Ylösnousemus

Kirkon käsityksen mukaan sielu yhtyy ruumiiseen ylösnousemuksessa. Ihmiset herätetään samoina kuin he olivat eläneet. Minulle syntyy monenlaista pohdintaa ruumiin ylösnousemisesta ja tällöin syntyvästä ”hengellisestä ruumiista”.

Augustinuksen mukaan Jumala luo ylösnousemuksessa uudelleen myös kuolleina syntyneet lapset ja syystä tai toisesta abortoituneet alkiot ja sikiöt. Törmätään heti kysymykseen: missä kehityksen vaiheessa ihminen syntyy ja missä vaiheessa sielu tulee alkioon tai sikiöön? Onko munasolulla sielu jo siitä hetkestä lähtien kun siittiö on läpäissyt zona pellucidan ?

Jokainen abortoitunut alkio ja sikiö sekä kuolleena syntynyt lapsi on ainutlaatuinen. Samanlaista perimää ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan (identtisiä kaksosia lukuunottamatta). Millaisessa muodossa nämä ”ruumiit” ovat taivaassa ”ylösnoustuaan”? Koska näiden alkioiden ja sikiöiden ainutlaatuiset mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta ja niiden elämä on jäänyt elämättä ilman mitään kokemuksia, miten ne voisivat toteuttaa toteutumatonta elämäänsä taivaassa?

Toinen pohdintani ääripää ovat hyvin vanhoina, jopa yli 100 vuotiaina kuolleet ihmiset. Minkä ikäisinä he ovat taivaassa? Ovatko kaikki näiden ihmisten elämänkaaren aikana tapahtuneet valtavat henkiset ja ruumiilliset muutokset yhtä aikaa läsnä taivaallisessa ruumiissa? Niinhän pitäisi tietysti olla, jotta kaikki heidät elämänsä eri vaiheessa tunteneet tunnistaisivat heidät taivaassa. Jatkuuko ruumiin vanheneminen taivaassa maallisesta kuoleman hetkestä eteenpäin? Vai eletäänkö siellä koko iankaikkisuus sen ikäisenä kun oltiin kuollessa, vai nuorrutaanko siellä parhaimpaan, terveimpään ja vireimpään ikään elämään ikuisuutta.

Taivaan oloista ja ruumiin ylösnousemisesta ei Raamatussa paljon tietoa jaeta. Opetuslasten kerrotaan kuitenkin pohtineen erästä hypoteettista kysymystä: Israelissa oli tapana, että miehen kuoltua vaimo meni naimisiin hänen nuoremman veljensä kanssa.

Oletuksen mukaan perheessä on seitsemän poikaa, joista vanhin on naimisissa. Hänen kuoltuaan vaimo siirtyy seuraavaksi vanhimmalle veljelle. Kaikki veljet kuolevat vuorotellen ikäjärjestyksessä, jolloin nainen on lopulta ollut naimisissa kaikkien perheen poikien kanssa. Kenen vaimo hänestä tulee kuolemansa jälkeen taivaassa vai tuleeko hänestä veljesten yhteinen vaimo? Jeesuksen kerrotaan vastanneen kysymykseen, että taivaassa ei naida. Taivaassa ollaan kuin enkelit. Siellä ei nautiskella sukupuolielämän iloista. Mitähän kivaa siellä voi tehdä?

En tiedä ovatko kysymykseni lapsellisia vai paljastavatko ne ongelman lapsellisuuden, mutta tällaisia kysymyksiä ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu minussa herättää.

Useimmat uskovaiset luullakseni torjuvat hankalat ongelmat toteamalla, ettei ihmisen tarvitse ymmärtää Jumalan tekoja tai ajatuksia, vaan voimme luottavaisina uskoa siihen, että Hän on suunnitellut kaiken parhain päin.

Ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu johtaa kuitenkin ainakin minut hankaliin älyllisiin ongelmiin. Uskovaisten mielipiteet, joiden mukaan tätä asiaa ei pidä ymmärtää liian konkreettisesti – ruumiin ylösnousemisena – ärsyttäävät minua. Miksi uskontunnustuksessa sitten puhutaan ruumiista, ellei sitä tarkoiteta?

Ruumiin ylösnouseminen onkin mielestäni sellainen kummajainen, että ainakin sen kohdalta uskontunnustusta pitäisi viilata.

Näen jo silmissäni Raamattuun vetoavien uskovaisten kommentit siitä, ettei asian edes pitäisi minulle uskonnottomana millään lailla kuulua. Näen myös kiivaat vastaväitteet, joiden alle Raamatun epäluotettavuudesta julkituomani huomautukset hukkuvat.

  1. Juu mitä tekee sellaisella ”vapaalla tahdolla”, jolla ei ole voimaa tehdä kuten tahtoo? Jos ihmisen tahto on vapaa, niin miksi me soditaan ja tehdään vääryyttä kaiken aikaa, kuten Tuula totesi?
    Vai onko täällä sellaisia ihmisiä, jotka toimivat väärin ja itsekkäästi vapaasta tahdosta? Jos tahtomme on vapaa, niin silloinhan myös vääryytemme on oma tietoinen valinta. Jos tiedämme hyvän, niin miksi kuitenkin toimimme vastoin hyvää, niin usein?
    Tahto voi olla vapaa, mutta jos voima puuttuu elää sen mukaan, niin onko se tahtokaan niin vapaa? Ja mitä sellaisella vapaudella on virkaa joka ei tee mitä tahtoo?

    Joku voi sanoa, että on inhimillistä toimia joskus väärin tietämättään, mutta silloin ei voida puhua enää vapaudesta. Jos ihmisen tahto on vapaa, niin ihminen voi toimia synnittömästi aina, eikä laki ja sen täydellinen noudattaminen ole mikään ongelma.

    Joskus kuulee niinkin älyttömiä väitteitä että; ”Maailmassa ei sodittaisi ja tapettaisi ketään, jos kaikki olisivat kuten minä.” Meinasin saada kuonooni, kun kerran epäilin tuollaisen väitteen esittäneen henkilön itsetuntemusta.

    • Ismo: ” Jos tahtomme on vapaa, niin silloinhan myös vääryytemme on oma tietoinen valinta. Jos tiedämme hyvän, niin miksi kuitenkin toimimme vastoin hyvää, niin usein?”

      Miksi ihmeessä se Jumala ylipäätään antoi ihmiselle vapaan tahdon. Näyttää siltä, että tuli Jumalalle paha moka.

    • Ismo: “Maailmassa ei sodittaisi ja tapettaisi ketään, jos kaikki olisivat kuten minä.”

      Tosiasia on joka tapauksessa se, että maailmassa olisi sodittu ja tapettu ja edelleen sodittaisiin ja tapettaisiin paljon vähemmin, jos minkäänsorttisia uskontoja ei olisi.

Kirjoittaja

wallentin kimmo
wallentin kimmo
Nakuklabbina landestadissa -46 födannu telluksendallaaja, giftiksessä snygin donnan kans snadisti yli viiskytkaks suuliksen rundii, kolme skloddii 52, 49 ja 42 v gamloja boitsuja, budjaa landestadissa, luudailee skutseissa kondiksen takii, entinen reklaamihemmo ja dirika, nykyne eläkestara ja tsyrkasta eronnu pakana.