Jobin kirja on syvällinen runo. Siinä pohditaan elämän suuria kysymyksiä.
Kärsimys on osa elämää maailmassamme. Siksi ihmiset ovat pohtineet kärsimystä kautta aikojen. Liian usein on annettu liian kepeitä vastauksia, liian usein selityksiä, jotka eivät toimi. Jobin kirja on syvällinen. Siinä kumotaan kaikki halpahintaiset selittelyt. Todetaan etteivät ne vie eteenpäin.
Usein ihminen lähtee syyttelemään toinen toistaan. Toisinaan Jumalakin saa syyn niskoilleen, kun ihminen sinkoisee sanojaan minne sattuu.
Jobin kirjan suuri sanoma on siinä, että Jumala on enemmän kuin meidän kykymme ajatella voi milloinkaan aavistaakaan. Hänen suuruutensa on syvällisempi kuin vain joidenkin hetkien tuottamat ajatusten oikosulut.
Jumalan vanhurskaus on kaiken elämän toivon perusta. Jumala on enemmän kuin hetken heilahtelut elämämme tuokioissa. Hänen rakkautensa ei vähene erilaisten kohtaloiden keskellä. Syvimmänkin hädän ja epätoivon keskellä hän on läsnä, tukee ja kantaa, voimia antaa.
Jobin kirjan huipentuma on siinä, että ihmisten syyttelyn keskelläkin, olkoompa ahdistus kuinka syvä tahansa, Jumala kuitenkin on vanhurskas ja vanhurskauttaa ihmisen oman mielisuosionsa ja oman huolenpitonsa takia. Job oli hädässä ja suurissa vaivoissa. Silti Jumala ei ollut häntä jättänyt, vaan osoitti, että suurimmankin pimeyden keskellä hän on valo. Hän on Jumala, joka on kaiken luonut ja joka pitää huolta omistaan, koko luomakunnastaan.
Ihmisen kyky nähdä, kokea ja tuntea on rajallinen. Ihmisen voimat eivät aina riitä kovinkaan pitkälle. Kun elämän tukirakenteet horjuvat, niin ihminen on avuton eikä enää tiedä miten jatkaisia, miten toimia, miten elää. Silloinkaan Jumalan iankaikkinen rakkaus ei pääty, silloinkaan hän ei lakkaa olemasta meidän Jumalamme.
Job joutui syvän ahdäistuksen kuiluun elämässään. Suurten surujen ja kipujen kautta häntä kasvatettiin. Viimein, tuskan ollessa suurimmillaan, hän kohtasi elämänsä suurimman kysymyksen perusteet. Jumalan vanhurskaus oli hänenkin elämänsä turva.
Silloin Job nöyrtyi Jumalan eteen ja tunnusti oman vajavuutensa Jumalan suuruuden edessä. Jumalan armo ja ansaitsematon rakkaus, Jumalan vanhurskaus, osoittautui hänen elämänsä ainoaksi turvaksi ja tulevaisuuden toivoksi.
SUNNUNTAI 23.8.2020
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Ensimmäinen lukukappale Job 42: 1-6
Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?”
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä –
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani
ja kadun niitä
tomussa ja tuhkassa.
Sunnuntain aihetta esittellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-23-8-2020/
Söndagens tema och texterna presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-23-8-2020/
Jobin kirjan sanoma on se, että Jumala tekee niinkuin hän tekee ,oli seuraukset yksityiselle ihmiselle sitten mitkä tahansa. Ihmisen osana on olla taistelukenttänä Jumalan antamaan kohtaloon taipumisen ja J umalan antamaa kohtaloa uhmaamisen välillä. Uhma , siis kapina , on Jumalan tahdon vastustamista ja Jumalan vaatimista tilille.
Jobin kirja on todistus siitä että Jumala ei suinkaan toimi kaikessa vanhurskaudestaan, oikeudenmukaisuudestaan , lähtien ,vaan hän tekee niin kuin tekee ja ihmisen on alistuttava seurauksiin.
Mitä oikeudenmukaisuutta oli siinä, että joukko viattomia tapettiin jotta saataisiin nähdä miten Job asiaan suhtautuu? Mikä siinä oli vanhurskautta?
Markku
Jobin kirjan sanomassa pohditaan sitä elämän realiteettia joka maailmassamme vallitsee. Maailmassa on aina kaiken hyvänkin keskellä aina jotain mikä on pahaa ja selittämätöntä. Jobin kirjan johdannossa tuodaan esille, että paha ei ole Jumalan syytä, vaan aina paholaisesta peräisin.
Sen sijaan ihmisten omaa lankeemuksen tilaa kuvaa se että vanhurskainkin kaikista ihmisistä, jopa Job syyttelee Jumalaa elämässään kohtaamastaan pahasta.
Jobin kirjan sanomassa tämä Jumalan kaikkivaltiuden suuruus on niin paljon enemmän kuin meidän ihmisten kärsimätön kiukustuminen toisinaan saattaa tuoda tullessaan, että kaikki syyttelyt menevät ohi. Ne eivät kohtaa oikeaa maaliaan silloin kuin Jumala saa syytöksen. Jumala on enemmän kuin meidän syytöksemme. Hänen vanhurskautensa on enemmän kuin meidän rajallisen päättelymme lukkiutuminen liian yksioikoiseen selittelyyn antaa ymmärtää.
Siksi huippupätevän saksalaisen eksegeetin Artur Weiserin kommentaarin esiin nostama puhe Jumalan vanhurskaudesta lukukappaleemme selityksessä on mitä perustelluinta.
Das Alten Testament Deutsch 13. Das Buch Hjiob übersetzt und erklärt von Artur Weiser. Göttingen 1951.
Roto: ”että paha ei ole Jumalan syytä, vaan aina paholaisesta peräisin. ”
Ihme ukko se Jumala. Väitetään, että on kaiken luonut ja kaikkeen mahdolliseen pystyy. Sitten eteen tulee joku piruparka, joka panee Telluksen selvityksen tilaan.
On se todella kumma juttu että kaiken luoja, kaikkivoipa kaikkivaltias antaa sen pirun mellastaa, eikä voi sille mitään. Mikä se semmoinen jumala on?
Etkö näe mitään ongelmallista siinä että koetellakseen Jobia annettiin hänen koko perheensä tuhoutua. Sitten, kestettyään koettelemukset, hänet palkittiin uusilla vaimoilla ja lapsilla niinkuin ne voisivat korvata ne menehtyneet omaiset?
Noiden menehtyneiden kärsimys?Ymmärsivätlö he ,että he ovat vain sijaiskärsijöitä suuressa kosmisessa draamassa. Olisiko sellainen ymmärrys auttanut heitä kestämään kärsimyksensä?Mikä on sellaisen kärsimyksen merkitys.
Se ,että Jobin kirjan kirjoittaja ylistää Jumalan suuruutta ,ei anna vastausta tai ymmärrystä kärsimyksen ongelmiin.
Markku
Kiitos mielenkiinnosta aihettamme kohtaan.
Kirjoitat: ”—ei anna vastausta tai ymmärrystä kärsimyksen ongelmiin.”
Jobin kirjan suuri näkökulma on juuri siinä, ettei kärsimyksen ongelmaan ole olemassa selitystä.
Kaikki ajalliset selittelyt pyritään tekemään tuhjiksi. Kärsimyksen olemukseen kuuluu, nimittäin, että se eroaa muista elämän vastuksista ja vaikeuksista ettei sitä voi ymmärtää. Kirjassa ihmisten tyypillinen tapa ”löytää selityksiä” osoitetaan riittämättömäksi koska ratkaisuyritykset osoittautuvat kestämättömiksi.
Roto: ”ettei kärsimyksen ongelmaan ole olemassa selitystä.”
Eivätkös ne kärsimykset ole sen pirun kolttosia. Niitä, jolle se teidän jumalanne ei mahda mitään?
Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy.
Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän ei ole kaikkivoipa kaikkivaltias – eikä tämä päde jumaliin. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän on ilkeä – mikä on täysin vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän ei ole kaikkivoipa kaikkivaltias, jonka lisäksi hän on ilkeä, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat tai miksi hän ei poista niitä?
Kimmo
Näkökulmassa on näkyvä ja ymmärrettävä puolensa ja kaiken takana sen syvimmässä olemuksessa oleva tapahtumien vaikutus.
Perkele on kaiken pahan lähtökohta ja yllyke. Kun se viimein saa lopullisen, täydellisen ja aina iankaikkisuuteen saakka ulottuvan rangaistuksensa ikuisessa tulessa eli siis helvetissä, niin silloin ei enää tule yllykettä pahan ilmestymiseen tai sen tekemiseen eikä taivaassa siis enää ole itkua eikä parkua, ei surua eikä ikävää kaipausta vaan kaikki on hyvää ja täydellistä. Onni on ikuinen ja elämä ei enää pääty kuolemaan vaan ikuinen onni ja autuus pulppuavat raikasta ilo alati, päättymättä.
Sen sijaan ajallinen tarkastelukulmamme on rajallinen. Emme pysty arvioimaan tilanteita niiden syvyyksiin asti emmekä aina tiedä mistä mikäkin johtuu ja minne mikäkin toimenpide johtaa. Siksi koko elämämme ajan olemme matkalla eteenpäin, matka jonka päämäärä on Jumalan kotiin taivaassa. Tämä uskon näköala tulevaiseeteen avaa uskon rohkeuden tarttua asioihin täysipainoisesti ilman epäröintiä ja alati etsiä sitä mikä kussakin tilanteessa on parasta.
Tähän ajallisen elämämme rajalliseen näkökykyymme sijoittuu puhe siitä että pahan pahuuden yksi tuntomerkki on juuri siinä, että se tulee kohdallemme vastoin kaikkia laskelmiamme ja sotkee sitä elämän järjestystä mihin meidät on pantu elämään ja olemaan. Hallittu tulikin on hyvä palvelija lämmitykseen, ruuanlaittoon, takkatulen iloiseen lepatteluun jne, mutta hallitsematon tuli on hävittävä tulipalo, metsäpalo tms.
Aito aviollinen rakkauden osoitus sukupuolielämässä on suuri onnen antaja ihmisen elämässä, mutta raiskaajan väkivaltainen seksiin pakottaminen voi luoda trauman uhriinsa tämän loppuiäksi.
Jne eri elämän aloilla monien erilaisten elämän tilanteiden oikea ja hallittu käyttö on suureksi hyödyksi ja iloksi elämämme eri tilanteissa, mutta niiden ryöstäytyminen väärille urille voi tuottaa valtavaakin vauriota.
Niin kuin kirurgi voi tehdä haavan, että leikkauksen saava potilas paranee, niin maailmassammekin on monia tapauksia, joissa Jumala vie asioita eteenpäin tavalla, jota emme ymmärrä, mutta joka kuitenkin vie koko maailman tapahtumien ketjua eteenpäin, lopullista päärmääräänsä kohti, täyttymyksen aikaa kohti, Kristuksen takaisin tuloa kohti.
Kysymys siis on koko ajan siitä perustavaa laatua olevasta todellisuudesta,
että Jumala on hyvä, kokonaan hyvä
ja Perkele on paha, kokonaan paha.
Jobin tarinassakaan ei ole naisnäkökulmaa, nainen ja lapset ovat täysin merkityksettömiä, heidät voidaan ottaa pois vain siksi, että miestä koulutetaan, tai Jumala haluaa todistaa jotakin saatanalle. Eivätkö he ole viattomia uhreja ?
Onko se oikeudenmukaista naista ja lapsia kohtaan.
Nainen ja lapset voidaan korvata uudella vaimolla ja kauniilla lapsilla palkinnoksi uskollisuudesta, kun saatana sai luvan kiusata Jobia. Ja ketä olivat ne jumalten pojat, joiden joukossa saatana oli.
Koraanissa sanotaan, ” Me olemme asettaneet saatanat pakanoiden ystäviksi” ja ” ” Ihmiset punovat juonia, mutta Allahilla on paremmat juonet. ”
Juonia punova Kaikkivaltias ei sovi minun oikeuskäsitykseen, koska sellainen voi tehdä mitä vain ja milloin vain, kuten muuttaa mieltään ja toimia näin mielivaltaisesti. Itse ajattelen, että mielivaltaisuus on vain ihmisen ominaisuus ja Jumala on vakaamielinen, eikä kiduta ihmisiä sen takia, että voisi osoittaa saatanoille jonkin yksilön uskollisuuden kaikesta huolimatta. Ei ei ja ei.
Jumalako sai aikaan sen, että sabalaiset iskivät kimppuun, tuli poltti karjan ja kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta suunnalta ja myrsky vei talot ja tavarat. Eikö tässä ole kuitenkin ihmiset asialla, ja luonnonvoimat. Job oli rikas mies, he olivat kateellisia ja halusivat tuhota hänet ja ottaa hänen omaisuutensa.
Tietysti tarinaa voi verrata vaikka juutalaisen kansan tositarinaan, heille on aina aiheutettu vaikeuksia naapureiden taholta, ja maailmalla, ja pidetty sitä Jumalan sallimuksena , ( kun te ette usko, jne. ) mutta minä olen sitä mieltä, että ihmisten ei olisi ollut pakko tehdä niin, vaan viha ja kateus olivat se syy, joka sitten siirrettiin Jumalan tahdoksi, vaikka Jobin tarinan pohjalta voisimme tehdä sen johtopäätöksien, että aiheuttajat olivat saatanan palveluksessa.
Tarja
Naisnäkökulma on kertomuksen varsinaisessa juonessa jäänyt pois.
Sen sijaan kirjoittajan tavassa sanoittaa tapahtumien päätöskertomus tulee esille näkökulma, joka länsimaiselta nykylukijalta voi jäädä syrjään, jos sitä ei osoitetan kerronnan juonen asiantuntemuksen antamin tiedoin.
Aivan tässä viime päivinä julki tulleessa kommentaarissaan Åbo Academin Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistitiikan professori Antti Laato toteaa jakeeseen 42:15 liittyvässä kommentissaan 683.
Jobin rakkaus tyttäriään kohtaan ilmenee siinä, että hän antaa heille perintöosuuden poikiensa rinnalla. Tällaiseen ratkaisuun Mooseksen laki antaa mahdollisuuden, jos poikia ei ole (4 Moos 17 ja 36). Job osoittaa, että Mooseksen lain erikoistapaus voidaan laajentaa koskemaan yleistä käytäntöä. Näin Job on kärsimyksen kautta oppinut jotakin uutta elämästä. Poika ja tyttö, mies ja nainen, ovat tasa-arvoisia.
Antti Laato
Vanhan testamentin selitysraamattu III
Runokirjat
Jobin kirja
Psalmien kirja
Sananlaskujen kirja
Saarnaajan kirja
Laulujen laulu
ISBN 978-951-888-786-0
EU 2020
Tarja
Varsin yleisesti siellä täällä sekotetaan se mitä Jumala tekee ja mitä hän sallii tapahtuvaksi.
Sallimisen taustalla on se todellisuus, että kaikkivaltiudessaan Jumala voisi välittömästi tuhota kaiken pahuuden maailmassamme, mutta samalla tuhoutuisi myös paljon sellaista, josta vielä voidaan saada kehittymään elämälle myönteinen elikä jotakin hyvää ja toivoa luovaa. Jotta tämä hyvä ei tuhoutuisi samalla kun paha poistettaan pitää vielä odottaa sitä aikaa, joka on oikea Jumalan suuren viisauden näkökulmasta tarkasteltuna.
Tästä miten ennen aikainen pahan poistaminen voisi tuhota myös sen mistä vielä voi tulla hyvää kertoo Jeesuksen vertaus lusteesta. Vertauksen lustekin on vihamiehen (=saatana) kylvämää ja kerran se poistetaan kun aika on:
Matteuksen evankeliumi:
13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
13:26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
13:27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ —
13:29 Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'”
Odotuksella on tarkoitus: Ihmisten kääntymiselle annetaan aikaa:
2.Pietarin kirje:
3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
Tarja
Juutalaisiin kohdistunut vaino on aina ollut paholaisen yllytämää työtä. Samoin kuin kaikki muukin sorto, orjuutus, viha ja pahan teko toisia ihmisiä kohtaan.
Isossa katekismuksessa tämä, että Saatana on kaiken pahan takana, tulee erityisen voimakkaasti esille seitsemännen rukouksen selityksessä:
Vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Kreikankielinen teksti ilmaisee tämän kohdan näin: ”Vapauta ja varjele meidät tuon ilkeän eli pahan vallasta.” Kristus siis näyttää puhuvan Perkeleestä. On kuin hän tahtoisi koota koko rukouksen sisällön yhdeksi lauseeksi ja suunnata sen tätä päävihollistamme vastaan. Juuri tämä näet asettuu keskuudessamme kaiken sen tielle, mitä me rukoilemme. Hän käy Jumalan nimen eli kunnian, Jumalan valtakunnan ja tahdon, jokapäiväisen leivän sekä iloisen ja hyvän omantunnon esteeksi. Sen tähden kokoamme lopuksi kaiken tuon yhteen ja sanomme näin: ”Rakas Isä. Auta meitä pääsemään vapaaksi kaikesta tästä onnettomuudesta.” Mutta tämä pyyntö torjuu yhtä lailla myös kaikkea muuta pahaa, mikä vain suinkin voi meitä kohdata Perkeleen valtapiirissä. Sellaista on esimerkiksi köyhyys, häpeä ja kuolema, lyhyesti sanoen kaikki se surkea hätä ja viiltävä tuska, jota on maailmassa määrättömän paljon. Perkele ei näet ole vain valehtelija, vaan myös murhaaja. Siksi hän vainoaa lakkaamatta henkeämme ja purkaa meihin raivoaan, milloin vain voi aiheuttaa ruumiillemme onnettomuutta ja vammoja. Tämän vuoksi hän vääntää monilta niskat nurin tai suistaa heidät järjiltään, hukuttaa toisia veteen, ajaa monia itsemurhaan ja lukuisiin muihin kauheisiin tekoihin. Meillä ei siis voi olla täällä maan päällä tärkeämpää tehtävää kuin on päävihollistamme vastaan suunnattu taukoamaton rukous. Ellei näet Jumala meitä varjelisi, emme olisi hetkeäkään turvassa Perkeleen hyökkäyksiltä.
Ymmärrät siis tämän pohjalta, miksi Jumala tahtoo, että me rukoilemme häneltä apua myös kaikkiin ruumiimme kiusoihin ja että emme etsi emmekä odota sitä keneltäkään muulta kuin häneltä. Hän on kuitenkin sijoittanut tämän pyynnön viimeiseksi. Mikäli me näet aiomme varjeltua kaikesta pahasta ja päästä siitä irti, meidän on ensin pyhitettävä Jumalan nimi, hänen valtakuntansa on ensin oltava keskuudessamme ja hänen tahtonsa tapahduttava. Vihdoin, tämän jälkeen, hän varjelee meidät synnistä ja häpeästä ja kaikesta muustakin, mikä tuottaa meille tuskaa ja on meille vahingoksi.
Matias
Kielimiehenä sinä varmaankin tietänet, että ” Lust ” on inglistä, ja suomeksi Himo, halu, hekuma. Kiihkeä halu saada jotakin.
Ihminen on yhtä kuin halu, syntymästään lähtien se haluaa jotakin. Jos tätä halua ei ole, tai se kitketään pois, niin mitä ihminen sitten on? Ihminen haluaa tulla aikuiseksi, haluaa perustaa perheen, haluaa miehen tai vaimon, haluaa toimeentulon ja hyvinvoinnin, haluaa tulla rakastetuksi, haluaa ruokaa ja juomaa, haluaa hyvinvointia ja maailmanrauhaa, ilman halua me olemme ??? Mitä, nisuako? Vehnäisiä pullasia.
Tarja
Hyvää kielileikittelyä.
Todellakin tuolla samalla tavoin lausutulla sanalla on eri kielissä eri merkityksiä. Suomessahan se tarkoittaa Lolium– , Bromus- ja Brachuypodium-sukuihin kuuluvia heinäkasveja. Se esiintyy myös yhdistelmissä arolusgte, lehtoluste, pellavaluste ja viljaluste.
Ruotsin sana ”lust” on myös ”halu, mieltymys, taipumus kiinnostus, maku johonkin, ilo, ihastus, nautinto” jne.. Olen paljon käyttänyt sanaa avioliittoon vihkitoimituksissa, kun olen sanonut ”— i nöd och lust? ”, ” — myötä ja vastonkäymisissä?”
Jumalasaatana vai saatanajumala ? Näyttää siltä, että kristinusko ei olekaan yksijumalainen ”järjestelmä” . Jumala ja saatana tekevät yhteistyötä ja ihminen on vain uhri, milloin toisen, milloin toisen. Suhdanteista kiinni.
Keskenkasvuista laittaa oma pahuus saatanan työksi. Silloin ihminen ei ota vastuuta itsestään, eikä teoistaan. Mutta toisaalta , kun ihminen tekee hyvää, se tulee jumalalta ? Omista hyvistä teoista ei ainakaan saa puhua ?
Charlotta
Jumala ei ole saatana eikä Saatana ole jumala.
Saatana on langennut henkiolento, jonka Jumala loi alkuaan hyväksi, mutta joka omasta itsestään, ilman pienintäkään muuta sisäistä tai ulkoista vaikutusta, vastoin kaikkea järkeä ja logiikkaa, lankesi pois Jumalan yhteydestä ja ryhtyi kapinaan Jumalaa vastaan.
Se että Saatana on vietellyt ihmisiä syntiin ei pienimmässäkään määrin vähennä ihmisen vastuuta omista vääryyksistään tai muista lankeemuksistaan Jumalan tahdosta pois.
Otan tähän pienen otteen katolisesta katekismuksesta, koska siinä sanotaan tämä erittäin selkeästi:
II Enkelien lankeemus
391. Sen valinnan taustalla, jolla esivanhempamme kieltäytyivät tottelemasta Jumalaa, 266 oli viettelevä, Jumalaa vastustava ääni, joka kateudesta johti heidät kuolemaan. Raamattu ja kirkon traditio näkevät tässä olennossa langenneen enkelin, jota kutsutaan Saatanaksi tai Paholaiseksi. Kirkko opettaa, että se alkujaan oli Jumalan luoma hyvä enkeli. ”Jumala oli tosin alkujaan luonut Paholaisen ja muut demonit luonnostaan hyviksi, mutta niistä tuli omasta syystään pahoja.”
Tuo sitaateissa oleva osa on peruskielellä latinaksi:
« Diabolus et alii daemones a Deo quidem natura creati sunt boni, sed ipsi per se facti sunt mali »
ja se on täsmällisesti lausuttu Lateraanin IV kirkolliskokouksessa vuonna 1215 jKr. yhteenvetona kaikesta aikansa parhaan teologisen tutkimuksen pohjalle muodostettuna.
Koko yhteiselle kristikunnalle yhteistä on myös oppi siitä, että Kristuksen takaisin tulo merkitsee pahan loppumista, kun pahuuden alkusyy Perkele heitetään kärsimään ikuista rangaistustaan kaikesta pahuudesta mitä se on tehnyt.
Kirkkomme opetus sanotaan Augsburgin tunnustuksessa 25.6.1530 seuraavasti
XVII Kristuksen tuomiolle tulo
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka katsovat, että tuomittujen ihmisten ja perkeleiden rangaistus on kerran saava loppunsa.
Matias
En näe maailmaa ollenkaan noin synkkänä kuin sinä, että perkele vainoaa joka puolella.
Enkä odota jotain ihme pelastusta, että jumala hävittää pahat ihmiset, koska minä en ole kenenkään tuomari enkä näe ihmisten ajatuksia ja sisinpiä aikeita . Mutta juonittelevat miehet ja naisetkin ovat mielestäni jääneet lapsen asteelle ja heidän pitäisi kasvaa aikuisuuteen ja tutkia itseään, korjata kasvatuksen virheitä omassa itsessään ja se voi tapahtua vain tiedon kautta. Jos ei opi tiedon kautta,, oppii sitten kärsimyksen kautta. Oppimassahan me olemme, emme taikatemppuja toivomassa.
Minä voin olla paha ihminen toisen mielestä ja toinen taas paha ihminen omasta mielestäni, vähän kuin kudelmassa, joka on päällypuollelta oikein nurin ja toiselta puolelta oikein onkin nurin ja nurin oikein. Riippuu aina siitä mistä näkökulmasta katsoo. Omasta vai toisen. Mutta juonittelu on läpinäkyvää ja halveksittavaa.
Paraneminen mielen tasolla voi tapahtua vain siten, että ihminen aloittaa omasta itsestään, eikä odota, että tapahtuu jokin suurenluokan joukkoherääminen, niin että mannerlaatat rytisee. Suuret asiat tapahtuvat hiljaa hitaasti, aivan kuten auringon nousu, tai lasku taivaanrantaan, ei se pidä ääntä eikä meteliä, kuitenkin se saa aikaan suuria asioita, kuten päivä ja yö, liike ja lepo. Kesä ja talvi, kasvu ja kuolema ja taas luonnon herääminen keväällä.
Tarja
On kaksi eri tasoa katsoa maailman pahuutta.
Silloin kun tarkastellaan maailman tilaa Jumalan ja ihmiskunnan välisenä todellisuutena, niin silloin jokainen ihminen on jo Aadamin lankeemuksesta asti eli siis jo ihmiskunnan alusta alkaen syntinen. Vain pyhän kasteen välityksellä saatu osallisuus Jumalan lapseudesta pelastaa meidän synnin, Perkeleen ja kuoleman vallasta, niin että saamme syntimme anteeksi, meistä tulee Jumalan lapsia eli hänen omiaan eli siirrymme hänen perheväkeensä, ja että että kerran ruumiin ylösnousemuksen kautta pääsemme ikuiseen elämään, missä mikään paha ei enää meitä vaivaa eikä kiusaa.
Tässä mielessä me kaikki ihmiset olemme samassa asemassa. Lankeemus koskee kaikkia ja kasteen armo tarjotaan kaikille. Tässä mielessä meillä ei kenelläkään ole oikeutta tuomita toinen toistamme, vaan yhdessä pyrkiä saavuttamaan uskon osallisuus pyhän evankeliumin pelastavasta voimasta.
Näin ihmisten kesken meillä on hyvä ja paha aina sekoittuneena toisiinsa. Aivan kuten ymmärtääkseni sanoit, niin sama seikka voi samaan aikaan olla sekä paha että hyvä, kun se auttaa joitakin, mutta samalla tuo ongelmia toisille. Näin esimerkiksi poliittisissa päätöksissä useinkin on valittava erilaisten vaihtoehtojen välillä niin että mahdollisimman monelle päätös tulisi edulliseksi ja että mahdollisimman harvoille heikonnukseksi, koska mikään tarjolla olleista vaihtoehdoista ei voi olla kaikille mieliksi.
Tiedon merkitys todellakin on hyvin suuri. Mitä paremmin tunnemme jonkin asian ja sen vaikutukset elämäämme, sitä helpompaa meidän on valita erilaisten ratkaisujen välillä. Toisaalta maailmassa on valitettavasti myös noita, joiden toiminnasta käytät nimitystä ”juonittelu”, sellaisia jotka pyrkivät hankkimaan omaa hyötyään välittämättä siitä, miten heidän tekonsa vaikuttaa kanssaihmisiin.
Tässä mielessä meillä ihmisillä on suhteellisesti ottaen niitä, jotka ovat parempia kuin toiset, koska eri ihmisillä on erilainen kyky huomioida tekojensa vaikutus lähimmäisiiinsä.
En ole oikein samaa mieltä siitä että kärsimysten ( ei siis kärsimyksen) olemassaoloille ei olisi luonnollisia selityksiä. Kärsimys , siis erillaiset traumat, on seurausta jostakin suuresta tai pienestä katastrofista, sellaisesta joka Jobinkin kirjassa luodaan rekvisiitaksi. Elävässä elämässä joudumme tosi harvoin paholaisen ja Jumalan välisen taistelun taistelukentäksi.
Toisaalta , siitä ei ole kauaakaan kun kristityt saattoivat sanoa ” Herra antoi, Herra otti ylistetty olkoon Herran nimi”. Kun lapsikuolleisuus oli suurta niin siihen suhtauduttiin fatalistisesti, samoin kun muihin sairauksiin jotka koettiin koettelemuksiksi.
Voisi ajatella että kun kapinoi kohtaloansa vastaan niin samalla kapinoi Jumalan luomaa maailmanjärjestystä vastaan. Meidät on luotu epävakaalle planeetalle jossa luonnon mullistukset kuuluvat sen geologiaan. Kehomme on altis sairauksille sekä geneettisestä perinnöstä että ulkoisista erillaisista bakteerien ja viirusten aiheuttamista tulehduksista johtuen. Oikea usko onkin ehkä juuri sitä että alistuu kaikkeen siihen mitä ei heikkoudessaan voi välttää ja hyväksyy sen elämisen laadun ja elämänajan pituuden joka meille on mitattu vastaanpanematta, Hyväksyen sen kohtalon missä elämme.
Markku
On aivan selvää, että ulkonaisissa ilmiöissä jokaisella teolla on oma historiallinen yhteytensä. Näin myös tekojen syitä voidaan tutkia ja niin pitääkin tehdä. Yhteiskuntamme kehityksen kannalta tällaisella tutkimuksella on aivan ratkaiseva merkitys. Mitä paremmin voimme tietää erilaisten yhteiskuntaamme vahingoittavien toimien syitä ja sen miten niitä voi estää, sitä helpompaa on suojella yhteiskunnan jäseniä erilaisilta uhilta.
Nimenomaan usko antaa voimia ja rohkeutta ”ottaa härkää sarvista”, kuten sanotaan, kaikkien noiden mainitsemiesi ongelmien ratkaisemiseen.
Fatlismi ei alkuunkaan kuulu kristillisen opin luonteeseen.
Jo luomisessa meidät on pantu ”viljelemään ja varjelemaan” eli siis luomaan uutta ja pitämään huolta koko luomakunnastamme sen kaikissa ulottuvuuksissa. Uskon rohkeudella uskallamme kurottautua eteenpäin Jumalan luomakuntaa sen kaikissa ulottuvuuksissaan hoitamaan emmekä anna periksi millekään saatanallisille voimille, jotka pyrkivät tuhoamaan sitä, minkä Jumala on alkuaan luonut hyväksi.
Koko maailman historiassa kirko on alati ollut eturivissä uusien hankkeiden luomisessa elämän parantamiseksi. Samalla myös hoivan tarjoamisessa niille, joilla elämä ei mene yhtä hyvin kuin kansan valtaväestöllä. Monet avustusmuodothan ovat alkaneet kirkon diakonisesta työstä ja sen jälkeen kun idea on saatu valmiiksi toteutettavaksi koko yhteikunta on havahtunut hoitamaan asian eteenpäin.
Samaten lukutaidon suhteen esimerkiksi me suomalaiset olemme maailman lukutaitoisimpien kansojen joukossa, koska kirkko jo Isaacus Rothviuksesta alkaen on alkanut puhumaan lukutaidon puolesta koko kansaa koskevana hyveenä.
Samaten Namibia on Afrikan lukutaitoisimpien kansojen joukossa koska suomalaiset lähetyssaarnaajat jo noin 150 vuotta ovat siellä tehneet lähetystyötä ja kasvattaneet kansaa sekä lukemisen että kirjoittamisen salaisuuksiin.
Kaikkinensa Jobin tarina kertoo meille oikeasta Kristillisestä uskosta, jota saatana epäilee kaiken aikaa ja pyrkii kaikin voimin, että me luopuisimme kiusausten tullen Jumalasta.
Jobia koeteltiin kaikin mahdollisin epäinhimillisin keinoin, mutta hän pysyi Jumalassa. Näin oli myös Kristuksen laita, kun saatana alkoi erämaassa tuon ikimuistoisen keskustelun. Job on ristinkantaja, eli hän kantaa muiden syntejä ruumiissaan. Näin on Kristuskin tehty synniksi meidän syntien tähden. Jumala oli Kristuksessaja kärsi rikollisen kuoleman ristinpuuhun ripustettuna, kuolemaan asti.
Näin on siis nähtävä Jobin taistelu uskon voitoksi saatanasta. Ja Kristuksessa saatanan valheet on tehty tyhjäksi ja valheen pää on poljettu rikki. Sillä Kristus ei pysynyt kuolleena, vaan nousi ylös. Tämä voitto on Kristityn varma toivo, sillä kuolema ei voinut häntä pitää, näin on myös niiden, jotka Kristuksessa pysyvät.
”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -Sillä: ”Sinä, Herra, olet minun turvani”. -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Ps.91:1-12 )
On huomattava, että saatana lainasi tuota Psalmia, kun hän kiusasi Jeesusta.
”Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi”Jeesus sanoi hänelle: ”Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi. Matt.4:5-7
Ja autuaaksi lopuksi: ”Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” Hebr.2:17-18
Mikä on mielipiteesi siitä, että saadakseen selvää Jobin uskon lujuuden, hän tuhosi kymmenittäin viattomia ihmisiä?No, job selvisi testistä mutta entä kaikki tuhoon joutuneiden kärsimys? Oliko se oikeutettua . Maallisesti katsoen se oli kun ameriikkalainen filmi jossa ammutaan yksi toisensa jälkeen jotta päähenkilö tekisi gangstereille mieliksi. Lopuksi on vain hän jäljellä mutta selviytyy ja suree kauheasti noita sijaisuhreja. Onko sellainen oikeudenmukaisuutta?
Ismo
Kiitos puheenvuorostasi ja Jobin kirjan kristologisesta tulkinnasta.
Markku
Olet suunnannut kysymyksesi Ismolle, tuon tässä kuitenkin oman näkökulmani Jobin kirjan tapaan kertoa kärsimyksen realiteetista tavalla joka koskettaa.
Mielestäni ajaudut kertomuksen kannalta sivuraiteille, kun puutut toisten kokemiin kärsimyksiin. Sinänsähän nuokin ovat tärkeitä näkökulmia, mutta kertomuksen juonen kannalta ne ovat jo aivan toinen kysymys.
Ihmiskunnan todellisuushan on surutyötä täynnä. Useimmat vähääkään vanhemmiksi elävät joutuvat kokemaan surua omassa elämässään ja se on kärsimyksen yksi muoto..
Otan esimerkiksi muutaman tapauksen omasta elämästäni.
Ensimmäinen vaimoni oli juuri päässyt henkikirjoittajan virkaan ja suunnilleen samoihin aikoihin myös esittelijäksi korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Juuri tuohon aikaan hän sairastui ja pysyi sairaana loppuikänsä. Näin vajaan 16 vuoden avioliittovuoden jälkeen minusta tuli samaan aikaan sekä puoliso että omaishoitaja, aikana jolloin ei vielä käytetty sanaa omaishoitaja. Sitä kesti yli 15 vuotta.
Kun ensimmäisen lapsisarjan kuopus vuonna 1990 täytti marrraskuussa 17 vuotta niin seuraavan vuoden tammikuussa hän kuoli 17 vuotiaana.
Kun Kamerunissa olin saanut vaimokseni prinsessa Coletten niin meille tuli asumaan hänen sisarensa tytär Caroline, joka oli ollut syntymästään asti sairaalloinen. Löysimme etevän tohtorin, joka löysi vian ja suunnittelimme leikkausta. Siihen olisi pystynyt jopa neljä kirurgia Kamerunissa, mutta maassa ei ollut ainuttakaan sairaalaa, jossa olisi ollut leikkaukseen tarvittavia apulaitteita. Piti suunnitella matka Ranskaan. Lääkintöhallituksen varojen käytän raja tuli kuitenkin vastaan ja piti panna anomus valtionvarainministeriöön ylitysoikeuden saamista varten. Ennen kuin tuo päätös ehti tulla niin Caroline kuoli 18 vuotiaana.
Kerran minulla oli Mengissä saarnajajien koulutuksessa yksi oppilas, jolla oli ollut 12 lasta, mutta joista seitsemän oli kuollut. Mietipä itse , onko tämä vain jotain ”amerikkalaisen filmin” todellisuutta? Mielestäni se on yhden pariskunnan todellista elämän tuskan kokemusta, missä tuo perhe oli selvinnyt – vieläpä helpommin kuin Jobin kirjan tapahtumien kuvauksessa oli laita.
Toiselle anopilleni, Coletten äidille, oli aikoinaan syntynyt 11 lasta. Heistä kuusi oli elossa kun tulin Kameruniin. Viisi lasta oli mennyt hautaan ennen vanhempiaan.
Joten tällä haluan sanoa, että Jobin kirjan puhe omaisteen menetyksestä on yhä edelleenkin mitä todellisinta totta meidänkin maailmassamme. Kyse siis ei ole mistään sentimentaalisesta tunnelmoinnista – eikä lännenfilmien väkivallalla mässäilystä – , vaan mitä todellisimmasta elämän realiteetista ihmiskunnan kaikkina kausina, milloin missäkin maailmaa, kun se kohdalle sattuu.
Matias
Olet elävässä elämässä ollut samassa tilanteessa kun Job.Se antaa painoaarvoa kaikelle mitä kirjoitat tästä teemsta. Jobin kirjoittaja ei tartu hänen kärsimystensä yksityikohtiin, niihin jotka vastaavina kokemuksina meidän elämässämme antavat syventävää ymmärrystä. Koko huomio on siinä kuinka tämä vaikutta hänen Jumlasuhteensa.
Jobin suhde Jumlaan kärsimyksensä keskellä on aivan oikeutettu fokus. Mutta meidän annetaan ymmärtää, että tilanne syntyi siitä ,että Jumala halusi antaa Paholaiselle opetuksen uskon voimasta. Todistaaksseen argumenttinsa , Jumala vyöryttää kärsimyksiä Jobille. Kärsimykset olivat varmasti molemmanpuolisia ,niin Jobille kun hänen omaisilleen. Kukaan ei heistä varmaankaan voinut ymmärtää että Jumala oli kaiken takana. mutta me, joille tuo taustatieto on kerrottu, joutuu ihmettelemään sitä ,että Jumala ei vain salli vaan myös myötävaikuttaa kaikkien osallisten kärsimykseen. Onko tässä yhteydessä motivoitua kutsua Jumalaa oikeudenmukaiseksi? Jobin ”ystävien” kysymyksellä on todellakin oikeutuksensa.
Kun käytän vertausta ameriikalaisesta filmistä niin , pidän kiinni Jobin kertomuksesta, enkä todellakaan halua vähätellä kenenkään tässä elämässä kokemia vaikeita menetyksiä. Sinulle nuo kokemukset ovat antaneet ymmärrystä kärsimysten todellisuuteen ilman että olet menehtynyt niiden aiheuttamaan suruun. Päinvastoin, kaikesta näkee , että olet ollut kovassa koulussa ja oppinut mitä siellä voi oppia ja jaat kokemuksistasi muille. Sinun kokemasi perusteella voit lukea Jobia myöskin rivienvälistä.