Ylösnousemuksen ilo

Aurinko nousee, taivas tulee valoisaksi, tie aukeea eteepäin.

Tässä on jotakin pääsiäisen suuresta riemusta: Tulevaisuus avautuu, uusi alku uuteen kauteen, pimeydestä valkeuteen, epätoivosta rohkeuteen. Jumalan voitto on meidänkin voittomme. Ylösnousseen riemullinen kuoleman kukistaminen on meidänkin ikuinen elämämme.

SUNNUNTAI 17.4.2022

Pääsiäispäivä

Kristus on ylösnoussut!

Juhlapäivän psalmi on Ps. 118:15–23 (24)

 

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Jeesus nousi kuolleista. Kuolema on voitettu, elämä on voittanut.  Mikään ei enää ole samaa kuin ennen. Koko maailmankaikkeuden keskeinen tapahtuma on tuotu esiin. Jeesus on saanut ratkaisevan voiton.  Mikään valta maailmankaikkeudessa ei enää voi häntä kukistaa. Kaikki on täytetty. Elämä on täällä. Voitto on läsnä, kotiin tuotu, ihmisille suotu.

Pääsiäinen on riemun ja ilon juhla. Jeesus nousi kuolleista. Kuolemallaan hän oli voittanut kuoleman ja tuonut elämän esiin. Tästä voitosta saamme olla osallisia.  Pelastuksemme on jo tehty valmiiksi. Enää se ei riipu meidän omista ponnisteluistamme eikä suorituksistamme. Saamme käydä voittajan seurassa Jumalan valtakunnan täydelliseen voittoon.  Uuden aamun koittoon, uuden tulevaisuuden ja uuden voittoisan elämän turvissa taivaan iloa kohti.  Jeesus on elämämme sisältö ja siksi saamme laulaa hänen kiitostaan.

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta.

Herran voima on tullut esille Jeesuksen ylösnousemuksessa.  Hän on maailmankaikkeuden Herra. Hänessä, Pojassa,  Isä  on kaiken luonut. Hän myös ylläpitää kaiken olemassaolevan.  Siksi vuitto  kuolemastakin  oli yhtä luonnollista kuin kaikki muukin, mitä hän on tehnyt ja tulee tekemään.  Sanallaan Jumala on maailman tehnyt, käsillään sen muovannut ja sille tarkoituksen suonut. Tähän maailmaan Jumala otti yhteyttä Jeesuksessa. Vapahtajassamme meillä on elämä ja toivo.  Hänessä Jumalan voimallinen käsi ojennettiin meillekin ja hänen käsivarsillaan mekin saamme levätä ja elää turvallisin mielin.  Hänen rakkautensa ulottuu meillekin asti, koska hän itse on meidät pelastanut.

Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
  Herran käsi on voimallinen!

Jumalan voitto herättää meissä kiitollisuuden.  Mielemme kääntyy häntä kohti, joka meitä on auttanut.  Saamme syvän vakaumuksen ja sydämmellisen luottamuksen vallassa leävätä hänen antamassaan toivossa ja tulevaisuuden odotuksessaan. Jokainen hetki, jokainen päivä, jokainen aikakausi, minkä kohtaamme, saamme kiittää ja ylistää hänen hyvyyttään, armoaan ja laupeuttaan.  Elämme uskossa, turvallisessa luottamuksessa, Jumalan sylissä. Tiedämme että meilläkin on tulevaisuus ja toivo. Elämmme Jeesuksen ylösnousemuksen voimasta uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

 

Pääsiäisen psalmi:

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
  Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
  Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
  Hän kyllä kuritti minua
  mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit!
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
  Tämä on Herran portti,
  josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut.
  Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
  on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
  (Tämän päivän on Herra tehnyt,
  iloitkaa ja riemuitkaa siitä!)

Ps. 118:15–23 (24)

53 kommenttia

  • Kari Paukkunen sanoo:

    Henkikasteen tavoittelu on ilmennyt erilaisin sielullisin kokemuksin sekä Helluntailaisten että karismaattisen liikkeen piireissä. Ihmisellä on halu löytää itsestään merkkejä Jumalan voiman vaikutuksista. Monet näistä pyrkimyksistä ovat vieneet ojasta allikkoon. Kokemuksiin perustuva usko on kuin ”vettä pitämättöjen vesisäiliöiden rakentamista” (Jeremia 2:13). Henkikaste opetus on nuorta kirkon historiassa, kuten Matias edellä kuvaa.

    Raamattu korostaa uskon, ei kokemuksen merkitystä kaikissa kirjoituksissa. Usko kiinnittyy Jumalan lupauksiin. Helluntain ihme toteutui Helluntaina Jumalan lupauksen mukaisesti, kun aika oli täyttynyt. Nyt Kristuksen seurakunta odottaa uskossa hänen toista tulemusta. Se toteutuu, kun aika on täyttynyt. Uskomme on suunnattuna uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Matias, laitan tähän kommenttiisi tämän vasineeni jälkeen lisää kaksi kommenttiani. Älä lähden näitä käsittelemään ennenkuin kaikki kolme on peräjälkeen postattu. Olisin halunut ensimmäiseen kommenttiisi, laittaa vastineeni, mutta mylläsit alun ja aikeeni. Eli malta sen verran, ja keskity asiaan.

    Matias Roto 18.04.2022 18:55

    Matias,

    Aivan ”pokkana” kirjoitat sellaista mitä ei lue asianomaisten sanomana.

    Kun puhut Jeesuksesta, niin Hänen sanomansa on kirjattu, ja ne ovat harmoniassa keskenään. Myöskään mikään asia ei ole toista tärkeämpi tai toisen kumoava. Äärimmilleen viemäsi tulkinnallinen punnerrus on maallista ja hengellistä mielekkyytä vailla. Kohdallasi on kysymys ”piuhotuksesta”, mitä voidaan suorittaa liisterimäisillä rihmoilla eri asioiden välillä. Raamattu ei ole rihmoitusta vaan osia, jotka loksahtelevat paikoilleen kuin palapelissä. Koska puhumme asiasta, emme asian kehyksistä, niin arvostaisin, jos raaskisit jättää ”liturgiset hetkihartaudet, vesperit yms koristeesi niihin maalauksiin, joissa sakramentalisuuden varassa pelastumisesta luot.

    Jeesus puhuu syntymästä ihmiseksi ja luomisessa ihmiseen puhalletusta Jumalan hengestä. Ensimmäinen on syntymä katoavuuteen ja toinen on syntymä katomattomuuteen, Jeesuksen seurassa, kun aika loppuu.

    Tämä on yhtäkuin: uskoontulo, kääntymys, mielenmuutos, uudestisyntymä, esimerkiksi.

    Siis lihasta syntyy liha ja Hengestä syntyy henki. Tämä Jeesuksen sanoma kumoaa veden vaikutuksen, mitä uskoontuloon tulee. Mainitset kohdan, muttet käsitä, että liha on vettä sellaisenaan, eikä siihen voi autuuttavaa liuottaa, vaikka sakramentaalinen tulkinta sen punaisena näkeekin. Tämä ei ollut mennyt Nikodemuksenkaan ymmärrykseen, siksi hänen täytyi saada taivaallista tietoa. Juutalaisuus ja esim. katolisuus kumosivat taivaallisen tiedon itseymmärryksellä. Juutalaiset rakensivat ”talibanilaisen”, ensin suustasuuhun tiedotuksen kautta oman ymmärtämisensä, ja Rooman kirkko ”ex-cattedra” julistuksillaan kumosivat Kirjoitukset. Kummallakin on itsetehty oppi: Kirkon Itseymmärrys, mikä kumoaa Kirjoitukset, erotessaan niistä.

    Jatkuvasti ihmettelen ”oikeudentajuasi” koskien uskonnollisten johtohahmojen vaikutusta, kuten Origenes, Justinus-marttyyri. Joskus vilautat Tertullianustakin.

    Eli jatkuu ……

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Jatkoa

    Origeneksen kastamien vauvana on tökerö väittämä, sillä hän ei missään kohden kirjoituksissaan edes mainitse, sylilasten kastamisesta, ei omasta eikä muitten. Yleisesti kyllä luullaan, vieläkin jotkut, että jo Origeneen aikana sylilasten kaste oli tavallinen. Tässä ei ole kysymys vastasyntyneistä, vaan jo varttuneemmista lapsista. Latinan kielen sana ”parvulus”, joka lauseessa esiintyy, tarkoittaa alle ja päälle 10 vuotiasta. –

    (Omassa perheessäni on kaksi tullut uskoon 8 ja 10 vuotiaina. Kummatkin halusivat, pyysivät tulla kastetuiksi 10-14 vuotiaina. Esimerkkejä on paljon, niin täällä Suomessa, Italiassa, USA:ssa, E-Amerikassa, eli siellä missä olen asunut. Mielessäni viittaan nyt vain niihin, jotka ovat uskossa tänäänkin ja jotka jopa uskovien vanhempien tietämättä pyysivät seurakunnan vanhimmilta kastetta.)

    Origeneen väitetystä lauseesta, että seurakunnalla oli tapa kastaa lapsia puuttuu alkukielisestä tekstistä. Se esiintyy anioastaan Hieronymuksen ja Rufinuksen latinankielisessä käännöksessä. He itse tunnustivat itse tehneensä lisäyksiä tämän tekstiin.

    Kääntäjä Rufinukslen aikana oli viattomassakin iässä olevien lasten kastaminen yleistä. Hän oli vakuuttunut, että käytäntö on ollut peräisin aina alkuseurakuntien ajalta. Tälläinen on uskallettua, vaikka oletettaisiinkin kyseistä kohtaa Origeneen itsensä kirjoittamaksi, koska se ei todista vielä lapsikasteen alkuperää.

    Jo Origeneen aikana liikkui monenlaista perimätietoa jota p i d e t t i i n apostolisena. Tähän liittyy silloin vallitseva sääntö, että ”apostolista on se, minkä kaikki, kaikkina aikoina ja kaikkialla, hyväksyivät”. – Eli tämän säännön mukaan Origeneella ei ollut oikein pitää lapsikastetta apostoleilta perittynä.

    Tertullianuskin oli vain vähän aikaisemmin noussut sitä vastustamaan. Vanhan kirkon lisämääräykset ja perityt tavat olivat vain ihmissäädöksiä, kuten riivaajien ulosajaminen kasteen yhteydessä, kastetun voiteleminen öljyllä, hänet puettiin valkeihin vaatteisiin ja seppelöitiin kukilla, ei saanut kylpeä viikkooo jnen. jne..

    – Kirjoituksessaan Celselle, mikä on kreikaksi, eli alkuperäinen, Origene kumoa jyrkästi Celsen väitteen, että kristityt liittäisivät ymmärtämättömässä tilassa olevia lapsia seurakuntaansa.

    Mainitsen vielä Justinus-marttyyristä. Hänen aikanaan vesikasteelle omistettiin tärkeä merkitys. Se oli heti uskoon tulon jälkeen toteutunut alkutapahtuma. Sitä arvostettiin suuresti ja sitä alettiin kutsua uudestisyntymiseksi. Tämä osoittaa kasteen välttämättömyyden uskoon tulleelle. Justinus erottaa toisistaan uskoontulon ja uudestisyntymisen käsitteen. Hän pitää uskoon tuloa tietoisena uskonratkaisun tekemisenä, jossa ihminen tunnustautuu Krituksen omaksi. Se on edellytyksenä kasteelle tulemiseen, mutta Justinus ei nimitä sitä enää uudestisyntymiseksi.

    Olet vääristellyt Justinuksen lausuntoa, jonka hän antoi keisari Antonius Piukselle, koskien uudestisyntymistä. Laitan sen kokonaisuudessaan seuraavassa.

    Eli jatkuu …

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    … jatkoa

    Uusi käsitys uudestisyntymisestä käy ilmi Justinuksen lausunnosta, jonka hän antoi keisari Antonius Piukselle:

    ” Minä tahtoisin nyt selittää, kuinka me, jotka Kristus on uudistanut, olemme jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi katsoa minun toimineen epärehellisesti jossakin kohden tätä selontekoani. Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi, ja uskovat, että se, mitä opetamme ja puhumme, on totta, ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan ensin rukoilemaan ja pastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejään anteeksi. Ja myös me paastoamme ja rukoilemme heidän kanssaan yhdessä. *Sitten me viemme heidät johonkin paikkaan, jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä.*

    Ja syyn tähän menettelyymme olemme oppineet apostoleilta, ja se on seuraava: Koska me, ollessamme tietämättömiä ensimmäisestä syntymästämme, synnyimme pakosta —— ja meillä on ollut huonoja tapoja ja turmeltunut kasvatus —— niin, jotta emme pystyisi välttämättömyyden ja tietämättömyyden lapsina, ja jotta me vedestä saisimme anteeksiantamuksen niistä synneistä, joilla ennen olemme syntiä tehneet, julistetaan sellaisen ylitse, joka valitsee uudestisyntymisen ja tekee parannuksen synneistään, kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimi.”

    Koska Justinus nimitti kastetta uudestisyntymiseksi, myöhemmillä sukupolvilla ei ollut vaikeuksia korvata kasteella koko uskoontulo. Justinus itse tosin vaati kastettavilta vielä henkilökohtaista pelastuskokemusta. Hänen lausunnostaan käy kyllin selvästi ilmi, että silloin kaste oli vielä uskovien kaste.

    Yleisesti kuvitellaan, että sylilapsikaste on tullut käytäntöön jo apostolisten isien aikana. — Apostolisten isien kirjoitukset osoittavat kuitenkin, että heidän aikanaan on kastettu uskoon tulleita ja se on tapahtunut upottamalla.

    Jatkuu..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Kaikki nämä kirkkoisiin viittaukset minun koskettavat vain heistä kirjoitettuun, kreikaksi ja latinaksi. Osa on käännöksiä ao. alkuperäisestä krijoituksista kreikaksi. Myös tärkeää on, että he kirjoittivat niinkuin ihmisinä ymmärsivät.

    Aivan niinkuin teki Augustinus ja Lutherkin. Etenkin Luther taisteli kovasti sakramentaalista kastetta vastaan, mutta myöntyi siihen ”vanhan kirkon vallitsevaan sääntöön: ” Quod semper, quod ubique, quod ab omnibus” (Apostolista on se, minkä kaikki, kaikkina aikoina ja kaikkialla hyväksyvät)

    Olenkin päätynyt ”nyrkkisääntööni”, että kaikki latinankielinen johdattaa sylttytehtaalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25