Vuoden 2011 maaliskuussa yksitoista kirkolliskokousedustajaa allekirjoittivat edustaja-aloitteen. Aloitteessa esitettiin, että kirkkohallitus perustaisi työryhmän, johon kutsutaan erilaisia näkemyksiä ja perinteitä edustavia kirkon jäseniä keskustelemaan, toimimaan ja rukoilemaan, jotta ykseys kirkossamme voisi toteutua moniäänisyyden keskellä. Halusimme rakentaa kirkkoa, jossa eri tavoin uskovat kirkon jäsenet voisivat elää saman kirkon sisällä katsoen enemmän siihen mikä meitä yhdistää kuin siihen mikä meitä erottaa. Kysyimme, onko mahdollista, että meillä olisi kirkko, jossa suostuisimme yhdessä kulkemaan matkaa kohti keskinäistä kunnioitusta erilaisista näkemyksistämme huolimatta.
Aloitteessa ehdotettiin, että yksi tapa rakentaa yhteyttä voisi olla jatkuva prosessi, jossa eri tavoin ajattelevat kohtaavat toisensa, jakavat näkemyksiään ja etsivät yhteistä tietä. Tällaiseen prosessiin sitoutumalla olisi mahdollisuus ainakin jossain määrin välttää tilanne, jossa eri näkemyksiä edustavat kirkon jäsenet keskustelevat keskenään vain median välityksellä, eivät samassa pöydässä. Vaikka ykseyden vaaliminen on erityisesti piispojen tehtävä, jokainen kirkon jäsen on omalta osaltaan vastuussa siitä, miten ykseys toteutuu.
Piispainkokous perustaa työryhmän
Kahdessa vuodessa aloite on kulkenut pitkän matkan. Kirkolliskokouksen yleisvaliokunta kokoontui vuoden 2011 elokuussa ja heitti pallon kirkkohallitukselta piispainkokoukselle. Marraskuussa 2011 kirkolliskokous lähetti aloitteen ”piispainkokouksen tutkittavaksi ja toimenpiteitä varten.”
Piispainkokous käsitteli asiaa ensimmäisen kerran istunnossaan 5.12.2011. Lähetekeskustelussa nousi esiin ajatus perustaa piispainkokouksen sisäinen valmistelu- ja koordinointityöryhmä pohtimaan ja suunnittelemaan kirkon sisäistä ykseyttä edistäviä toimenpiteitä. Keskustelussa nousi esille kirkon ykseyteen liittyvien haasteiden yhteys siihen, miten kirkossamme ymmärretään ja tulkitaan Raamattua.
Piispainkokouksen mukaan työn kirkon ykseyden edistämiseksi tulisi jäsentyä jo olemassa oleviin rakenteisiin. Toisaalta myös piispainkokouksella tulee olla oma, aktiivinen roolinsa asiassa. Tähän vaikuttaa niiden kysymysten luonne, jotka ovat lyöneet kiilaa kirkkomme jäsenten välille. Erottavat tekijät liittyvät useimmiten käsityksiin kirkon uskosta ja julistuksesta. Nämä ovat erityisesti piispainkokoukselle kuuluvia asioita. Myös herätysliikkeiden ja järjestöjen asema on keskustelun alla.
Vuosi sitten helmikuussa piispainkokous perusti työryhmän, jonka tehtävänä on esittää konkreettisia toimenpiteitä kirkon ykseyden edistämiseksi sekä aikatauluehdotus niiden toteuttamiseksi. Työryhmään nimettiin piispat Askola, Luoma ja Vikström sekä asessorit Jouko Ala-Prinkkilä ja Sirkka Pylkkänen, kirkkoneuvos Huokuna, silloinen piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen sekä teologinen sihteeri Jyri Komulainen.
Vuoden 2010 jälkimaininkeja
Aloitetta edeltänyt vuosi 2010 oli monessa mielessä poikkeuksellinen kirkkomme lähihistoriassa. Samana vuonna kirkossamme järjestettiin kolme piispanvaalia: arkkipiispan, Helsingin piispan ja Turun piispan vaalit. Lokakuussa Ajankohtainen kakkonen esitti TV- ohjelman, jonka jälkeen kirkosta erosi yli 40 000 ihmistä enemmän kuin oli ennakoitavissa. Seurakuntavaaleissa luottamuselimet uudistuivat merkittävästi. Marraskuussa kirkolliskokous äänesti rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja heidän kanssaan. Kirkossa keskusteltiin. Kirkossa kiisteltiin. Kirkossa otettiin kantaa voimakkaammin kuin pitkiin aikoihin.
Viikko sitten jouduin yllättäen haastatteluun, jossa kysyttiin, onko aloitteen esiin nostama asia edelleen ajankohtainen. Onko tilanne kirkossa muuttunut? Jos on niin miten?
Asia on ajankohtainen, sillä kirkko menettää jäseniään. Kirkko on muutoksen virrassa. Kaikki koetellaan. Monet kirkon itsestäänselvyydet kyseenalaistetaan ja ne joudutaan uudelleen perustelemaan. Kipukohdaksi on noussut paitsi lähetysmäärärahojen jakaminen myös lähetystyön oikeutus.
Silti ilmassa on uudenlaista yhteyden etsintää. Kirkolliskokousvaaleissa vuosi sitten ehdokkaat kertoivat näkemyksistään selkeämmin kuin aikaisemmin. Opittiin ottamaan kantaa ja keskustelemaan yhdessä. Myös uuden kirkolliskokouksen ilmapiirissä on avoimuutta ja hakeutumista yhteistyöhän yli rajojen. Siellä täällä on myös järjestetty pyöreän pöydän istuntoja, joissa erimieliset ovat kohdanneet. Vaikuttaa siis siltä, että olemme hiukan paremmin oppineet sietämään keskinäistä erimielisyyttä ja keskeneräisyyttä.
Piispa Irja Askola on peräänkuuluttanut erimielisyyden etiikkaa: ”Siihen kuuluu hämmennyksen arvostaminen ja luottamus. Kaikkien uskontojen yhteinen tehtävä on nyt tarjota vaihtoehtoa ja osoittaa käytännössä arjen tasolla se, että erilaisuus voi oikeasti olla rikkaus ja voimavara.”
Huomenna alkava piispainkokous pohtii istunnossaan toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vahvistaa kirkkomme sisäistä ykseyttä. Piispainkokouksen asettama työryhmä on saanut raporttinsa valmiiksi.
Jään mielenkiinnolla odottamaa työn tuloksia.
Helena,
nämä ovat juuri niitä kysymyksiä, joita pitäisi pohtia toisiaan kunnioittavassa ja tasa-arvoisessa sekä lopputulokseltaan avoimessa keskustelussa.
Martti, kysyit ”Onko edes hypoteesina pohdittu myös Luther-säätiön ja tulevan Lähetyshiippakunnan edustajien kutsumista mukaan keskusteluihin kirkon ykseydestä?” Pian saamme kuulla, millaisia näkemyksiä piispainkokouksen asettama työryhmä esittää raporttissaan.
Kysyisin, millaisena itse näkisit Luther-säätiön ja Lähetyshiippakunnan roolin kirkossamme. Millaiseen ykseyteen ja yhteyteen muiden kanssa olisitte itse valmiita?
Anna-Mari,
juuri tätä en halua: loputtomia nettikeskusteluja ilman minkäänlaista valtuutusta sanoa asiasta yhtään mitään. Juuri sen tähden kysyin, onko edes hypoteettisesti pohdittu ihan oikeita keskusteluja meikäläisten kanssa.
Olen miettinyt sanojen ykseys ja yhteys merkityksiä. Voiko meillä kristittyinä olla yhteys keskenämme vaikka meillä ei olisikaan yksyttä siinä mielessä että olisimme samaa mieltä kaikista Raamatun tulkinnoista?
Riittäiskö ykseyden pohjaksi esim. ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” tai ”Yksin armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen”?
Salme,
kuvaamasi kaltainen ”yhteys” on se yhdessäelämisen ja -toimimisen muoto, joka leimaa ekumeenista kenttää. On jotakin, mikä yhdistää meitä kristittyinä, ja on jotakin mikä erottaa meitä toisistamme niin, ettemme esimerkiksi voi viettää yhteistä ehtoollista.
”Ykseys” tarkasteluna luterilaisen itseymmärryksen pohjalta on tätä ”yhteyttä” paljon tiiviimpää. Meidän kirkkomme tunnustuksen mukaan sen pitäisi merkitä tosin keskustelevaa, mutta silti täydellistä yksimielisyyttä paljon useammista asioista kuin ne, jotka yhdistävät kirkkoja ja tunnustuskuntia toisiinsa.
Mitä sanoo 1 Joh 1:6-7?
Voidaanko olla mitä mieltä tahansa?
Avaapa vähän lisää, mitä tarkoitit, Jorma!
Martti,
kiitos selvennyksestä. Se vastaa hyvin pohtimieni sanojen merkityksiin.
Kirkon ykseystyöryhmän väliraportti on nyt ilmestynyt, ja se on luettavissa piispainkokouksen nettisivuilta. Raportti sisältää sekä teologista pohdintaa että käytännön toimenpide-ehdotuksia. Se kannustaa keskusteluun, kohtaamiseen,
yhteiseen jakamiseen ja rukoukseen.
”Vaikka ydinasiat uskossa yhdistävät, myös eroavaisuudet on otettava tosissaan: ykseys ei vaadi yhdenmukaisuutta. Kirkossa elää aina rinnakkain erilaisia painotuksia.
Ykseyden kannalta vakavinta on se, jos eristäydytään ja käydään poleemista keskustelua esimerkiksi median välityksellä vailla inhimillistä kohtaamista ja ilman yhteistä rukousta. Työryhmän keskusteluissa on noussut toistuvasti esiin kohtaamisen ja yhdessä tekemisen merkitys sekä tarve kirkastaa sitä, mikä yhdistää Jeesuksen uskovia. Myös motivaatio on tärkeää, mihin liittyy vakava kysymys, kenelle on tilaa kirkossamme.”
.
Tämä keskustelu ”ykseydestä” kirkossa on todella harhaanjohtava eli ei olekkaan sielujen pelastuksesta niin väliä vaan kunhan kirkossa olisi ”mukavan oloista” eli ei riitoja vaan kaikki lakaistu maton alle, sitä vaan ei ymmärretä ettei silmiä ja korvia sulkemalla seurata Jeesusta, huonoa hedelmää kantavaa pitää kavahtaa, Jeesus ei Sanonut hei älkää menkö pois en tarkoittanut Sanoillani loukata vaan Hän kysyi tahdotteko tekin mennä pois eli joka ei ota Jeesuksen Sanoja on ulkopuolella.