Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden

Kihlakuva vuodelta 1967. Kihlattuni Virpi Pöyhönen opiskeli oikeustiedettä, minä teologiaa.  Tuolloin asuin Lähetystalolla. Meidät vihittiin 15.5.1967 Lähetyskirkossa. Olimme suunnitelleet lähetystyöhön lähtöä heti, kun saamme opiskelumme valmiiksi.  Lähtö ei kuitenkaan  onnistunut.  Vaimoni Virpi Maria kuoli 1998. Jäin leskeksi ja vasta sitten ovi avautui minulle Kameruniin lähtöön.  Siellä Jumala johdatti minulle uuden puolison prinsessa Coletten.

Kerran lähetystalolle tuli eräs mies noin kuuden aikoihin aamulla. Hän kysyi erästä lähetyskurssilla olevaa  ja meni tämän luo.  Kun hän löysi etsimänsä ihmisen, niin hän sanoi, että Jumala on kutsunut tämän lähetystyöhön ja siunasi lähetyskurssilaista.

Taustaksi tälle ilmeni, että joku oli muka profetiana lausunut kaverillemme, että tämän paikkana on Suomessa eikä ulkomailla lähetyskentällä. Lähetyskurssilainen oli sitten rukoillut Jumalalta  selvyyttä asiaan.  Jumala vastasi rukoukseen lähettämällä hänen luokseen tuon mopomiehen, jonka välityksellä asuntolatoverini sai vahvistuksen, että hänen tehtävänsä oli  valmistua lähetyssaarnaajaksi ja lähteä lähetystyöhön.  Niin sitten tapahtuikin, ja aikoinaan päivittäin tapaamani kurssilainen pääsi Kauko-Itään evankeliumia julistamaan.

Apokryfitekstissämme esiintyy profeetta Habakuk:

” Juudeassa oli tuolloin profeetta Habakuk.”

Reformaation päivän suureen sanomaan liittyy apokryfimme kertoma uljas hallitsijan tunnustus:

Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala!

Ei ole ketään muuta kuin sinä!

SUNNUNTAI 29.10.2023

Reformaation päivä

Uskon perustus

Lokakuun lopulla vietämme reformaation päivää.  Reformaatio, myös uskonpuhdistuksen ajaksi nimitetty, oli valtava mullistus Euroopan lähtisen kirkon keskuudessa.  Pohjoinen osa Euroopasta kehittyi luterilaiseksi. Eteläisessä Euroopassa aikakauden  pyörteet kehittivät  monin tavoin uudistuneen katolisen kirkon.  Reformoidut kirkot ja anglikaanisuus jäivät näiden  välille.

Luterilaisen kirkkomme keskeinen sanoma tulee esille Augsburgin tunnustuksessa:

IV Vanhurskautus

Samaten seurakuntamme opettavat,  että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)

Samaisen Augsburgin tunnustuksen esipuheessa  myös todetaan, että kirkkomme on olemukseltaan yhtä koko pyhän yhteisen Kristuksen kirkon kanssa.

Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa – — saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän  keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. 

Juhlapäivän apokryfiteksti:  Dan. lis. B:28–42

Kun babylonialaiset kuulivat, mitä oli tapahtunut, he suuttuivat ja alkoivat puuhata salaliittoa kuningasta vastaan. Kuninkaasta on tullut juutalainen, he sanoivat. Hän murskasi Belin, tappoi lohikäärmeen ja otti papit hengiltä. He menivät kuninkaan luo ja sanoivat: Anna Daniel meille tai me tapamme sinut ja perheesi. Kun kuningas huomasi, miten ankarasti häntä vastustettiin, hän ei voinut muuta kuin luovuttaa Danielin heille.

Daniel heitettiin alas leijonien luolaan, ja hän oli siellä kuusi päivää. Luolassa oli seitsemän leijonaa. Niille annettiin joka päivä kaksi ihmistä ja kaksi lammasta, mutta nyt ne jätettiin ruokkimatta, jotta ne söisivät Danielin.

Juudeassa oli tuolloin profeetta Habakuk. Hän oli keittänyt keiton ja paloitellut leipää sekaan ja oli juuri viemässä ruokaa pellolla oleville leikkuumiehille, kun Herran enkeli sanoi hänelle: Vie ruoka, joka sinulla on, Babyloniin Danielille. Hän on siellä leijonien luolassa.

Herrani, Habakuk sanoi, en minä ole ikinä ollut Babylonissa enkä tiedä sitä luolaa. Silloin Herran enkeli tarttui häntä tukasta ja kiidätti hänet yhdessä humauksessa Babyloniin luolan suulle. Daniel, Daniel! Habakuk huusi. Tässä on sinulle ruoka, jonka Jumala lähetti. Silloin Daniel sanoi: Sinä muistit minua, Jumala! Et hylkää niitä, jotka sinua rakastavat. Hän nousi syömään, ja Jumalan enkeli vei Habakukin heti entisille sijoilleen.

Seitsemäntenä päivänä kuningas tuli pitämään valittajaisia Danielille. Luolalle saavuttuaan hän kurkisti sisään ja näki, että Daniel istui siellä. Silloin hän huusi kovalla äänellä: Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala! Ei ole ketään muuta kuin sinä! Hän käski vetää Danielin ylös mutta heitätti luolaan ne, jotka olivat yrittäneet tappaa Danielin, ja leijonat söivät heidät heti hänen nähtensä.