielu tulee alkioon tai sikiöön? Onko munasolulla sielu jo siitä hetkestä lähtien kun siittiö on läpäissyt zona pellucidan ?
Jokainen abortoitunut alkio ja sikiö sekä kuolleena syntynyt lapsi on ainutlaatuinen. Samanlaista perimää ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan (identtisiä kaksosia lukuunottamatta). Millaisessa muodossa nämä "ruumiit" ovat taivaassa "ylösnoustuaan"? Koska näiden alkioiden ja sikiöiden ainutlaatuiset mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta ja niiden elämä on jäänyt elämättä ilman mitään kokemuksia, miten ne voisivat toteuttaa toteutumatonta elämäänsä taivaassa?
Toinen pohdintani ääripää ovat hyvin vanhoina, jopa yli 100 vuotiaina kuolleet ihmiset. Minkä ikäisinä he ovat taivaassa? Ovatko kaikki näiden ihmisten elämänkaaren aikana tapahtuneet valtavat henkiset ja ruumiilliset muutokset yhtä aikaa läsnä taivaallisessa ruumiissa? Niinhän pitäisi tietysti olla, jotta kaikki heidät elämänsä eri vaiheessa tunteneet tunnistaisivat heidät taivaassa. Jatkuuko ruumiin vanheneminen taivaassa maallisesta kuoleman hetkestä eteenpäin? Vai eletäänkö siellä koko iankaikkisuus sen ikäisenä kun oltiin kuollessa, vai nuorrutaanko siellä parhaimpaan, terveimpään ja vireimpään ikään elämään ikuisuutta.
Taivaan oloista ja ruumiin ylösnousemisesta ei Raamatussa paljon tietoa jaeta. Opetuslasten kerrotaan kuitenkin pohtineen erästä hypoteettista kysymystä: Israelissa oli tapana, että miehen kuoltua vaimo meni naimisiin hänen nuoremman veljensä kanssa.
Oletuksen mukaan perheessä on seitsemän poikaa, joista vanhin on naimisissa. Hänen kuoltuaan vaimo siirtyy seuraavaksi vanhimmalle veljelle. Kaikki veljet kuolevat vuorotellen ikäjärjestyksessä, jolloin nainen on lopulta ollut naimisissa kaikkien perheen poikien kanssa. Kenen vaimo hänestä tulee kuolemansa jälkeen taivaassa vai tuleeko hänestä veljesten yhteinen vaimo? Jeesuksen kerrotaan vastanneen kysymykseen, että taivaassa ei naida. Taivaassa ollaan kuin enkelit. Siellä ei nautiskella sukupuolielämän iloista. Mitähän kivaa siellä voi tehdä?
En tiedä ovatko kysymykseni lapsellisia vai paljastavatko ne ongelman lapsellisuuden, mutta tällaisia kysymyksiä ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu minussa herättää.
Useimmat uskovaiset luullakseni torjuvat hankalat ongelmat toteamalla, ettei ihmisen tarvitse ymmärtää Jumalan tekoja tai ajatuksia, vaan voimme luottavaisina uskoa siihen, että Hän on suunnitellut kaiken parhain päin.
Ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu johtaa kuitenkin ainakin minut hankaliin älyllisiin ongelmiin. Uskovaisten mielipiteet, joiden mukaan tätä asiaa ei pidä ymmärtää liian konkreettisesti – ruumiin ylösnousemisena – ärsyttäävät minua. Miksi uskontunnustuksessa sitten puhutaan ruumiista, ellei sitä tarkoiteta?
Ruumiin ylösnouseminen onkin mielestäni sellainen kummajainen, että ainakin sen kohdalta uskontunnustusta pitäisi viilata.
Näen jo silmissäni Raamattuun vetoavien uskovaisten kommentit siitä, ettei asian edes pitäisi minulle uskonnottomana millään lailla kuulua. Näen myös kiivaat vastaväitteet, joiden alle Raamatun epäluotettavuudesta julkituomani huomautukset hukkuvat.
28 kommenttia
Pohtia saa ja pitääkin. Monesti olen ajatellut niitä antiikin ihmisiä, joilla on ollut hyvin todennäköisesti sellaista tietoamenneisyydestä, joka on meiltä jo kadonnut, me tutkimme antiikin luita ja raunioita, mutta heillä on varmasti ollut myös menneisyydestä kirjallista tietoa, joka on kadonnut meidän ulottumattomiin. Mikä ihmisen tosi olemu lopulta on? Mikä on ihminen? Miksi me olemme täällä? Kuinka olemme saaneet alkumme? Jokin alkuaan täytyy olla?
Voidaan uskoa sattumaan, mutta sekin on vain uskoa. Lopultakaan me emme voi kuin uskoa niihin edeltäjiemme kertomuksiin, joita meillä on olemassa. Raamattu on vertaansa vailla ja kun sen sanomaan syventyy, niin sen pohjimmainen Totuus avautuu, joka on lopultakin Jumalan ilmoitusta ihmiselle. Raamatussa annetaan ja käytetään sellaista ilmaisuja, kuin kuolematon ja iankaikkinen. Mitä ne lopulta tarkoittavat?
Se mitä me ihmisestä ajattelemme, jää lopulta aina uskon varaan. Sama koskee Jumalaa. Minua on aina puhutellut Luukkaan sanat oman todistuksensa alussa:
“Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu”
Lopulta jää jäljelle vain Totuus.
Täytyy antaa tunnustus jälleen sinulle Kimmo erinomaisesta asioiden kyseenalaistamisesta. En ainakaan minä ole sitä mieltä, ”ettei asian edes pitäisi minulle uskonnottomana millään lailla kuulua”, kuten plogissasi epäröit. Eiköhän kaikki tähän elämään ja sen päättymiseen liittyvä ole meidän pohdittavaksi tarkoitettua.
Plogissasi napsit uskomuksia niin Augustinukselta, kirkon tunnustuksista kuin Raamatustakin. En ota kantaa kahteen ensimmäiseen tietolähteeseen, mutta kolmanteen sitäkin kernaammin. Olkoon ensimmäisenä kohteena kysymyksesi ”missä vaiheessa sielu tulee alkioon tai sikiöön? ”
Raamatun perusteella sielu(nefes/psykhe) ei tule koskaan mihinkään eikä kehenkään, muutamia erityispainotteisia jakeita lukuun ottamatta. Tyyppiesimerkkinä olkoon Raamatun alku, jossa sielu-sanaa jo ahkerasti käytetään: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”(1.Mo3:7KR38) Sielu ei siis ole mikään ihmisen osa, vaan se kokonaisuus, joka meillä tälläkin hetkellä on. Aivan samoin Raamattu nimittää eläimiä eläviksi sieluiksi ties kuinka monta kertaa.
Toinen pohdintasi aihe on sitten tuo ylösnousemuksen jälkeinen habitus. Satavuotiasta tuskin kannattaa herätellä samassa ruumiissa, sanoo jo maalaisjärkikin. Ja samat sävelet löytyvät myös Raamatusta.
Kun Jeesus herätti kuolleita, he tulivat varsin reippaina jatkamaan elämäänsä. Esimerkiksi Lasarus käveli tomerasti käärinliinojensa kera kalliohaudasta ylös. Muutama päivä haudassa ollut elimistö oli selkeästi restauroitu, avosolut sisälsivät samat tiedostot kuin ennen kuolemaakin.
Raamattu antaa varsin suoran vastauksen kysymykseesi. ”Joku ehkä kysyy: ’Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?’”(1.Ko15:35) Vastaus alkaa varsin suorasukaisesti: ”Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole.” Jotkut ilmeisesti tuohonkin aikaan uskoivat, että jokin osa ihmisessä on kuolematonta, ja sellainenhan ei mitään ylösnousemusta tarvitse.
Jatkossa kerrotaan sitten siitä, että ylösnousemuksessa on kyse oikeastaan uudelleen luomisesta: ”Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.”(jakeet 37,38) Ja näitä varsia sanotaan olevan kahta tyyppiä: ”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.”(jae40)
Eräs parhaista osoituksista siitä, ettei maan päälle herätettävien ruumis ole vanhojen tautien rasittama, löytyy Raamatun Jobin kirjasta. Vanhurskas Job kertoi tulevaisuudenodotteestaan seuraavaa: Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä. (Job33:25)
Ylösnousemus on tietysti asia, joka edellyttää uskoa. Me, jotka uskomme Raamatun Jumalaan Jehovaan olemme asiasta yhtä varmoja kuin seuratessamme sukankutojaa: Jos hän on kerran osannut neuloa vasemman jalan sukan valmiiksi, miksi ei se oikeanpuoleinen onnistuisi? Maapallon tekijälle Hänen rajattomassa muistissaan olevien piirustusten toteuttaminen herätettävän yksilön hyödyksi on enemmän kuin helppoa.
Mitä mieltä olet Kimmo tästä elämämme jatkomahdollisuudesta, johon et ilmeisesti itse usko. Eikö sellainen kuitenkin ole ajatuksena varsin herkullinen? Olemmehan mekin joskus olleet ”nuoruuden päivissämme”.
Kimmo. Harvoin tapaa miestä, jolla on noin vahva usko.
“Harvoin tapaa miestä, jolla on noin vahva usko.”
Jos minusta puhut, niin tarkoittanet “vahvaa uskonnottomuutta”. Uskonnottomalla ei voi olla vahvaa uskoa, kun ei ole uskon kohdettakaan.
Vahvan uskon omaaviahan täällä tuntuu olevan muuten ihan pilvin pimein.
Uskonnoton on vähän ontuva käsite, kuten uskonnollinen myös.
Raamatussa puhutaan uskosta, ei uskonnosta, joka on ihmisten keksintöä ja tapaa käsitellä Jumalisia asioita. Uskonnon harjoittaminen on myöskin vähän omituinen käsite, kysymyshän on palvelemisesta. Ihminen Jumalan kaltaiseksi luotu, palvelee toistansa, ei Jumala meidän uskonnollisuutta ja palveluja kaipaa. Näin siis Raamattu opettaa.
Kysymys on uskosta. Mihin uskoo, sen mukaan ihminen myös elää ja kuolee.
“Luottamus siihen, että kaikki ympärillämme oleva nerokkuus on tullut ihan itsestään, vaatii todella vahvaa uskoa. Minun mielestäni lähennellään jo herkkäuskoisuutta.”
Tämän vaihtoehto ei ole välttämätä ev.lut. kristiilisen uskonnon dogman mukainen Jumala. Jos esim. evolutionistit ovat väärässä siitä ei ilm,an muuta seuraa että kristilliset kreationistit ovat oikeassa koska m o l e m m a t voivat olla väärässä !!!
Seppo Heinola :”Jos esim. evolutionistit ovat väärässä siitä ei ilm,an muuta seuraa että kristilliset kreationistit ovat oikeassa koska m o l e m m a t voivat olla väärässä !!!”
Mitäpä näitä enää vatvomaan. ”Oikeassa” ovat ne, joiden mielestä kirkko on ”pahis”, jos ei hyväksy sukupuolineutraalia avioliittolakia kirkon ”dogmaksi” ja saa ilmeisesti sen vuoksi syyttää itseään myös Ylivieskan kirkon palamisesta. Oikeassa ovat ne, joita ei hetkauta onko jonkin ”satukirjan” periaate ”Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si’ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!” vai “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
”Väärässä” olemme me, jotka luotamme apostoliseen suksessioon ja olemme esimerkiksi oppineet pitämään kirkon alttarissa solmittua avioliittoa koko elämän kestävänä sakramenttina. Me itse alle kouluikäiset lapsemme hoitaneet ja puolisojamme ja perhettämme rakastaneet olemme tuottamattomia ”irtolaisia tai muita loisia”, jotka on voinut sodan jälkeen jättää vaille maanhankintalain korvauksia ja muulle väestölle kuuluvaa sosiaaliturvaa varsinkin jos olemme olleet pienyrittäjiä. Meidän sodan seurauksena epäselväksi jätettyä rajan taakse jääneeseen omaisuuteen kohdistunutta omistusoikeutta ei tarvitse selvittää kuten kansainvälinen oikeus edellyttää kuten saamelaistenkaan oikeuksia ei tarvitse ottaa huomioon uudessa metsähallintolaissa.
On hyvä pitää avoinmieli, koskaan ei tiedä mitä edestämme löytyy.
Jumalan (Luojan) todellisuudesta meillä ei ole muuta empiiristä näyttöä kuin tämä näkyvä luomakunta. Jos rajoitamme Jumalan vain oman käsityskyvyn mittaiseksi, niin me kiellämme sen todellisuuden, joka menee meidän ymmärryksemme ulkopuolelle. Mihin ihmisen usko kiinnittyy, kun ihminen uskoo Raamatun ilmoittamaan Jumalaan?
Onko esim. “Ajan” todellisuus “kaiken” todellisuutta? Meidän todellisuudessahan aika on jatkuvaa liikettä, mutta jospa onkin olemassa sellainen todellisuus, missä kaikki pysyy ilman aikaa ja se on silti olevaisuutta. Jos Jumala on meidän todellisuuden ulkopuolinen toimija, niin mitä me voimme siitä tietää, jollei joku kerro siitä meille?
Taivaallinen on tavallaan hyvä kuvaus, kun sen vastakohdaksi tuodaan maallinen. Kun Jeesus rukoilee: Tapahtukoon sinun (Jumala) tahtosi myös maanpäällä, niinkuin taivaassa”, niin tuohon Jeesuksen uskoon liittyy jotain olennaista tietoa Jumalasta, jos me uskomme Hänen Sanansa. Otammeko vastaan Hänen todistuksensa Jumalasta? Siitähän Jeesuksen puheissa on paljolti kysymys. Usko on ulottuu näkyvän rajan yli.
Jos taas emme usko, niin me menetämme sen kaiken ja jäämme tämän maallisen vangiksi. “Usko on ojentautumista sen mukaan mikä ei näy”
kimmo wallentin :”miksi ihmeessä ihmisen nyt sitten täytyy rukoilla, että Jumalan tahto toteutuisi myös maan päällä, eikä ihminen voisi käyttää Jumalalta saamaansa “vapaata tahtoa” oman tahtonsa mukaan?”
Siksi, että tuo “vapaa tahto” suuntautuisi vihdoinkin muuhun kuin jatkuvaan fyysiseen tai henkiseen väkivaltaan, mutta kun ei. “Vaahdotaan” ilmaston lämpenemisestä, mutta ei “vaahdota” esim. siitä, että ase- ja pornokauppa ovat maailman tuottavimpia sijoituskohteita, joihin “matti meikäläisetkin” sijoittavat varojaan erilaisten finanssi-instrumenttien kautta. II mms:n jälkeen mailmassa on sodittu reilusti yli sata kertaa, ja yli 90% uhreista on ollut siviilejä, naisia ja lapsia.
Kirjoittaja
kimmo wallentin
Nakuklabbina landestadissa -46 födannu telluksendallaaja, giftiksessä snygin donnan kans snadisti yli viiskytkaks suuliksen rundii, kolme skloddii 52, 49 ja 42 v gamloja boitsuja, budjaa landestadissa, luudailee skutseissa kondiksen takii, entinen reklaamihemmo ja dirika, nykyne eläkestara ja tsyrkasta eronnu pakana.
Entä sitten tunnustuksen alku. eikö sekin pitäisi muuttaa muotoon: Uskomme häneen, joka ei ole luonut mitään. Uskontunnustusten alussa sanotaan Jumalasta, että Hän on kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja. Minusta sellaiselle, joka on kyennyt luomaan miljoonat tähtitarhat ja tuntee jokaisen tähdenkin nimeltä. Tietää myös jokaisen pikkulinnun maahan putoamisen, sekä miljardit hiuksemme. Miten Hänelle voisi tuottaa ongelmia ruumiin ylösnousemus jollakin tavalla. Pikku ongelma sen kaiken rinnalla.
Ihmettelen enemmän sitä miten miten Hän on kaiken luonut. Kuun ja auringon juuri oikealle etäisyydelle. Happipitoisuuden ilmakehään juuri oikeassa suhteessa, niin että voimme hengittää. Miksi se pysyy vakiona? Emme pala poroksi, tai tukehdu. Jos suhde olisi hiukankin toinen kävisi köpelösti. Miten hieno venttiili on oma suumme. Sellaista ei kukaan insinööri ole voinut kehittää. Miten eräällä orgidealla on kukassa tietyn naaras mehiläisen muoto ja tuoksu, jotta urokset pölyttävät sen. Eivätkä opi ikinä. maailmassa riittää ihmettelyä kyllä. On helppo uskoa ylösnousemukseen. Onhan hän luonut kaikkea muutakin kivaa pohdiskelumme aiheiksi.
Ilmoita asiaton kommentti