Kesän yksi huikeimmista kokemuksista on televisiosarja The Young Pope  - piru vai pyhimys, jota Yle TV1 esittää perjantai-iltaisin. Kuvitteellinen sarja kertoo omaperäisestä amerikkalaisesta orpokodin kasvatista Lenny Belardosta, joka täysin yllättäen nousee ohi ennakkosuosikkien paaviksi ja ottaa nimekseen Pius XIII - kuin kaikkien konservatiivipaavien jatkumona.

[caption id="attachment_69457" align="alignnone" width="465"] Nuorta Paavia Lenny Balardosta esittää brittinäyttelijä Jude Law.                      Kuva YLE/Gianni Fiorito.  [/caption]

Siis kaikki banaalin ja kirkkoa herjaavan tv-sarjan ainekset, mutta ei. Visuaalisen upeasti toteutettu fiktio vie syvälle Vatikaanin hämärien käytävien saloihin, jossa Pyhä Henki toimii kaiken kuviteltavissa olevan inhimillisen viekkauden, häikäilemättömyyden ja vallanhimon kautta. Siis kaiken sen kautta, mikä niin helposti selitetään syvällisen hurskauden ilmentämäksi Jumalan tahdoksi.

Jotenkin minulle tulee sarjaa seuratessa mieleen Juhani Rekola ja hänen ajattelunsa. Aivan samoin kuin Rekola ei perustanut teologiaansa ja kirkkonäkemystään kirkon kulisseihin, valtarakenteisiin, juonitteluihin, oman edun ajamiseen tai ylipäätään näkyvään maailmaan, aivan samoin Nuori Paavi hahmottaa omaa visiotaan kirkosta.

Kaikesta julkisuudesta kieltäytyvän ja itse omaa uskoaan epäilevän paavin keskeinen teesi on hyvin yksinkertainen: poissaolo on läsnäoloa. Hänen kirkkonsa perusasioita on mysteeri: se on niin perusasia, että se tulee olemaan Nuoren Paavin kirkossa kaiken keskiössä.

Paavin viesti oman kirkkonsa jäsenille on kova: jokaisen on opittava, että vain uhrauksen ja kärsimyksen kautta voi löytää Jumalan. Sillä ei Jumala löydy kaunista auringonlaskua katsomalla, ei, vaan päinvastoin: Heidän tulee löytää hänet kylmässä, pimeässä yössä.

Olen varma, että Juhani Rekola olisi katsonut tätä monitasoista sarjaa mielellään. Vaikka se on ihan yhtä fiktiota kuin Rekolan liittäminen tähän yhteyteen. Mutta ei se irrallaan ole: niin lähelle se tulee tämän kärsimyksen, epätoivon ja epäilyn kuvaajan ja näkijän maailmankuvaa, sitä samaa mysteeriä, jonka Rekola kiteytti oivallisesti yhteen lauseeseen:  Tiedämme, että on jotain mitä emme tiedä.

Se on täysin käänteinen sille, mitä paavin valtiosihteeri Voiello tietää. Hän nimittäin tietää, että kaiken vallankäytön perusta on tietää ja tietää etenkin vastustajistaan aina vähän enemmän, tietää kaikkein vähäpätöisimmätkin salaisuudet. Ja osata niillä kiristäminen. Eikä sellainen toki vallankäyttö ole vierasta sarjan paavillekaan. Mutta se onkin jo sitten maallista vallankäyttöä, mysteerin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Elokuulle jatkuvan 10-osaisen sarjan on ideoinut, käsikirjoittanut ja ohjannut arvostettu italialainen ohjaaja Paolo Sorrentino. Salakavalan lempeää, ketjussa polttavaa ja kevytkolaa nautiskelevaa paavia esittää ilmeikäs brittinäyttelijä Jude Law.

Minua vähän hämmentää, että nyt kolmanteen jaksoon edennyt sarja ei ole herättänyt mitään väristyksiä suomalaisessa kirkollisessa keskustelussa, ei puolesta eikä vastaan. Nyt huomaan, että piispainkokouksen pääsihteeri ja katolisen kirkon tuntija Jyri Komulainen on omalla Facebook sivullaan innostunut sarjaa analysoimaan. Toivottavasti keskustelu laajenee sieltä laajemmille foorumeille, sillä tämän vahvempaa ja syvälle menevää uskonnollista draamaa en muista aikoihin nähneeni.

Tähänastiset jaksot ovat katsottavissa myös YLE Areenassa. Kannattaa katsoa, vielä ehtii.